Olenko huono ihminen?

[kukxltuxktu]

Aika ajoin pohdin sitä, kun en useinkaan osaa olla vilpittömästi iloinen edes lähimpien ystävieni menestyksestä. Vaikka eihän se minulta ole pois, jos joku muu menestyy. Näinhän sitä sanotaan.

Kuitenkin ennen lopullista nöyrtymistä lähden viimeiseen taistoon ja väitän, että kukaan muukaan ei osaa olla vilpittömästi iloinen muiden puolesta, jos oma elämä ei ole kunnossa. Kyllä minäkin olen osannut iloita muiden onnistumisista, jos itse olen ollut onnellinen, eikä ole ollut valittamista omassa elämässä. Mutta kun itsellä on elämässä vaikeaa, niin vielä vaikeampaa on olla iloinen muiden menestyksestä.

Toki kateus/katkeruus ja kaikki tällainen on erittäin hyödytöntä ja siitä pitäisi päästä edes sellaiseen tilaan, että pystyisi olemaan neutraali muiden ihmisten menestyksestä silloin, kun itsellä menee huonosti. Ja kyllä toisaalta elämässäni on muutamia sellaisia henkilöitä, jotka ovat jollain tapaa joko niin symppiksiä, käyneet kovan tien tai ovat silmissäni niin hyviä ihmisiä, että aika lailla tilanteessa kuin tilanteessa voin olla vähintäänkin neutraali, jopa iloinen heidän puolestaan.

 

[Sanoisinkohan]

Olet huono ihminen. Niin olen minäkin, ja varmasti moni muukin. Jos muilla menee hyvin sellaisella elämänalueella (työ, vauvakuume, raha-asiat, oman asunnon ostaminen, parisuhde...) mikä itsellä kusee ja minkä haluaisi toimivan, niin ei ole mitenkään mahdollista olla aidosti onnellinen toisen puolesta. Jos itsellä kaikki hyvin, niin silloin asia onkin ihan erilainen. Jos kaveri saa työpaikan, ja itse olet ollut puoli vuotta työttömänä, niin kyllä mä väitän että se "on multa pois" se mitä kaveri sai. Katkera olen kyllä.

 

[kateeton]

onhan semmoinenkin ilmiö, kuin huoli siitä, että jääkö itse eristyksiin ja yksin, jos muilla alkaa mennä kovin lujaa. Esim. voi olla miehestä osin aiheestakin huolestuttavaa jos puoliso alkaa huolehtia itestään vallan tehokkaasti ja kouluttautuu astetta paria ylemmäs - että seuraavaksiko se vaihtaa kodinsisustuksen miestä myöten.

Mutta tuota en suostu allekirjoittamaan, että kyllä ne kaikki muutkin. Ei ne. Ei kaikki nekään, joilla ei mene loisteliaasti. Sensijaan taitaa olla niin, että on vaikea saada omia asioitaan sujumaan niin kauan, kuin ei uskalla rauhassa antaa lähimmäisten elämän sujua hyvin. Tulee keskityttyä vääriin asioihin, ja ruokittua sitä omaa kyvyttömyydentunnetta.