Olenko ainoa "pehmo"? -Kasvatuksesta-

Käyn kohtuu usein täällä lukemassa juttuja ja usein koenkin, että moneen asiaan saa vertaistukea ja näkökulmaa. Kuitenkin esim. nukuttamista koskevissa ketjuissa olen usein hämmästynyt. Yleensä on aina oletuksena, että jo vuoden ikäinen nukahtaa yksin omaan sänkyyn ilman iltamaitoja ja muuta "hölynpölyä". Itsellä on 1 v 3 kk ikäinen tyttö, jonka olen nukuttanut iltaisin aina, kun hän sitä on tarvinnut. Vauvana nukahti yksin sänkyyn jonkin aikaa, mutta asiat ovat muuttuneet ja nykyisin iltarutiiniin kuuluu keinutuolissa keinuttelu ja iltatissi kylvyn ja iltapuuron sekä hampaiden harjauksen jälkeen.
Olen muutenkin ns. kiintymysvanhemmuuden arvojen puolustaja. Onko palstalla muita pehmoja?=)

 

Kerroppa mitä siihen kiintymysvanhemmuuteen kuuluu kun en oo ikinä oikein tajunnu että mitä se on? Niin, ja meillä kyllä esikoinen on nukahtanu itsekseen 5kk alkaen, kakkonen 9kk alkaen.

 

Mitä tuo kiintymyssuhdevanhemmuus tarkoittaa?

 

TUossa iässä meillä esikoinen nukahti itsestään sänkyyn iltajuttujen ja -laulujen jälkeen. Kuopus vaati silittelyä ennen kuin rauhoittui ja nukahti.

 

Täälä toinen pehmo. En oo koskaa tajunnu miksi ois pitäny osata nukahtaa itse jo pikkuvauvana ja omaan sänkyyn, mitä sillä muka oisin voittanu verrattuna tyytyväisenä nukahtaneeseen ja nukutettuun lapseen. Se kyl osaa nukahtaa itse nykyään ja sekin meni hänen tahtiinsa, ei mun pakottamana tai itkettämänä.

 

Meillä 4v. ja 5v. haluaisivat vieläkin nukkuä äidin kanssa, kömpivät ainakin joka yö viereen nukkumaan.
Mulla ei ole mitään tarvetta pakottaa omiin sänkyihinsä tai etten ottaisi viereen. Mielestäni pois käännyttäminen on aika julmaa. Varmaan neuvola ja kirjat neuvoo eri lailla, mutta minä teen näin koska se minusta tuntuu paremmalta ja sopii meille. Kauhistus varmaan jollekin muulle

 

:wave:

 

Liittyykö se sitten mitenkään siihen kiintymyssuhdevanhemmuuteen jos opettaa lapsensa nukahtamaan itsekseen ilman noita "hölynpölyjä" ?? Onko siis oletusarvona että jos opettaa lapselleen kaikki iltapullot ja iltaseremoniat ennen kuin voi lapsi rauhallisesti nukahtaa, niin on hyvä kiintymyssuhdevanhempi?

Meillä ainakin nukahdetaan ihan mielellään iltaisin. Viedään sänkyyn ja iltapusut ja siunaukset perään ja sinne ne molskahtaa uneen ilman kitinöitä. Lapset 8kk ja 2v.

Lapsissa on eroja, meillä on tällaiset hyväuniset. Tarvittaessa tietty ollaan vieressä, mutta se on harvoin se.

 

Meillä on varmaan aika oudot muksut ku kumpiki on alkanu nukahtaa itsekseen ilman huutoja eikä ne ees tuu öisin meidän huoneeseen (nukkuvat yhteisessä huoneessa). Tällä hetkellä lapset 3v ja 6v. Nukkuvat omissa sängyissään omassa huoneessaan aamuun asti ja tulevat vasta sitten meidän huoneeseen. Mun kainalossa nukkuivat niin kauan ku imetin öisin, mutta sen jälkeen omassa sängyssä.

 

"Kiintymys- tai vaistovanhemmuudeksi käännetty kasvatussuuntaus (eng. attachment parenting) perustuu itsestään selvältäkin kuulostavaan käsitykseen, että fyysinen ja emotionaalinen läheisyys lapsen ja vanhemman välillä lapsen varhaisvuosina luo perustan lapsen tasapainoiselle kehitykselle ja hänen kyvylleen luoda tasapainoisia ihmissuhteita aikuisiällä.

Kiintymysvanhemmuuden perusperiaatteet on tiivistetty kahdeksankohtaiseksi listaksi, joka Attachment Parenting International -yhdistyksen mukaan menee näin:

Valmistaudu etukäteen raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen
Ruoki lasta rakastavasti ja lasta kunnioittaen
Reagoi herkästi lapsen tarpeisiin
Kosketa lasta hellästi ja paljon
Muista, että lapsella on tarpeita myös yöllä
Hoivaa lasta johdonmukaisesti ja rakkaudella
Pidä kuria myönteisessä hengessä
Pyri löytämään tasapaino lapsen, perheen ja omien tarpeidesi välillä"

Itse en ole mitenkään päättänyt alkaa noudattamaan kiintymysvanhemmuuden oppeja. Tutustuin kiintymysvanhemmuuteen siten, että neuvolassa saamani neuvot tuntuvat minusta luonnottomilta ja jotenkin tunteettomilta. Lähdin sitten etsimään henkistä tukea netistä tuntemuksilleni ja huomasin, että "Hei, tällä jutullahan on nimi=D"

 

Liittyykö se sitten mitenkään siihen kiintymyssuhdevanhemmuuteen jos opettaa lapsensa nukahtamaan itsekseen ilman noita "hölynpölyjä" ?? Onko siis oletusarvona että jos opettaa lapselleen kaikki iltapullot ja iltaseremoniat ennen kuin voi lapsi rauhallisesti nukahtaa, niin on hyvä kiintymyssuhdevanhempi?

Meillä ainakin nukahdetaan ihan mielellään iltaisin. Viedään sänkyyn ja iltapusut ja siunaukset perään ja sinne ne molskahtaa uneen ilman kitinöitä. Lapset 8kk ja 2v.

Lapsissa on eroja, meillä on tällaiset hyväuniset. Tarvittaessa tietty ollaan vieressä, mutta se on harvoin se.

Jos lapsi itse kokee turvalliseksi nukahtaa yksin, niin ei siellä silloin tarvitse väkisin roikkua!=)

 

Liittyykö se sitten mitenkään siihen kiintymyssuhdevanhemmuuteen jos opettaa lapsensa nukahtamaan itsekseen ilman noita "hölynpölyjä" ?? Onko siis oletusarvona että jos opettaa lapselleen kaikki iltapullot ja iltaseremoniat ennen kuin voi lapsi rauhallisesti nukahtaa, niin on hyvä kiintymyssuhdevanhempi?

Meillä ainakin nukahdetaan ihan mielellään iltaisin. Viedään sänkyyn ja iltapusut ja siunaukset perään ja sinne ne molskahtaa uneen ilman kitinöitä. Lapset 8kk ja 2v.

Lapsissa on eroja, meillä on tällaiset hyväuniset. Tarvittaessa tietty ollaan vieressä, mutta se on harvoin se.

Jos lapsi itse kokee turvalliseksi nukahtaa yksin, niin ei siellä silloin tarvitse väkisin roikkua!=)

no sitä mieltä minäkin.

 

Minä en todellakaan ole, mutta kunnioitan kyllä tuollaista vanhemmuutta ja muutenkin sitä että vanhemmat jaksaa ajatella lastaan paljon ja laittaa hänet etusijalle. Joskus olis ihanaa olla sellainen "hidas" äiti, eikä tällainen touhottaja. Kun osais olla vaan ja nauttia lapsista, mennä lapsen ehdoilla =)

 

Meillä ei ole itkun kanssa tarvinnut mennä lapsen nukkumaan. Pari vuotiaaksi asti olen ollut vieressä siihen asti kunnes on nukahtanut. Nyt itse haluaa jäädä sänkyyn höpöttelemään ja nukahtamaan omaan huoneeseen. Joka aamu lapsilöytyy siitä vierestä kuitenkin - asia ok. vielä että tulee viereen lapselle se onnvielä tärkeä juttu päästä yölä viereen. Lapsi on nyt 3 v.

Vauvana lapselle annettiin tissiä tyyliin vaiva kun vaiva tissi auttaa. Auttoi se meillä ei tarvittu äänenvaimenninta=tuttia. Lapsi itse lopetti rintamaidon 8kk. Ja aloitti lehmänmaidon.

Muuten en koe olevani kiintymysvanhempi vaikka lapsen asetankin omien mukavuuksieni edelle osittain pakosta eli en ole ole 3 vuoteen ollut erossa lapsestani vuorokautta.

 

Meidän kolmevuotias nukahtaa iltasadun jälkeen sänkyynsä, mutta tätä auvoa ei ole kestänyt kuin vuoden ajan. Reissut rikkovat tätä opittua kuviota hieman ja yleensä toinen vanhemmista pötköttää lapsen nukahtamiseen saakkaa huoneen lattialla. Kuopus(6kk) nukahtaa tissin jälkeen rättiä pyöritellen, ja herää pari kertaa yössä syömään.Esikoinen nukkui ensin perhepedissä, sitten sivuvaunussa 2,5-vuotiaaksi saakka, mutta uuden raskauden myötä yö- ja päivätissittely loppui, unijaksot pitenivät ja neiti sai oman huoneen. Kuopus nukkuu perhepedissä ja koko perhe nukkuu yönsä hyvin.

Emme vanno minkään erityisen teorian nimiin vaan teemme, kuten meistä hyvältä tuntuu. Jokaisessa perheessä on omat kuvionsa niin syöttämisen kuin nukuttamisenkin suhteen ja uskon, että vanhemmat kyllä hiljalleen huomaavat, milloin lapsi on kypsä tiettyihin muutoksiin. Esikoisen kohdalla yritimme neuvolan ohjeiden mukaan luopua yösyönnistä, mutta tuloksena oli vain hirvittävää, painajaismaista huutoa yö toisensa jälkeen. Kolmannella unikouluaksolla päätimme, että tämä älyttömyys saa riittää, sillä lapsen rasittaminen oli hirveää katsottavaa ja kuultavaa. Eikä kukaan voinut kunnolla nukkua. Toisissa perheissä unikoulut ovat tuntuneet toimivan mainiosti. Vaikka meillä ne eivät toimineet, emme ole poteneet asiasta syyllisyyttä. Kyllä ne muksut onneksi jossain vaiheessa oppivat nukkumaan itsekseenkin.

Tärkeintä on, että perheessä nukutaan kohtuullisesti, ja unta edeltävät toimenpiteet eivät käy kenenkään voimille.

 

Valmistaudu etukäteen raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen
Ruoki lasta rakastavasti ja lasta kunnioittaen
Reagoi herkästi lapsen tarpeisiin
Kosketa lasta hellästi ja paljon
Muista, että lapsella on tarpeita myös yöllä
Hoivaa lasta johdonmukaisesti ja rakkaudella
Pidä kuria myönteisessä hengessä
Pyri löytämään tasapaino lapsen, perheen ja omien tarpeidesi välillä"

Noita oppeja vähän soveltaen minäkin käytän. On meillä välillä heräilty tissille tunninkin välein mutta eipä ole unikoulu muuta kun käynyt mielessä. Iltatissillä ja sillä että lapsi saaa päivällä extrapaljon hellyyttä, uskon saavuttaneeni sen, ettei hän yöllä enää heräile kaipaamaan minua vaikka siirsinkin hänet kuukausi sitten vierestäni pinnikseen.

Olen naisena ja äitinä muuttunut ihan tosi paljon lapsen saamisen jälkeen.

 

Mä oon tosi pehmo kasvattajana, ehkä liiankin. Kärsin itse lapsena voimakas temperamenttisena tiukahkosta kurista, enkä halua, että omat lapseni kokevat samaa...

 

Pakko lisätä, että eskoisen vanhempina olimme niin typeriä, että uskoimme neuvolan ohjeisiin ja tunsimme kovaa painetta olla hyviä,osaavia vanhempia. Tämän vuoksi kiusasimme pientä lasta turhilla unikouluilla. Kun unikoulutus loppui ja oma linja löytyi, elämä on ollut aivan ihanaa. Kuopus saa tissiä ja syliä niin paljon kuin haluaa, ja saa nukkua kainalossani. Neiti on mitä tyytyväisin pikkuinen.

 

No joissain asioissa. Mulla on 1v4kk vanha lapsi, ja hän ei ole valmis nukahtamaan yksin, pelkää yksin jäämistä sinne sänkyyn, joten annan iltamaidon ja laulelen ja pidän kädestä niin kauan että nukahtaa.

Luotan kyllä siihen että sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha, hän osaa nukahtaa yksikseen. On tuo niin pieni vielä.

 

Joo, vielä viime kesänäkin meidän tytöt nukahti aina niin, että mä olin läsnä. Nyt ikää on 4v4kk ja 3v3kk, ja molemmat osaavat jo nukahtaa itsekseen. Se systeemi sopi meille, ja en ole sitä koskaan katunut tai halunnut muuksi muuttaa. En keksi yhtään syytä, miksi lasten olisi aikaisemmin pitänyt alkaa nukahtamaan itsekseen.