Olenko kamala, jos en halua jutella vanhempieni kanssa?

[vierailijabc]

meitä on 3 siskoa, kaikki liki nelikymppisiä. Minu ja isosiskon ikäero on vuosi ja minun ja pikkusiskon kolme vuotta. Lapsena jo pikkusisko sai lellikkikohtelua...hönen ei ikinä tarvinnut tehdä mitään töitä koska hän oli aina pieni.

Edelleen nyt aikuisinakin pikkusisko on vanhempiemme suosikki. Mulla on kaksi yli kymmenvuotiasta lasta ja isosiskolla neljä 8-13-v lasta. Ihan ollaan itse kasvatettu koska vanhemmilla ei ikinä ole aikaa/halua/ehtimistä tulla käymään tai auttaa. Pikkusiskolla on esikoinen 3v ja neljä viikkoa sitten syntyi vauva. Ja voi hitto sitä vanhempien valittelua siitä, kuinka pikkusiskolla on niin raskasta. Esikoinen on kuulemma ihan mahdoton kun "vaatii" huomiota ja vauvakin roikkuu vaan tissillä. He jauhavat vain tuosta asiasta ja ovat tietenkin viikkotolkulla siellä auttamassa.

En vaan jaksa kuunnella vanhempieni valitusta siskoni raskaasta tilanteesta...tekisi mieleni tokaista, että samanlaistahan se on ollut meillä vamhemmillakin siskoilla, ihan yhtä raskasta aikoinaan.

 

[vierailija]

Nooo, mä en ole jutellut isäni kanssa viiteen vuoteen eikä siinä ole mitään kamalaa.

Ei kenenkään ole pakko olla tekemisissä vanhempiensa kanssa vain koska he ovat vanhempia. Jos ihminen on kuspää tai muuten vaan inhottava, niin välit voi ihan hyvin katkaista.
En mäkään ajattele isästäni, että koska hänen spermallaan mut on alkuun saatettu, niin siksi pitäisi tuntea jotain kiitollisuutta ja olla tekemisissä.

 

[vierailija]

Ihan hyvin voit tokaista, että samanlaista se lastenhoito muillakin on ollut. Kyllä nyt omille vanhemmille voi asiat sanoa suoraan niinkuin ne ovat.

Meillä oli vähän samanlainen tilanne isovanhempien kanssa, jotka sitten vielä kuoleman jälkeenkin antoivat suurimman osan perinnöstä tälle lellikille, joka kuitenkaan ei missään vaiheessa auttanut vanhempiaan millään tavalla, päinvastoin kuin muut sisarukset. Eli tuollaiset paskapäät eivät koskaan tule näkemään epäoikeudenmukaisuuttaan, vaikka kuinka heille tekisi palveluksia. Meille lapsenlapsille ei asiasta kerrottu ennen kuin vasta isovanhempien kuoleman jälkeen, olisin kyllä mennyt haistattelemaan heille jo heidän elinaikanaan, jos olisin asiasta tiennyt, ja varmasti olisin katkaissut välitkin.

Valmistaudu henkisesti siihen, ettei tuo lellintä muutu miksikään vanhempiesi koko elinaikana, ja todennäköisesti perinnöstäkin yli puolet menee tuolle lellikille.

 

[vierailijaorpo]

Olen jo orpo. Toiseen siskoon ei yhteyttä 30:n vuoteen ja toisenkin siskon kanssa ongelmia ja nyt ei yhteydessä kahteen vuoteen. Olen niin erilainen kuin he ja kaikkea muutakin kähmää. Onhan se ikävää, kun ei ole sukulaisia, mutta onneksi on omat lapset ja lapsenlapset.