Esikoisemme vajaa 2 vuotta on kipeä, flunssassa ja sen takia emme ole saaneet nukuttua muutamaan yöhön. Meillä on myös pieni vauva joka on valvottanut jo viikkoja, eli univelkamme on valtava..
Tänään esikoinen meni mummolaan yökylään jotta saisimme nukkua (yksi lapsi vähemmän joka valvottaa..) edes jonkun verran ja koen kovia omatunnon tuskia tästä asiasta :'( Koen olevani maailman huonoin äiti, vaikka olen aivan uupumuksen partaalla ja tiedän että sekä minun että miehen (jotta jaksaa olla töissä) on pakko saada nukuttua!
Esikoinen tuntee mummun ja pappan erittäin hyvin, ovat hänelle meistä seuraavaksi läheisimmät, joten siinä ei ongelmia. Minulle, äitinä, tulee vaan olo että mitä jos hän ajattelee että olemme hylänneet hänet ja vielä kun on reppana kipeä.
Teinkö väärin kun päästin hänet vanhemmilleni yöksi?
Tänään esikoinen meni mummolaan yökylään jotta saisimme nukkua (yksi lapsi vähemmän joka valvottaa..) edes jonkun verran ja koen kovia omatunnon tuskia tästä asiasta :'( Koen olevani maailman huonoin äiti, vaikka olen aivan uupumuksen partaalla ja tiedän että sekä minun että miehen (jotta jaksaa olla töissä) on pakko saada nukuttua!
Esikoinen tuntee mummun ja pappan erittäin hyvin, ovat hänelle meistä seuraavaksi läheisimmät, joten siinä ei ongelmia. Minulle, äitinä, tulee vaan olo että mitä jos hän ajattelee että olemme hylänneet hänet ja vielä kun on reppana kipeä.
Teinkö väärin kun päästin hänet vanhemmilleni yöksi?