Olenko ainut joka ei tiedä paikkaansa ja tehtäväänsä tässä elämässä? Miten löytää se oma juttu?

No niin, mistäs sitä aloittaisi. Ikää kohta 34 vuotta, kolme lasta ja mies. Kouluja on käyty ja tutkintoja suoritettu. Eri duuneja jos jonkinlaisia kokeiltu, mutta olisi kiva löytää se oma juttu.

Juuri tänään pistin irtisanomisilmoituksen menemään ja mietin mitä minä todella haluan. Eikö tämän ikäisen aikuisen naisen tulisi jo tietää... Tietääkö muut?

 

Voi sentään, cv:ssani tällä hetkellä varmaan 20työpaikkaa, suurimmasta osasta olen itse irtisanoutunut. Etsin edelleen omaa paikkaani. Yhden ihanan työn löysin muutema vuosi sitten, mutta eivät jatkaneet määräaikaisuuttani yt:n vuoksi =| Etsintä jatkuu, nyt ihan ok työssä, jossa parasta yksi työkamu. Mutta ei tämäkään työ se lopullinen paikkani tule olemaan. Niin ja ikää 33v, naimisissa ja yksi lapsi.

 

Mulla on tilanne vähän samankaltainen. Amk-tutkintoa löytyy ihan kaksin kappalein ja yliopistotutkintokin viittä vaille valmis. Vaan enpä todellakaan tiedä mitä sitä alkais "isona" tekee, kun ei tuo opiskelemani ala oikein tunnu omalta jutulta. Onnkesi nyt äitiyslomalla on aikaa miettiä, että mihin tässä ryhtyis vai ryhtyiskö mihinkään.

 

niin että sellaista ei ole olemassa. Aika monet iäkkäätkään ihmiset eivät tiedä mikä se heidän the juttunsa sitten on. Ei ole pakko määritellä itseään jonkun ammatin turvin. Voit olla jotakin ilman että sillä on nim,i kuten tanssija tai leipuri. Itse kuitenkin luulen että jos minulla ihan pakko ois joku the juttu olla, niin mikse se voi olla multitaskjaaja elämänkoululainen hömpsänkömpsä.

 

Kotona olen minäkin 9 kk vauvan kanssa. Onhan tässä aikaa miettiä. Tuntuu vaan siltä, että aika monella omassa lähipiirissä on ihan selvät sävelet elämässään. Olenko mä joku oman elämäni haahuilija? Vai esittääkö muut että kaikki on just niinkuin on suunniteltu? En minä tiedä. Kerroin muutamalle irtisnoutumisestani, niin sain kuulla olevani vastuuton ja impulsiivinen. Olisi kuulemma ollut varmempaa pysyä kiinni paikassa. Mutta miksi olisin jos tunnen ettei ole mun paikkani. Voinko saada mitään parempaa tilalle jos roikun jonkun toisen firmanlistoilla? Äääh ...

 

Ei ole minullakaan koskaan ollut mitään sellaista ammattia tai työtä, joka olisi ollut minulle joku unelmien ammatti.

 

Voihan sitä omaa paikkaa/tehtävää/tarkoitusta etsiä jostain muualtakin kuin työstä. Kiinnostaako joku elämäntapa? Harrastus? Uskonto? Kulttuuri? Mikä on intohimosi tai salainen haaveesi? Tee jotain radigaalia tai ota vastaan asioita yllättävistä paikoista. Älä sano ei hulluille ideoille. Haluatko jotain syvällistä tarkoitusta vai ihan vaan piristystä ja vaihtelua? Ole hetki omien ajatusten kanssa, mieti ja pohdi mitkä on asioita joita haluat muuttaa. Haluatko luopua jostain? Mitkä on esteesi?

 

Ikää vähän enemmän kuin sinulla, yliopistotutkinto löytyy, mutta alan töitä en ole tehnyt päivääkään. Kaikenlaista sekalaista, kunnes pari vuotta sitten löysin oman juttuni, hankin ammattitutkinnon mutta kun tällä hommalla vielä eläisi... teen osa-aikaisesti unelmien työtäni ja osa-aikaisesti paskaduunia päälle että saa laskut maksettua.

 

Osuipas aloitus likelle omaa tilannetta ikää myöten! Mulla nyt 2,5 v aikaa miettiä mitä tahon tässä kotona.

 

[QUOTE="Ninni";29565174]Voihan sitä omaa paikkaa/tehtävää/tarkoitusta etsiä jostain muualtakin kuin työstä. Kiinnostaako joku elämäntapa? Harrastus? Uskonto? Kulttuuri? Mikä on intohimosi tai salainen haaveesi? Tee jotain radigaalia tai ota vastaan asioita yllättävistä paikoista. Älä sano ei hulluille ideoille. Haluatko jotain syvällistä tarkoitusta vai ihan vaan piristystä ja vaihtelua? Ole hetki omien ajatusten kanssa, mieti ja pohdi mitkä on asioita joita haluat muuttaa. Haluatko luopua jostain? Mitkä on esteesi?[/QUOTE]


Totta kai voi Ninni. Mutta Suomessa kun eletään, niin pelkällä elämäntavalla ei elä.

Itsensä pitää jollain tavalla elättää ja mielummin tekisin duunia johon ei tarvitsisi mennä hampaat irvessä. 3 lapsen äitinä ei ihan hirveästi ehdi harrastaa. Uskonto....miten se tähän edes liittyy... Kulttuuri no onhan taide toki voimauttavaa ja avartavaa. En missään nimessä sano ei hulluillekaan ideoille. Sieltähän ne parhaat jutut kumpuaa. Itse ajattelen niin, että nyt kun sanoin itseni irti, olen niin sanotusti vapaa edellisen työni kahleista, voin alkaa vapaasti ajattelemaan mitäs sitä nyt sitten tekisi.


Luonto ja kulttuuri kiinnostavat, samoin vaihtoehtoiset hoidot. Mene ja tiedä mikä tässä nyt olisi sitten se juttu.

 

Minä keksin oman juttuni reilusti päälle kolmekymppisenä vasta. Aloitimme tukiperheenä. Kaipasin jotain tärkeämpää tehtävää kuin silloinen työni, joka tuntui varsin tyhjänpäiväiseltä. Joku pieni "maailmanparantamisen" juttu oli takaraivossa varmaankin, halusin jotenkin tehdä hyvää, auttaa.
(Nykyisin ollaan tukiperheilyn lisäksi sijaisperheenä.)

Jos ei mielekästä työtä ole helppo keksiä omista kiinnostuksenkohteista, niin mites sitten vapaaehtoistyö siellä omalla ajalla.