Olenko huono ihminen, kysymys dementoituneesta äidistä.

["Johanna"]

Mun äiti on hieman yli kahdeksankymmenen ja hänellä on todettu Alzheimerin tauti. Asumme pitkän matkan päässä. Itse asun mieheni kanssa Helsingissä ja vanhempani asuvat Lapin läänissä joten matkaa on välillämme. Olemme lähdössä reissuun vanhempieni luokse ylihuomenna mutta minua ahdistaa todella paljon kun äitini menee koko ajan huonommaksi. On laihtunut alipainoiseksi eikä ruokahalua ole. Lääkkeet vissiin laihduttaa. Kyse ei ole siitä etten rakastaisi vanhempiani, rakastan todella paljon. Minua vaan ahdistaa ja surettaa niin paljon että on vaikeuksia mennä katsomaan heitä. Isäni on suht hyvässä kunnossa, liikkuu hyvin ja kävelee pitkiäkin lenkkejä. Äitini ei kuulemma paljon ulkona enää liiku. Asuvat kotona kahdestaan vielä.
Minua ahdistaa äitini vanhentunut olemus ja se että on tosiaan niin laiha että pitäisi tehdä jotain. Lääkärit vaan sanovat että johtuu muistilääkkeistä. Alan pian itkemään kun päästään sinne perille kun säälittää niiin paljon.

Olenko huono ja ilkeä ihminen kun tunnen näin? Enhän voi olla menemättäkään.. Ahdistaa niin paljon.

 

[FreezeCat]

:hug:

Et tietenkään ole huono ihminen vaan suuresti tunteva. Tottakai tuollainen tilanne koskettaa syvältäkin, sentään rakkaasta ihmisestä kyse, jolle ei mitään muuta toivoisikaan kuin kaikkea hyvää ihan loppuun asti...

Hyvä, kun menette käymään, vaikka varmasti onkin tiedossa raskas reissu. Mutta äidillesi ja ennen kaikkea sinulle se on kuitenkin iso asia :heart:... Itke sitten yön hiljaisina tunteina miehesi kainalossa suruasi pois...

Voimia sinulle.

 

[Sirkuttaja]

Et tietenkään ole huono ihminen, vaan erittäin empaattinen. Tuollaiset tunteet ovat ehdottomasti normaaleja. Jos sinua itkettää, itke, ja kerro muille miksi itket. Voi olla että se murtaa jään, sinä itket sen ajatuksen ilmoille jota muutkin miettivät. Jos pidättelet itkuasi koko vierailun ajan, muut huomaavat että sinulla on paha olla ja alkavat murehtia sinua. Parempi kun annat tunteiden tulla. Varsinkin kun ne tuossa tilanteessa ovat hyvin normaaleja. Voin vain kuvitella tilanteen. Omalla isoisälläni oli sama sairaus.

 

["vieras"]

Et ole huono ihminen! Alzheimer on pelottava tauti, koska se muuttaa ihmisen tyystin.
Itseäni pelottaa soittaa mummilleni, jolla sama sairaus, ihan vaan siksi että pala kurkussa odotan koska mummini ihmettelee, että ei hänen lapsillaan ole lapsia tai muuta vastaavaa.

Se on varmasti vielä kovempi pala nähdä oma äiti sairaana. Suosittelen lukemaan kirjan Lisa Genova Edelleen Alice. Ainakin itsellä se muutti hieman ajatuksia sairaudesta.

 

["johanna"]

voi et, voimia paljon!
tuo sairaus on omaisten sairaus, jossainvaiheessa äitisi ei enää itse tiedä olevansa sairas.
rakastat häntä ja tottakai sinuun sattuu ja se ahdistaa. koita jaksaa itse ja juttele jonkun kanssa ihmeessä

 

["Pia"]

Suosittelen Hanna Jensenin kirjaa 940 päivää isäni muistina. Hyvää luettavaa kaikille muistisairaiden omaisille. Kiinnosti se minuakin, vaikkei asia ole ajankohtainen ainakaan vielä.