Olenko itsekäs ja huono vauvan äiti, kun käyn töissä ja kroppa on kunnossa? Ja koti-isät on nössöjä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miksi ärsyynnyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

miksi ärsyynnyt

Vieras
Vauva 7 kk ja mies hänen kanssa kotona, itse aloittelin työt noin kuukausi sitten. Ihan sovittu juttu oli, itse asiassa vähän myöhemmäksi meni kuin oli suunniteltu;) Minä siis elätän perhettä tällä hetkellä ja mies aikoo olla lapsen kanssa kotona, kunnes tämä täyttää 2v. Meille tämä on mahdollista.

Lisäksi olen ottanut asiakseni välttää ja korjata raskauden tuomat muutokset mahdollisimman tehokkaasti, mulle ne ei ole mitään "elämän jälkiä", vaan ihan pelkästään repsahtamisjälkiä. Olenkin onnistunut hyvin kovalla treenillä ja ruokavaliolla. Enhän nyt halua olla alle 30v (enkä kyllä sen jälkeenkään) huonossa kunnossa.

Näistä kahdesta asiasta olen saanut todella paljon kritiikkiä. Ihan kuin isä ei olisi vanhempi lainkaan ja minun vartalon mallini, treenini ja ruokailuni olisivat lapselta pois. Lisäksi miestäni on haukuttu epämiehekkääksi nössöksi. No, anteeksi vaan jos viihdyn tasa-arvoisessa suhteessa kiltin ja fiksun miehen kanssa, joka kantaa vastuunsa eikä pidä naista lähinnä kodinkoneena ja lastenhoitajana. Hän ymmärtää myös tarpeeni tehdä rakastamaani työtä ja kehittyä siinä.

Olemme onnellinen perhe, tulemme hyvin toimeen ja tämä järjestely toimii. Miksi se ärsyttää niin paljon? Miten se on pois keneltäkään?
 
Mua ei ärsytä noi asiat millään tavalla mutta toi tapa millä esimerkiksi tuot esiin sen että olet hyvässä kunnossa pistää jotenkin silmään. Ja tämä ei ole kateutta sillä omakin kroppani on oikein hyvässä kunnossa.
Enkä usko että ainakaan se asia voi ärsyttää ketään koska miksi kukaan alkaisi siitä puhumaan jos et itse aloita?

Ja tota äitien töihin palaamista nyt aina arvostellaan, siitä ei kannata välittää.
 
Mua ei myöskään ärsytä nuo mainitsemasi asiat. Olen kolmen pienen lapsen äiti ja hyvässä kunnossa. Nyt olen kotona, mutta ollaan vuoroteltu miehenkassa kotonaolossa.

Vähän häiritseee se, että noudatat hyvin kovaa treenia jä ruokavaliota. Viekö se paljon sinun aikaasi ja ajatuksiasi?
 
Kyllä sinua taitaa hieman nuo mainitsemasi asiat ahdistaa... miksi muuten välität siitä mitä muut sanoo :) Ja juu-uu se on naisen mitta,että onko kroppa kunnossa vai ei... :)
 
Kirjoitat siihen tyyliin, että sulla on pahoja ongelmia itsetunnon ja vartalosi suhteen. Ja haluat korostaa noita asioita muille, jotta heille tulisi ns. "paha mieli" jos heillä ei ole mahdollisuutta tai aikaa treenailla. Menepä itseesi edes joulun ajaksi! Sulla ei ilmeisesti ole hyviä ystäviä.
 
Älä välitä muiden mielipiteistä. Mä en noin yleensäkään ymmärrä miksi toisia ihmisiä pitää niin kovasti arvostella. Pitäisivät vaan huolen omista asioistaan.

Mä olisin koti-isästä vain ylpeä.
 
Hienoa, että miehesi haluaa ja voi osallistua vauvan hoitoon alusta asti! Todella hienoa myös, että olet saanut kroppasi kuntoon, tosin olisit sitä myöhemminkin ehtinyt pikku hiljaa kuntoon saada, mutta jos se on sinun hyvinvointisi kannalta tärkeää että tunnet voivasi hyvin kun olet timmissä kunnossa, niin hyvä niin. Kunhan vaan aikasi riittää myös perhe-elämälle, ettei treenamisesta tule se pääasiallinen intohimo niin kuin joskus käy, oli kotona sitten lapsia tai ei.
 
[QUOTE="vieras";25272712]Mua ei myöskään ärsytä nuo mainitsemasi asiat. Olen kolmen pienen lapsen äiti ja hyvässä kunnossa. Nyt olen kotona, mutta ollaan vuoroteltu miehenkassa kotonaolossa.

Vähän häiritseee se, että noudatat hyvin kovaa treenia jä ruokavaliota. Viekö se paljon sinun aikaasi ja ajatuksiasi?[/QUOTE]

Ei vie, treeni vie salilla noin 1-1,5 tuntia päivässä. Lenkillä käydään sitten usein yhdessä, reippaalla vaunulenkillä. Ruokavalio nyt poikkeaa hieman miehen ruokavaliosta, mutta eipä tuo mikään ongelma ole. Usein syödään samaa ruokaa, itse vain lisään siihen jotain.

Ihan yhtä paljon vie aikaani kuin mikä tahansa harrastus.
 
Voi jeesus näitä ketjuja, aika monessakin mielessä..:D

Kerro muuten kuka arvostelee ja missä yhteydessä? Ellei tätä palstaa oteta lukuun.
Aina toitotetaan että "olen sitä ja tätä, sisäisesti ja ulkoisesti ja kaikki arvostelee ja kritisoi". Kuka sitä ihan oikeasti tekee?

Mäkin olen vähän kaikkea sitä mitä palstalla paheksutaan, mutta eipä oikeassa elämässä kukaan mainitse mitään negatiivista, kehutaan vaan. Niin vaikea uskoa näitä ketjuja, pistää miettimään mikä on motiivi kirjoitella näin..?
 
Tuo tapa jolla kirjoitat ja tuot itseäsi esille ärsyttää varsin paljon. Itsessään nuo asiat, joita mainitset ei ärsytä, vaan ovat ihan hieno juttu, jos ne toimivat teidän perheessä! Onnellinen voi varmasti olla noin ja myös hyvin toisella tavalla. Jos meidän perheessä minulla ja miehellä olisi suurinpiirtein samat tulot, voisimme varmasti harkita myös isän kotiin jäämistä lapsien kanssa. Minun puolestani ainakin olisi ilman muuta mahdollista, mikäli hän niin haluaisi. Tuloerot on kuitenkin niin suuret, että ei ole koettu sitä järkeväksi.

Mutta jos siis tuot asiaasi esille noin kuin kirjoitat, en yhtään ihmettele saamaasi arvostelua. Itse tykkään myös pitää huolta itsestäni ja urheilemmekin molemmat vuoro iltoina, usein lasten mentyä nukkumaan, ettei aika ole heiltä pois. Tasapaino kaiken suorittamisen keskellä on varmaan tärkeintä, että jää myös lapselle sitä kiireetöntä läsnöolo aikaa.
 
Miksei voi vaan nauttia siitä, että on kunnossa? Jos tarvitsee ulkopuolisten kehuja, niin kyse on jostakin muusta kuin siitä, että haluaa pitää itsensä vuoksi itsestä huolta.
 
Onnea elämääsi. Itse en ikinä voisi olla vauvani luota poissa ja lähteä töihin. Toivottavasti et ihmettele kun lapsesi kiintyy enemmän mieheesi ja tulee myöhemmin kyseenalaistamaan valintasi.
 
Pahoittelen ärsyttävää kirjoitustyyliäni, en tietenkään tuo näitä asioita esille oikeasti näin, saati edes puhu niistä. Tämän kirjoituksen oli tarkoituskin olla hieman provosoivan sävyinen, koska halusin nostaa nämä asiat esille, ne kun tuntuvat olevan kiellettyjen listalla normatiivisessa lapsiperhe-elämässä. Ainakin naisen kohdalla.

Jännää on se, että ajankäytöllisesti nämä asiat eivät ole keneltäkään pois sen enepää kuin mikään muukaan harrastus, silti esim. vauvan nuttujen ompelu olisi huomattavasti sallitumpi harrastus, jota ei varmasti kritisoitaisi, vaikka aikaa menisi päivässä ihan yhtä paljon.
 
Pahoittelen ärsyttävää kirjoitustyyliäni, en tietenkään tuo näitä asioita esille oikeasti näin, saati edes puhu niistä. Tämän kirjoituksen oli tarkoituskin olla hieman provosoivan sävyinen, koska halusin nostaa nämä asiat esille, ne kun tuntuvat olevan kiellettyjen listalla normatiivisessa lapsiperhe-elämässä. Ainakin naisen kohdalla.

Jännää on se, että ajankäytöllisesti nämä asiat eivät ole keneltäkään pois sen enepää kuin mikään muukaan harrastus, silti esim. vauvan nuttujen ompelu olisi huomattavasti sallitumpi harrastus, jota ei varmasti kritisoitaisi, vaikka aikaa menisi päivässä ihan yhtä paljon.

Mutta kuka arvostelee ja millä tavalla? Jos ei tätä palstaa lasketa.
 
Onpa kummallista että olet saanut ikävää moitetta osaksesi. Itse olen myös suht hyvässä kunnossa ja välillä olin töissä kun mies oli lasten kanssa kotona /nyt taas vauva perheessä), mutta ei meille mitään ikävää ole koskaan sanottu. Päinvastoin, mies saa pelkästään aurinkoisia hymyjä osakseen kun on yksin lasten kanssa esim kaupassa. Minua taas on kehuttu järjestelmällisyydestä kun pystyn vetämään äidin roolia ja uraa samaan aikaan. Jos joskus on niissä puheissa ollut ilkeää vihjailua niin en ainakaan ole sitä huomannut.

Kuulostaa siltä että mietit näitä asioita vähän liiankin paljon. Oletko aidosti itse tyytyväinen valintoihisi?
 

Yhteistyössä