Olenko kauhea vaimo jos kiellän miestä lähtemästä bileisiin

Kyse on siis siitä että mies käy joka toinen viikonloppu jossakin baarissa ja minähän en pääse minneen ilman lapsia. Kerran pääsin muutamaksi tunniksi ja sekin ison järjestelyn takana. Ehdotin miehelle että hommaa lastenvahdin jotta kumpikin pääsee mutta ei halua tehdä asian eteen mitään. Itsellä ei ketään sukulaisia ketä voisin kysyä.. Olenko siis nalkuttava itserakas jos kiellän toista lähtemästä minnee? Vai purenko taas huulta ja pyöritän yksin arkea 24/7...

 

Mitä hyötyä siitä on jos kiellät kerran menemästä bileisiin? Kyllä teidän pitäs käydä kunnon keskustelu ja muuttaa koko arki, ei siinä yhdet bileet vaikuta mitään.

 

Mun mielestä molempien pitää päästä. Mä en hyväksy tuollaista.

 

[QUOTE="Wenla";27700634]Kyse on siis siitä että mies käy joka toinen viikonloppu jossakin baarissa ja minähän en pääse minneen ilman lapsia. Kerran pääsin muutamaksi tunniksi ja sekin ison järjestelyn takana. Ehdotin miehelle että hommaa lastenvahdin jotta kumpikin pääsee mutta ei halua tehdä asian eteen mitään. Itsellä ei ketään sukulaisia ketä voisin kysyä.. Olenko siis nalkuttava itserakas jos kiellän toista lähtemästä minnee? Vai purenko taas huulta ja pyöritän yksin arkea 24/7...[/QUOTE]
Älä kiellä lähtemästä, mutta lähde itse seuraavana iltana. Mies jää lasten kanssa kotiin - tietenkin.

 

Jos kummatkin eivät pääse niin silloin on tietenkin parisuhteen kannalta parempi että molemmat kärsivät. Ihan selkeä naisen logiikka.

 

Jos kummatkin eivät pääse niin silloin on tietenkin parisuhteen kannalta parempi että molemmat kärsivät. Ihan selkeä naisen logiikka.

Tuoko järjestely on sinusta ihan ok että mies liitää jokatoinen vkl mutta nainen ei pääse?

Meillä ei kukaan kiellä ketään, koska on SELVÄÄ että molemmat saa mennä milloin haluaa ja se on ihan ok. Mieluiten mennää yhdessä kuitenkin koska hauskimmat illat vietetään yhdessä Se on molemmat todenneet. Mutta joo, en kattelis minäkään jos mies pääsis ja itse en. Siis kaikki perustuu tasa-arvoon ja vastavuoroisuuteen.
Meillä mies käy yksin viihteellä enemmän kuin minä mutta mulle riittää se tieto että hän hoitaisi kyllä lapsia puolestaan milloin vain minä pyytäisin. Eli en tarkoita että iltoja pitää olla just 50/50. Mutta joku raja!

 

Selvennätkö,että miksi sinun lähtemisesi on aina kauheen järjestelyn takana?

Mies on kotona,niin lähdet.Ei se muuten muuksi muutu,mies pitää tuota järjesetelyä itsestäänselvyytenä.

 

Ja sinä et ole kauhea vaimo,vaan miehes on kauhea mies. (Tän jutun perusteella)

 

Jos kummatkin eivät pääse niin silloin on tietenkin parisuhteen kannalta parempi että molemmat kärsivät. Ihan selkeä naisen logiikka.

Siis mies käy JOKA TOINEN viikonloppu ilman vaimoketta. Se on vaan että ei kaikki naiset ole kynnysmattoja.

 

Ei saa kieltää mutta voit kasvattaa itsellesi selkärangan ja mennä ensikerralla omiin menohisi, muista ilmoittaa tarpeeksi ajoissa, ettei miehesi ole kerinnyt tehdä suunnitelmia juuri täksi ajaksi

 

Mulle tuli sama mieleen. Mene yksin ja mies jää kotiin.

 

Jos kerta miehellesi on ok jättää sinut kotiin lasten kanssa ja lähteä bileisiin niin ilman muuta sen pitäisi toimia myös toisin päin, varsinkin kun sinä et ole ollut pitkään aikaan bilettämässä ja hän on. So simple!

 

Itse en ymmärrä parisuhdetta, jossa toinen ylipäänsä voi kieltää toiselta aikuiselta yhtikäs mitään. Ei aikuiset ole lapsia, joita voi komentaa ja holhota.

Kasvakaa aikuisiksi tai erotkaa.

 

Mitenniin et pääse minnekään, säilyttääkö mies sua kenties lukittuna kellariin vai mikä on ongelma? Sen kun lähdet silloin kun mies on kotona. Kannattaa tietysti kertoa etukäteen millon olet lähdössä, mutta jos mies koittaa kieltää tai ei itse koskaan anna mitään ennakkovaroitusta menoistaan, niin en jaksaisi olla kohtelias ja huomioiva vaan lähtisin juuri silloin kun mua huvittaa. Ehkä oppisi jo kerrasta, miten kurjaa sellainen toiminta on?

 

Kauhean järjestelyn takana: No voihan se olla että se tuntui vain siltä mutta siis päivä ja aika piti sopia ajoissa etukäteen ja kaikki laittaa valmiiksi jne.. Johtunee siitä että mies ei paljoo kotona ehdi lasten kanssa olla ja ruokaa ei ole laittanut ikinä niille.
En siis haluais sitä että sit kummatkin mököttää kotona mutta alkaahan se käymään hermoon kun vain toinen pääsee ja toinen, noh, ehkä joskus.. Puhetta ei tunnu ymmärtävän koska selvästikin luulee mulle olevan vapaa-aikaa silloin kun olen kotona lasten kanssa :O

 

[QUOTE="Wenla";27700823]Kauhean järjestelyn takana: No voihan se olla että se tuntui vain siltä mutta siis päivä ja aika piti sopia ajoissa etukäteen ja kaikki laittaa valmiiksi jne.. Johtunee siitä että mies ei paljoo kotona ehdi lasten kanssa olla ja ruokaa ei ole laittanut ikinä niille.
En siis haluais sitä että sit kummatkin mököttää kotona mutta alkaahan se käymään hermoon kun vain toinen pääsee ja toinen, noh, ehkä joskus.. Puhetta ei tunnu ymmärtävän koska selvästikin luulee mulle olevan vapaa-aikaa silloin kun olen kotona lasten kanssa :O[/QUOTE]

Pakko vastata nyt klassikolla: Itse olet tuon soppasi keittänyt.

 

[QUOTE="Wenla";27700823]Kauhean järjestelyn takana: No voihan se olla että se tuntui vain siltä mutta siis päivä ja aika piti sopia ajoissa etukäteen ja kaikki laittaa valmiiksi jne.. Johtunee siitä että mies ei paljoo kotona ehdi lasten kanssa olla ja ruokaa ei ole laittanut ikinä niille.
En siis haluais sitä että sit kummatkin mököttää kotona mutta alkaahan se käymään hermoon kun vain toinen pääsee ja toinen, noh, ehkä joskus.. Puhetta ei tunnu ymmärtävän koska selvästikin luulee mulle olevan vapaa-aikaa silloin kun olen kotona lasten kanssa :O[/QUOTE]


Miks sä oot semmosen miehen kanssa, eikö olis helpompaa olla yksin? Sitten sulla olis vapaatakin enemmän? Ihan oikeasti minä en olis suhteessa jossa mies ei osallistuisi lastehoitoon, liituaisi itse menossa muttei mahdollistaisi sitä minulle ja jolle pitäisi kaikki tehdä eteen. En myöskään olisi miehen kanssa jota ei kiinnostaisi minun tunteeni ja minun hyvinvointini.
Minun on hyvin vaikea ymmärtää tällaisia suhteita koska itselläni mies on vetovastuussa useita päiviä putkeen minun ollessa työmatkoilla ja hoitaa lapsia siinä missä minäkin. Olemme tasavertaisia kumppaneita ja lasten vanhempia.

 

Jos kummatkin eivät pääse niin silloin on tietenkin parisuhteen kannalta parempi että molemmat kärsivät. Ihan selkeä naisen logiikka.

Miten ihmeessä sä sait se noin käännettyä??!! :O

Ei kun ai niin, sehän on sitä miesten logiikkaa..

:headwall:

 

en todellakaan päästäisi.!!!! siitä käytäis sellane keskustelu että huhhuh!! jos ollaan yhessä lapset tehty ni ne myös hoidetaan yhessä sillein että myös kummallakin on omaa aikaa!!

siinä ei oo mitään erimielisyyksiä! ja PISTE!

 

[QUOTE="Wenla";27700823]Kauhean järjestelyn takana: No voihan se olla että se tuntui vain siltä mutta siis päivä ja aika piti sopia ajoissa etukäteen ja kaikki laittaa valmiiksi jne.. Johtunee siitä että mies ei paljoo kotona ehdi lasten kanssa olla ja ruokaa ei ole laittanut ikinä niille.
En siis haluais sitä että sit kummatkin mököttää kotona mutta alkaahan se käymään hermoon kun vain toinen pääsee ja toinen, noh, ehkä joskus.. Puhetta ei tunnu ymmärtävän koska selvästikin luulee mulle olevan vapaa-aikaa silloin kun olen kotona lasten kanssa :O[/QUOTE]

El' neuvottele, ilmotat tietyn päivän millon meet ja kahtot et kaapissa on ruoka tarpeet mistä tehä ruokaa ja sit menet vaan ja annat miehen selviytyä kuten parhaaks näkee. Sitä niin helposti alkaa ajattelemaan et mies ei selviydy kotona lasten kanssa, kun se ei oo koskaan joutunu miettiin ja tekeen siellä yksinään, mutta muutaman kerran kun se kokeilee niin kyllä se oppii. Ei kannata tehdä sinne kotiin kaikkea valmiiks ja sovitella aikojaan niin että mies pääsis kaiken helpoimmalla, vaan sovit menosi sellaiseen aikaan kun ne on ja annat miehen selviytyä ihan ite. Alku aina hankala, mut lopulta se kyllä alkaa sujumaan.

 

Jos kummatkin eivät pääse niin silloin on tietenkin parisuhteen kannalta parempi että molemmat kärsivät. Ihan selkeä naisen logiikka.

Taas yksi vitun viisas vastaus mieheltä..

 

El' neuvottele, ilmotat tietyn päivän millon meet ja kahtot et kaapissa on ruoka tarpeet mistä tehä ruokaa ja sit menet vaan ja annat miehen selviytyä kuten parhaaks näkee. Sitä niin helposti alkaa ajattelemaan et mies ei selviydy kotona lasten kanssa, kun se ei oo koskaan joutunu miettiin ja tekeen siellä yksinään, mutta muutaman kerran kun se kokeilee niin kyllä se oppii. Ei kannata tehdä sinne kotiin kaikkea valmiiks ja sovitella aikojaan niin että mies pääsis kaiken helpoimmalla, vaan sovit menosi sellaiseen aikaan kun ne on ja annat miehen selviytyä ihan ite. Alku aina hankala, mut lopulta se kyllä alkaa sujumaan.

Ei oo muuten ihan helppo mennä, jos mies ei omaehtoisesti suostu olemaan lasten kanssa keskenään. Multa meni loputkin menohaaveet, kun jätin lapset miehelle huimaavaksi neljäksi tunniksi. Mies oli riidellyt isomman kanssa, jonka seurauksena lapsi oli huutanut pari tuntia ja oksennellut ympäriinsä. Pienempi sentään itki vain ikäväänsä.

"Oman ajan" seuruksena lapset ei halua nyt sitten enää päästää mua kotona toiseen huoneeseen, jos isä on paikalla. Jee!

Roskat, jos meen viemään, molemmat huutaa naama punasena.

 

Tää on vähän OT. Mutta tuli tuosta "ettei koskaan pääse mihinkään" - jutusta mieleen, että kerran tuli puhetta yhden tutun kanssa siitä, että käyn jumpassa ja tää tuttukin puhui siihen malliin, että olis kiva päästä jumppaan, ku on aina lasten kanssa kotona. No pyysin sitä, että lähtis ens viikolla mukaan. Sitten ku seuraava jumppapäivä koitti niin, varmistelin vielä, että lähethän? Niin kaveri siihen: "se on kyllä vähän huonoon aikaan, mieski sanoi, että mitä siitä nyt tulis, että sie vaan yhtäkkiä lähet ja jätät lapset ja kaiken tänne." Mie olin ihan monttu auki, että häh! kyse on tunnin jumpasta,eikä mistään kuukauden ulkomaanmatkasta.

Mutta joo, kukin tavallaan.

 

Ei oo muuten ihan helppo mennä, jos mies ei omaehtoisesti suostu olemaan lasten kanssa keskenään. Multa meni loputkin menohaaveet, kun jätin lapset miehelle huimaavaksi neljäksi tunniksi. Mies oli riidellyt isomman kanssa, jonka seurauksena lapsi oli huutanut pari tuntia ja oksennellut ympäriinsä. Pienempi sentään itki vain ikäväänsä.

"Oman ajan" seuruksena lapset ei halua nyt sitten enää päästää mua kotona toiseen huoneeseen, jos isä on paikalla. Jee!

Roskat, jos meen viemään, molemmat huutaa naama punasena.

Eihän tommonen ole mitään perhe-elämää! Mikä hotelliasukas se mies on? Eikö se ole ikinä koskaan milloinkaan halunnut niitä lapsia tai tajunnut mitä haluaa, kun niitä halusi?
Riidellä lapsen kanssa, mitä ihmettä?

 

Niin no, sen olen omassa tuttavapiirissä huomannut että on äitejä jotka tekevät itsestään korvaamattoman. Suu vaahdossa puhutaan että kun ei pääse mihinkään ja minnekä tästä nyt voisi lähteä, enhän minä missään käy. Ja sitten vaativat kovalla äänellä tasa-arvoa muiden suhteisiin jne, mutta eivät itse huomaa miten itse ovat 24/7 kiinni lapsissa vaikka isä olisikin läsnä.
Muuan ystävääni olen pyytänyt mm. teatteriin, elokuviin, saunailtaan jnejne, niin koskaan ikinä ei lähde!