Et varmasti ole ainoa, joka elää suhteessa, jossa on ikäeroa.
Itse täytän tänä vuonna 26, mieheni täyttää 40. Olemme olleet puoli vuotta yhdessä, enkä voisi todellakaan kuvitella itselleni parempaa puolisoa. Suhteemme on tasa-arvoinen ja -painoinen niin monella tapaa, arvomaailmamme ovat samankaltaiset ja seksi on jotain aivan uskomatonta.
Mies on erittäin komea ja nuorekas, urheilullinen ja aktiivinen, elää terveellisesti. Muun muassa juuri aktiivinen elämäntapa yhdistää meitä, käymme esim. samalla salilla.
Olen sitä mieltä, että ikä on vain numero. Itse olen ollut ihan lapsesta saakka ikätovereitani huomattavasti kehittyneempi, erityisesti henkisellä tasolla, mutta myös fyysisellä. Olen aina viihtynyt ikäistäni vanhemmassa seurassa, enkä ikinä ole tuntenut kuuluvuutta tyypilliseen omaan ikäryhmääni ja sen tekemisiin. Olen ns. vanha sielu, mutta mieheni on silti tyypillistä ikäistään nuoremman oloinen ja näköinen.
Olimme seurustelleet aika pitkään, ennen kuin edes tiesin mieheni tarkan iän. Sillä ei yksinkertaisesti ole minulle niin suurta merkitystä.
Tietenkin voi myös olla, että joidenkin yksilöiden kohdalla ikäerosuhteet eivät ikinä toimi. Tämä on niin yksilöllistä, että kuka on milläkin tasolla henkisesti. Samalla tapaa joku yli 40 vuotias voi olla todella lapsellinen. Jokainen on yksilö ja jokainen parisuhde on omanlaisensa, se muodostuu niistä kahdesta ihmisestä ja heidän persoonistaan. Ikäerosuhteet voivat toimia tai eivät toimi. Yhtälailla samanikäisten kumppaneiden välillä suhde voi toimia tai ei, ei sille voi mitään yleistä sääntöä sanoa.
Oman ikäryhmäni edustajat eivät yksinkertaisesti minua kiinnosta, pidän useimpia heistä kakaroina ja liian epäkypsinä, ja usein he eivät vielä tiedä, mitä elämältään haluavat. Itse olen aika määrätietoinen, avoin ja tiedän mitä haluan, enkä ole ikinä ollut kova esim. bilettämään ja juomana alkoholia. Tästä syystä en myöskään usko, että kovin moni oman ikäinen edes välttämättä kiinnostuisi minusta, sillä en ole sellainen bilehile.
Olen vakaa ja rauhallinen, mikä ei sovi useimmille oman ikäisilleni. Olen aina kutsunut itseäni varhaismummoksi.
Iällä ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä, jos suhde on henkisellä tasolla hyvä, toimiva, turvallinen ja tasa-arvoinen. Rakkaus ei todellakaan katso ikää.