Olenko itsekäs ja huono vauvan äiti, kun käyn töissä ja kroppa on kunnossa? Ja koti-isät on nössöjä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miksi ärsyynnyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onnea elämääsi. Itse en ikinä voisi olla vauvani luota poissa ja lähteä töihin. Toivottavasti et ihmettele kun lapsesi kiintyy enemmän mieheesi ja tulee myöhemmin kyseenalaistamaan valintasi.

Niin. Miksi myös isä ei voisi olla se ensisijainen vanhempi, johon kiinnytään? Miksi se on vähempiarvoista?

Miksi muuten kuvittelet, että lapseni tulee kyseenalaistamaan tämän "valintani" (minusta hassua puhua muutenkaan mistään valinnasta, kun kyse on kuitenkin ihan normaalista elämästä)? Ihan yhtä hyvin jonkun toisen perheen lapsi voi myöhemmin kyseenalaistaa sen, että äiti on ollut enemmän kotona ja isä töissä. Ei mitään eroa.

Toivon kuitenkin, että kasvatuksemme menee perille, eikä lapsella ole tarvetta ajautua myöhemmin niin kapeaan ajatteluun, että kokisi isän panostuksen vähempiarvoiseksi kuin äidin:)
 
Mua ei ärsytä noi asiat millään tavalla mutta toi tapa millä esimerkiksi tuot esiin sen että olet hyvässä kunnossa pistää jotenkin silmään.

Tällä palstalla hyväkroppaisen naisen on mahdotonta kertoa treenavansa ja olevansa tyytyväinen kroppaansa ilman, että 95% palstalaisista pitää itsekeskeisenä, koppavana tai muuten vain ärsyttävänä. Hyvänä esimerkkinä nimim. jbhb:n vastaus.

Luin ap:n aloituksen moneen kertaan, enkä hakemallakaan löytänyt mitään silmään pistävää, ärsyttävää tai negatiivista.
 
Mua ärsyttää tuossa ainoastaan läpinäkyvä itsensä ja paremmuutensa korostaminen, muuten ihan ok. Mut ap:lle kenties sellainen itsensä tarkistelun kohta, oma napaisuus saa ihmiset hermostumaan/ärsyyntymään, eikä se et jollain on hyvä kroppa/mies kotona.
 
[QUOTE="mies";25272999]Tällä palstalla hyväkroppaisen naisen on mahdotonta kertoa treenavansa ja olevansa tyytyväinen kroppaansa ilman, että 95% palstalaisista pitää itsekeskeisenä, koppavana tai muuten vain ärsyttävänä. Hyvänä esimerkkinä nimim. jbhb:n vastaus.

Luin ap:n aloituksen moneen kertaan, enkä hakemallakaan löytänyt mitään silmään pistävää, ärsyttävää tai negatiivista.[/QUOTE]

Mutta sitä mä en tajua että kuka tulisi noita asioita arvostelemaan palstan ulkopuolella. Eli mun mielestä koko aloituksessa ei ollut mitään järkeä varsinkaan kun tässä on nyt moneen kertaan kysytty kuka arvostelee ja millä tavalla, eikä vastausta näy.. Kuulostaa siltä että tämä oli siis vaan tapa kertoa olevansa hyvässä kunnossa ja kerätä kehuja siitä tms.
 
Aha, tää oli taas näitä "perustan elämäni kaksplus-mielipiteille" aloituksia :attn:

Tuskin se vastaa vaikka neljättä kertaa kysyis kuka arvostelee palstan ulkopuolella :D

Katsos kun en voi vastata useampaa viestiin yhtä aikaa, niin en ehkä ole salamana vastaamassa sinunkaan viestiisi. Olen kuullut ystävien kautta, että tietyt puolitutut (yllättäen erilaisen elämäntavan valinneet äidit) katsovat kieroon tapaamme elää. Suoraakin arvostelua olen kuullut tietyiltä ihmisisltä, tutuilta ja tuntemattomilta.
 
Katsos kun en voi vastata useampaa viestiin yhtä aikaa, niin en ehkä ole salamana vastaamassa sinunkaan viestiisi. Olen kuullut ystävien kautta, että tietyt puolitutut (yllättäen erilaisen elämäntavan valinneet äidit) katsovat kieroon tapaamme elää. Suoraakin arvostelua olen kuullut tietyiltä ihmisisltä, tutuilta ja tuntemattomilta.

Mitä ne ihmiset sitten on sanoneet? "Katsovat kieroon" ei ihan avaa mulle tätä juttua.. Ja ne arvostelevat ihmiset, mitä he sanovat?
 
"Katsovat kieroon" ei ihan avaa mulle tätä juttua..

Jospa niillä silmät karsastaa?

Ei mut tosissaan, täähän on ihan naurettavaa taas..joku ventovieras ihminen sanoo "ei meillä vaan", pitää ottaa nokkiinsa ja yleistää ärsyttävänsä lähes jokaista kanssaeläjää niin perin erikoisella elämäntyylillään. Voi hyvää päivää, kasvata itsetunto niin ei tarvi kitistä turhista.
 
Mutta sitä mä en tajua että kuka tulisi noita asioita arvostelemaan palstan ulkopuolella.

Ap:n tapausta en tunne, mutta ainakin ex-puolisoni arvosteli usein paremman näköisiä tuttaviaan. Ei tietenkään suoraan, vaan selän takana, mutta kyllähän ne jutut kiertää. Oli jännä huomata, että jos on kaunis, niin silloin oletuksena on että toimii ja käyttäytyy muutenkin täydellisesti. Eli tietyt arkipäivän asiat olivat harmittomia "tavallisten" naisten kohdalla, mutta jos itsestään huolta pitävä nainen unohti jotain tai puki lapselleen likaiset vaatteet, niin siitä piti tehdä hirveä haloo.
 
Tuntuu,että kuvittelet itse oman valintasi olevan se ainoa oikea. Jos olet itse sinut oman valintasi kanssa, eipä luulisi paljon haittaavan, mitä mieltä toiset ovat. Ja miten tuntuu, että itse et pidä kotiäitiyttä lainkaan arvossa, vaan sinun mielestäsi hyvän ihmisen tai hyvän elämän mittari on se uran luominen.
 
[QUOTE="mies";25273055]Ap:n tapausta en tunne, mutta ainakin ex-puolisoni arvosteli usein paremman näköisiä tuttaviaan. Ei tietenkään suoraan, vaan selän takana, mutta kyllähän ne jutut kiertää. Oli jännä huomata, että jos on kaunis, niin silloin oletuksena on että toimii ja käyttäytyy muutenkin täydellisesti. Eli tietyt arkipäivän asiat olivat harmittomia "tavallisten" naisten kohdalla, mutta jos itsestään huolta pitävä nainen unohti jotain tai puki lapselleen likaiset vaatteet, niin siitä piti tehdä hirveä haloo.[/QUOTE]

Mutta eihän sillonkaan arvostella suoraan sitä hyvän näköistä naista? tai siis sitä että näyttää hyvältä.
 
Aika jännä.
Sulla on joko hyvin erilainen tuttavapiiri kuin mulla, tai sitten koet jonkun neutraalin ihmettelynkin arvosteluna.

Mä lahdin tokan muksun jälkeen töihin, kun vauva oli 4kk.
Neljännen jälkeen aloitin kokopäivätyöt, kun vauva oli 2kk.

Laiha olen ollut aina. Sen lisäksi olen nyt neljännen jälkeen muutenkin todella hyvässä kunnossa. Tissejä voisi olla enemmän, mutta ne nyt on olleet olemattomat aina.
Lihasta on hyvin muttei liikaa, mitään ylimääräistä ei ole tasan tarkkaan missään.
Yritän pitää hiukset kuosissa, ripset on laitettu ja huollatan säännöllisesti, kynsiä en työn takia voi laitattaa.

Mutta en mä oel saanut osakseni minkäänlaista negatiivista arvostelua. Edes palstalla sen kummemmin, ja varsinkaan IRL.

Eroa on siinä, että mä en ole koskaan treenannut tarkoituksella ja treenamisen takia, enkä noudata minkäänlaista ruokavaliota. Teen paljon töitä ja harrastan paljon, niillä eväillä on kroppakin pysynyt kuosissaan.

Ainoa, mihin olen törmännyt, on meidän järjestelyn ihmettely. Ja sekin enimmäkseen positiivista, tyyliin "ai, onko sun mies sitten kotona? Ai, kun ihanaa." tai "pärjääkö se niiden kaikkien neljän ja eläintenkin kanssa? Wau, tosi hienoa."

Tosin en mä ole missään vaiheessa varsinkaan kropastani tehnyt mitään numeroa (paitsi ehkä tässä tekstissä nyt :xmas:).
Se on mitä se on. Olen tyytyväinen, että olen jotakuinkin säilynyt. Mutta en aio ruveta taistelemaan tuulimyllyjä vastaan; ihminen vanhenee, ja mun puolesta se saa näkyä siinä aikataulussa kun on näkyäkseen, siinä määrin kun näkyy.
 
Mutta eihän sillonkaan arvostella suoraan sitä hyvän näköistä naista? tai siis sitä että näyttää hyvältä.

Ei tietenkään. Sehän siinä huvittavaa onkin, että nainen ei voi myöntää olevansa kateellinen ja toisen hyvän ulkomuodon ärsyttävän. Haukuttavaa ja arvosteltavaa pitää etsi muualta. Jos ruma nainen vie hiekkalaatikolta vahingossa väärän lapsen lelun, niin se on harmiton vahinko. Jos kaunis tekee saman, niin hän on koppava, ylimielinen ja röyhkeä.
 
[QUOTE="mies";25273097]Ei tietenkään. Sehän siinä huvittavaa onkin, että nainen ei voi myöntää olevansa kateellinen ja toisen hyvän ulkomuodon ärsyttävän. Haukuttavaa ja arvosteltavaa pitää etsi muualta. Jos ruma nainen vie hiekkalaatikolta vahingossa väärän lapsen lelun, niin se on harmiton vahinko. Jos kaunis tekee saman, niin hän on koppava, ylimielinen ja röyhkeä.[/QUOTE]

Huh huh mitä paskaa..vaikka sun ex oli noin tyhmä niin älä yleistä meitä kaikkia.
 
Mikään muu ei ärsytä kuin tapasi tuoda itseäsi esille, korostaa omaa paremmuuttasi, nostaa itsesi korkeammalle kotiäiteihin verrattuna.
Mulla kaksi pientä lasta, molempien synnytysten jälkeen olen ollut samoissa mitoissa heti laitoksen jälkeen kuin mitä aiemmin. Pidän huolta itsestäni, mutta mä olen kotona lasten kanssa. Ihan siksi, että pidän siitä ja mieheni taas ei.
Jos miettisit tuota ulosantiasi, voisi ärsyyntyneet ihmiset olla vähemmässä. Tuskin ketään ärsyttää nuo edellä mainitut asiat, ainakaan yhtä paljoa, kuin luonteesi.
 
Oletko ap huomannut, että jotkut ihmiset nyt vaan arvostelevat, teki miten päin tahansa. Imetät vähän aikaa -olet huono äiti. Imetät kauan -olet friikki. Menet töihin aikaisin -hylkäät vauvasi. Olet kotona pitkään -olet luuseri joka ei jaksa tehdä mitään. jne. Onneksi vain pieni vähemmistö ihmisistä, minun mielestäni. Niinpä kannattaakin jokaisen tehdä juuri niin kuin itse oikeaksi kokee.

Jos minä olisin tullut äidiksi alle 30-vuotiaana, olisin varmaan mennyt nopeasti töihin ja alkanut heti treenata aika kovaa. Olin erittäin kunnianhimoinen ja tarkka kroppani suhteen. No, 32-vuotiaana äitinä meinaan olla kotona maksimit ja kroppa tulee kuntoon joskus. Mulla on tapahtunut tässä välissä iso muutos itsetunnossa (parantunut roimasti) ja siinä, että tajuan elämässä olevan erilaisia vaiheita.
 
Minoon iloinen kyllä AP:n puolesta, hirmu kivasti olette sitten saaneet elämänne järkättyä omille arvoillenne.

Elä kuuntele niitä lässyttäviä arvostelijoita, ole vaan onnellinen kun olette saaneet sellaisen elämäntilanteen missä olette onnellisia.
 
[QUOTE="mies";25273097]Ei tietenkään. Sehän siinä huvittavaa onkin, että nainen ei voi myöntää olevansa kateellinen ja toisen hyvän ulkomuodon ärsyttävän. Haukuttavaa ja arvosteltavaa pitää etsi muualta. Jos ruma nainen vie hiekkalaatikolta vahingossa väärän lapsen lelun, niin se on harmiton vahinko. Jos kaunis tekee saman, niin hän on koppava, ylimielinen ja röyhkeä.[/QUOTE]

No se on kyllä totta. Ja jos nyt olisit kirjoittanut tämän tekstin nimimerkillä "nainen" tuon miehen sijaan niin olisit kyllä saanut haukut tästä ja kymmenen vastausta siitä kuinka kenelläkään täällä ei ainakaan ole mitään syytä olla kateellinen yhtään kenellekään.
 
[QUOTE="vieras";25272772]Oletko miettinyt miten sun ja lapsesii kiintymyssuhteelle käy kun olet töissä etkä lapsesi luona vaikka hän tarvitsisi sinua.[/QUOTE]

Minun mies jäi hoitamaan 5kk vauvaa( itse menin töihin ) ja nyt on 4 v ja on kuitenkin "äitin poika" =)
 
Onnea elämääsi. Itse en ikinä voisi olla vauvani luota poissa ja lähteä töihin. Toivottavasti et ihmettele kun lapsesi kiintyy enemmän mieheesi ja tulee myöhemmin kyseenalaistamaan valintasi.

Miksi kyseenalaistaisi? Hyvä ja kiinteä isäsuhde on hyväksi lapselle ja lapsi varmasti tulee arvostamaan sitä. Saati sitten millaista esimerkkiä isä näyttää lapselleen.

Lapsi sinänsä kiintyy molempiin vanhempiin eikä vanhempien tulisi olla mustasukkaisia lapsensa rakkaudesta. Eikä varsinkaan laittaa lasta tilanteeseen jossa hänen pitäisi valita kumman vanhemman puolella hän on.
 
Mä olin lapsena päiväkodissa kahtena tai kolmena päivänä viikossa kun isä oli palomies niin pystyi olemaan mun kanssa kotona muut päivät. Ja kyllä mä silti olen ihan yhtä läheinen äidin kanssa joka kävi töissä. Ja olen aina ollut pelkästään iloinen ja ylpeä siitä että mulla oli sellanen isä joka vietti aikaa mun kanssa ja vei paikkoihin ja teki kaikkea kivaa. On harvinaista että äiti olisi kokonaan pois lapsen elämästä mutta surullisen paljon on isiä jotka eivät oikeastaan ole edes isiä...
 
Eiköhän tuo ole aika yleistä, että vanhemmat vuorottelevat vauvan hoitamisessa - niin meilläkin jo vuonna 2004. En mitenkään usko, että kukaan sitä enää tänä päivänä kauhistelisi. Se, oletko hyvässä vai huonossa kunnossa, ei kyllä ainakaan minua millään lailla kiinnostaisi, sillä kuitenkin elämässä on ihan oikeasti tärkeää vain se, miten hyvä ihminen osaat lähimmäisillesi olla. Minun on hyvin vaikea saada itseäni ymmärtämään, mitä väliä sinun hyvällä kunnollasi ja kropallasi on kenellekään muulle kuin sinulle itsellesi.
 
On minuakin arvosteltu takanapäin, kaiken maailman mammapalstoista puhumattakaan, kun minulla on mies, joka ei ehkä ole sitä tyyppiä, joka parhaiten pärjäisi kahden pienen lapsen kanssa kotona (ei siis ole väkivaltainen tms. todellakaan, mutta ei sellainen, joka hallitsisi sitä kaaosta kauhean hyvin), ihan itsekkäästikin viihdyn kotona lasten kanssa, en jaksa stressata kroppani kunnosta vaan liikun ilokseni ja syön mitä mieli tekee, imetin esikoista kaksivuotiaaksi ja vielä raskausaikana, olen saanut lapset pienehköllä ikäerolla ja mitähänvielä.

Ihan oikeasti, aina on jollakulla jotain aukomista. Jos sinä, miehesi ja lapsesi olette onnellisia ja tyytyväisiä tilanteeseen, kaikki on hyvin. Tasapainoisia lapsia kasvaa isän hoitamina, äidin hoitamina, jopa ulkopuolisen hoitajan hoitamina. Ei ole mitään "ylitse muiden" -ratkaisua, joka pitää valita vaikka hampaat irvessä.

Toivottavasti kuitenkaan - erityisesti jos lapsi on tyttö - et sitten myöhemmin kauhean isoon ääneen hänen kuultensa huutele tuota ruokavalio- ja treenijuttua. Syömishäiriöitä ja ahdistusta omasta vartalosta saa tilaamattakin. Mutta sen varmaan itsekin ymmärrät, ja vanhemman terveellinen ruokavalio ja liikunnallisuus sinällään ovat toki lapsenkin kannalta hyviä asioita.
 

Yhteistyössä