Olenko huono äiti jos otan ja läjden?

Niin olenko huono äiti lapsilleni jos otan miehestä eron,vuokraan asunnon jostain ihan läheltä,jätän lapset isälle ja muutan pois?

Mä oon ihan loppu! Mä olen loppu tätä nykyistä elämää,parisuhdetta,itseäni...

Meidän liitossa on isoja ongelmia ja nyt on kyllä ihan ok vaihe mutta takaraivossa painaa yhä kaikki selvittämättömät ongelmat. Mua ahdistaa koko ajan!
En jaksaisi alkaa mitään huoltajuuskiistoja,koska siihen se ikäväkyllä menisi... Lapsia en halua jättää missään nimessä mutta uuden elämän haluan! Lapsia haluan nähdä niin paljon kun mahdollista! Lapset on pieniä vielä (alle kouluikäisiä).

Kertokaa teenkö maailman typerimmän virheen vai onko kenties jotain muuta ratkaisua?

 

Voisiko olla ohi menevä tila sinulla?
En lähtis noin radikaalisia asioita tekemään vaan siksi, että on loppu. Tarvitset muunlaista apua.
Jos lähdet niin riski on, että paikkasi täytetään nopeastikkin ja kun olet saanut voimasi takaisin ja tullut järkiisi niin se voi olla liian myöhäistä.
Tosin jos olet loppu koska miehesi ei tee yhtään mitään niin sitten se on eri tarina.

 

Valitettavasti tämä ei taida olla mitään ohimenevää.... Vuoden ollaan nyt yritetty ja yritetty mutta ei tästä vaan tunnu tulevan mitään.
Ja juu yksi pienimmistä ongelmista on juuri tuo että teen kaiken yksin. Hoidan kodin hoidan lapset,yksin.

Ongelmat on sen luokan ongelmia että näitä ei enää hevillä selvitetä tai vaikka selvitetään niin arvet on jo jäänyt. Puoli vuotta sitten kaiken piti muuttua ja muuttuikin mutta vain hetkeksi. Nyt ollaan jälleen palattu vanhaan....

 

Et ole huono äiti, anna mennä vaan.

 

Eihän sitä voi tietää etukäteen teetkö virheen. Ilmeisesti olet miettinyt asiaa paljon. Älä kuitenkaan noin vain lähde, vaan ensin vakava keskustelu miehen kanssa, mitkä ovat suunnitelmasi.

 

Miksi silti jättäisit lapset isän hoiviin, joka ei lapsia hoida?

 

Koska en saa niitä tosta vaan mukaani enkä yksinkertaisesti jaksa alkaa tappelemaan lapsista,joten luovun suosiolla. Haluan yhteishuoltajuuden kuitenkin. En jätä lapsia vaan mieheni.

 

Kyllä sinä jätät lapsesi jos et ota heitä mukaasi, kyse kuitenkin todella pienistä lapsista. Vaikka sinusta nyt tuntuu että tahdot olla yksin niin entä vuoden päästä kun voimasi ovat palautuneet ja haluaisit asua lastesi kanssa? Silloin et todennäköisesti saa olla lähivanhempi koska jätit lapsesi isälle ja heidän tilanne olisi vakiintunut. Ja isä voi haluta yksinhuoltajuutta jos sinä jätät lapset hänelle.

Voisitko hakea jostain apua? Laitat vaikka lapset hoitoon?

Minkalaisen uuden elämän haluat? Entä jos vuoden päästä kadut yksinäistä elämääsi ja haluat perheesi takaisin, mutta silloin se on myöhäistä, ehkä miehesi on löytänyt jo uuden puolison jota pienet lapset pitävät äitihahmona, äitihahmo huolehtii lapsistasi enemmän kuin sinä?

 

Sitten on olemassa sekin ratkaisu, että yhteistuumin vuokraatte miehen kanssa nykyisen kodin ulkopuolisen asunnon, ja vuoroviikoin tai kahden viikon välein toinen asuu nykyisessä kodissa lasten kanssa ja toinen siellä ulkopuolisessa asunnossa.

Jos tilanne helpottuu jossain vaiheessa, voitte kokeilla myös yhteiseloa. Eikä lasten tarvitse reissata, jos ette halua asua yhdessä. Tällainen ratkaisu on lapsille todennäköisesti paras ja mahdollisesti aikuisillekin.

 

Ajattele kysyväsi tuo kysymys lapsiltasi ja mieti mitä sanoisivat. Siinä on ainoa vastaus jolla on mitään väliä.

 

Mikset siis halua ottaa lapsia mukaan? Onko ainoa syy se, että pelkäät huoltajuuskiistaa? Oletko varma, että sellainen tulee, jos otat lapset?

 

Isäkin pystyy kasvattamaan lapsensa aivan hyvin. Etkä ole huono äiti jos lapset jää asumaan isänsä kanssa, kuten suurin osa eronneista miehistäkään eivät ole huonoja isiä automaattisesti sen vuoksi että lapset asuvat äitinsä kanssa.

 

Mikset siis halua ottaa lapsia mukaan? Onko ainoa syy se, että pelkäät huoltajuuskiistaa? Oletko varma, että sellainen tulee, jos otat lapset?

Millä oikeudella sitä vaan otetaan lapset?