Meillä kaukana asuva anoppi halusi että 2v. lapsemme on heillä viikon vaikka näkevät tosi harvoin. En suostunut, liian pitkä aika noin pienelle olla erossa vanhemmistaan ja puolituttujen isovanhempien luona. Taisi loukkaantua, mutta loukkaantukoon. Kerran sitten oli heillä 3pv ja kun yritin sopia milloin tulen hakemaan, keksivät kaikkia typeriä tekosyitä miksi ei käykään esim. päiväuniaika, ruoka-aika yms. typerää. Nuo syyt siis estivät heitä tulemasta hakemaan minua lähimmästä kaupungista. Yrittivät pitkittää hoidossaoloaikaa. Sanoin että kolme päivää on maksimi noin pienelle olla erossa vanhemmistaan koska näkeekin isovanhempiaan harvoin ja että pääsen kyllä ilman kyytiäkin perille. Eli pidin pääni ja hain lapseni pois silloin kuin parhaaksi näin. En käsitä miten he kohtelevat lapsenlastaan kuin jonain viihdykkeenä jota pidetään hoidossa heille sopiva aika välittämättä lapsen iästä, tuttuudesta yms. tekijöistä! Tuli tunne että minun piti väkisin pitää puoleni että saan lapsen pois...
Erään tuttuni 2v. oli isovanhemmillaan viikon, mutta he näkevätkin toisiaan vähintään kerran viikossa muutenkin. Eli todellakin vanhemmat saavat päättää lapsensa hoidossaolosta!
