Olenko huono äiti, jos en ota vauvaa viereen nukkumaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tuli tuosta kantoliinaketjusta mieleen, että onko ketään äitiä, joka ei olisi ottanut synnärillä vauvaa viereen nukkumaan?

Mielelläni nukkuisin vauva vieressäni, mutta en tiedä saanko nukuttua ollenkaan, jos nukun 80-senttisessä sängyssä vauva vieressä. Luultavasti koko yö menisi valvomiseksi kun pelkäisin, että vauva tippuu tai vierin päälle. Kattookohan kätilöt pahalla silmällä, jos laitan vauvan nukkumaan muovikoppaansa?
 
Synnytin esikoiseni kesäkuussa ja ainakin silloin kätilö suositteli pitämään vauvaa vieressä nukkumassa. Tuntee kuulemma olonsa siinä turvallisemmaksi. No en tietenkään kehdannut pistää vastaan, joten nukuin ensimmäisen yön vauva kainalossa. Ei se siitä mihinkään tippunut, mutta en kyllä nukkunut kun pieniä pätkiä. Seuraavaksi yöksi laitoinkin tytön sitten omaan koppaansa nukkumaan ja nukuin itsekin paljon paremmin.
 
aivan hyvin voit laittaa vauvan siihen muovikoppaan nukkumaan. älä murehdi. synnärillä on kyllä tärkeintä että saat itse levättyä ja toivuttua synnytyksestä. eli siis nukuttua mahd. hyvin. se on edellytys sille että kotiudutte hyvillä mielin ja että jaksat aloittaa kotiarjen vauvan kanssa. käsittääkseni on myös mahdollista jopa pyytää kätilöitä/hoitajia ottamaan vauva joksikin yöksi toimistoon heidän hoidettavakseen, jos tunnet olosi tosi väsyneeksi.
en kyllä tainnut itsekänä synnärillä ottaa vauvaa viereen ja se on mun mielestä ihan normaalia että varsinkin ihan alkuvaiheessa arastaa nukkua vauvan kanssa vierekkäin sen päälle pyörähtämisen takia...itse nukun nykyään 1-vuotiaani kanssa joskus vierekkäin eikä enää yhtään pelota että pyörähdänkö päälle.
 
Höh... se vierihoito tarkoittaa sitä, että vauva on äidin vieressä siinä muovisängyssä eikä jossain kaukana lastenhoitajien hoidettavana :)
Ne sairaalan sängyt on kapeita eikä meillä ollut mahdollista edes saada niihin laitoja. Mun mielestä olisi ollut hengenvaarallista vauvalle, jos kipulääketokkurassa olisin pitänyt häntä samassa sängyssä kun itse nukuin. Olisinhan voinut kierähtää vauvan päälle tai vauva olisi voinut pudota. Ei sellaisessa kapeassa laidattomassa sängyssä pysty oikeasti luontevasti edes olemaan vauvan kanssa pitkiä aikoja vierekkäin, varsinkin jos on esikoinen kyseessä. Itseasiassa mun mielestä synnyttäneiden osastoilla pitäisi olla leveämmät ja matalahkot sängyt, joissa olisi mahdollista nostaa laidat. Niistä korkeista sairaalasängyistä on kamala pomppia ylös epparihaavan kanssa.
 
juuh, millaiset sängyt teillä oikein on ollut? Mitä vanhoja ja uusia oon nähnyt niin jokaisen korkeutta on voinut säätää, joko nappia painamalla tai jalalla polkemalla.

Meilläkään ei ollut laitoja, vauvan koppa oli sellaisen pienen rullilla olevan kaapin päällä jonka hilasin sänkyyn kiinni laidaksi (ja laitoin pyörät lukkoon).

Mut leveemmät sängyt kyllä saisi olla, itse kyl mahdun ongelmitta nykyisiinkin, mutta ei auta olla paljoa isompi tai leveämmin nukkuva niin tulee ahdasta :/
 
Ne sairaalan sängyt on kapeita eikä meillä ollut mahdollista edes saada niihin laitoja. Mun mielestä olisi ollut hengenvaarallista vauvalle, jos kipulääketokkurassa olisin pitänyt häntä samassa sängyssä kun itse nukuin. Olisinhan voinut kierähtää vauvan päälle tai vauva olisi voinut pudota. Ei sellaisessa kapeassa laidattomassa sängyssä pysty oikeasti luontevasti edes olemaan vauvan kanssa pitkiä aikoja vierekkäin, varsinkin jos on esikoinen kyseessä. Itseasiassa mun mielestä synnyttäneiden osastoilla pitäisi olla leveämmät ja matalahkot sängyt, joissa olisi mahdollista nostaa laidat. Niistä korkeista sairaalasängyistä on kamala pomppia ylös epparihaavan kanssa.

Kappas vain, sittenhän tays on edes siinä suhteessa edistyksellinen paikka: siellä sai laidat 2 eri korkeuteen ja koko sängyn korkeuttakin sai säädettyä.

Kyllä sairaalassa saa pitää vauvaa omassa kaukalossa. En ymmärrä perhepedin hienouksia itse ollenkaan, koska aina kun olen vauvan viereen vahingossa torkahtanut, on niska ollut jälkeenpäin ihan jumissa. Olen kerran herännyt vauvan itkuun mätkäistyäni häntä käsivarrella unissani, kun olin ensin kierähtänyt imetysasennosta selälleni. Eli näin vauvan kanssa, ja 3-v esikoinen puolestaan potkii ja kääntyilee tosi paljon, joten enpä ota häntäkään asiasta tehden viekkuun.
 
Hö.. Mun mielestä siinä sairaalan sängyssä oli ihan ruton vaikea saada vauvaa viereen... Liian kapea, ei kunnon laitaa (pelkäsin, että vauva putoaisi... tai että putoisin itte, ku tietty vauvan asettelin keskelle sänkyä ja ite killuin siinä laidalla..)
Lisäksi itellä oli paikat kipeenä, joten oli vaikea vääntäytyä hyvään nukkuma-asentoon vauvan kanssa (ja vaikea ylipäätään päästä sänkyyn, kun vauva oli siinä...:D)

Siis kokeilin, kun olisin halunnu hänet siihen viereen... mutta kun kerran tuntui vaikeelta, ni laitoin hänet omaan sänkyynsä ja nukuin ittekseni omassani... ei tullu mieleenkään, että olis "pitänyt" tulla huono omatunto..:D
 
Ihan hyvin sinä saatat pystyä nukkumaan vauva vieressä, tai sitten vaan nukahdat niin kuin minä :) Mutta jos vauva nukkuu siinä kaukalossa niin yhtä hyvä sekin. Itse olen kyllä välillä aamulla ihan jumissa, kun vauva on aamuyöstä nukkunut kainalossani, sitä alitajuisesti varoo toista. Taidan alkaa nostaa toista pinnikseen yösyömisenkin jälkeen, etten mene ihan jumiin.
 

Yhteistyössä