\
Alkuperäinen kirjoittaja 23.10.2005 klo 06:02 aikuinenko kirjoitti:
Tällainen uusien tuttavien etsiminen on rikasta ja erittäin pelottavaakin. Sitä niinkuin olettaa löytävänsä "kunnon ihmisiä". Sitten ajan myötä jutut muuttuu siihen, että huomaakin toisen kirjoittavan vain omista tarpeistaan. Eli toisen jutut sisältävät sen juuri millaisen materian sisällä hän elää ja kuinka erinomainen ja virheetön ihminen on. Keskustelua ei synny, koska tämä toinen kuulee vain omat juttunsa. Jos keskustelua yrittää aikaiseksi saada, vastaan tulee vain piikki tyyliin minä olen niin viisas ja mainio että asia onkin näin. Luottamuksen rikkominen välinpitämättömyydestä ei ole mikään virhe, vaan ikävä sattuma. Tämä saa ainakin minut vetäytymään takavasemmalle ja todella miettimään tarkkaan, löytyykö niitä "kunnon ihmisiä" sitten lainkaan täältä esimerkiksi.
Uusi yritys, edellinen karkasi käsistä..
Itse käytän aika usein ilmaisua, että olenpa minä sitten fiksu, tai minä tiedän kaiken. Se on vitsi. Itseironiaa. En ole ikinä ajatellutkaan, ettei sitä joku tajuaisi sieltä kirjoituksen keskeltä.
Itse olen huono kommentoimaan toisen kirjoituksia. Jos joku kertoo päivästään, viikostaan, ajatuksistaan, ikään kuin kuuntelen. Aha. Kysymysten tai kommenttien esittäminen tuntuu tyhmältä, kun ei ole mitään sanottavaa. On vain että aha.
Joskus voi todeta, miten erilaiset on maailmat, itsekseen, mutta ei sitä ääneen tohdi sanoa.
On minulla ainakin tällä hetkellä pari kolme kirjekamua, joiden kanssa ajatusten vaihto sujuu, emmekä odota toisen koko ajan kommentoivan omia juttuja. Se, että kertoo omista asioistaan, riittää. Sieltäs itten joskus tulee semmosta, mistä juttua lähtee kulkemaan....
No, minä ainakin olen vaikea ihminen ihan liveänkin, saatika sitten kirjeissä.