Olen yksinäinen-Miksi en onnistu saamaan ystäviä/ kavereita?

Opiskeluaikaiset ystävät jäivät kauas toiselle paikkakunnalle.
Mulla on 3 v lapsi ja olen ollut mielestäni äitysloman ja hoitovapaan aikana sosiaalisesti aktiivinen, kutsunut ihmisiä kylään, ehdottanut puistotreffejä, käynyt vauva/ lapsiharrastuksissa...

Silti kukaan ei oikein kutsu takaisin, soita tai pidä yhteyttä, yhtä äitiä lukuun ottamatta. Lapseni on myös mukava ja kiltti, tykkää kovasti muista lapsista.

Olen miettinyt pääni puhki, mikä mahtaa olla syynä? Alkaa myös masentaa...
Onko kukaan törmännyt vastaavaan?

 

Mullakaan ei ole ystäviä. Luulen että niitä on vaikea löytää siksi koska kaikilla on jo omat kaverinsa ja muut keiden kanssa ovat tekemisissä. Siltä musta tuntuu, ja siksi oon arka etsimään uusia tuttavuuksia

 

Me erakkoravut ollaan täällä

 

Ei mullakaan ole ystäviä. Kolmea kaveria olen nyt kesälomalla kutsunut käymään. Aikovat tulla, mutta ei ole näkynyt. Töissä työkaverit soittelee toisilleen ja tapaavat vapaalla. Yksi työkaveri pyysi puhelinnumeroani kesäkuussa, jotta voisi soitella ja sopia yhteisestä lenkkeilystä. Ei ole soittanut.

 

Vähän luulen minäkin, että tämän ikäiset ovat jo muodostaneet "omat piirinsä". Jos sitä on onnistunut jotenkin jäämään ulkopuiolelle, on aika vaikeaa löytää uusia ystäviä. Eihän se toki mahdotonta ole, mutta jotenkin ihmisiin oli vaan helpompi tutustua silloin alle kakskymppisenä : /

 

Vähän sama täällä uusien tuttavuuksien kanssa. Perhevalmennuksessa tutustuin myös ensimmäistä lastaan odottavaan äitiin, myöhemmin törmäsimme sattumalta mm. neuvolassa ja vauvajumpassa. Lasten vähän kasvettua kutsuin heidät meille kylään ja kävimme pari kertaa hoplopissa. Hän sanoi monesti että tulkaa meillekkin käymään tms.

Mielestäni meillä oli mukavaa yhdessä ja lapset tykkäsi toisistaan, en kuvitellut et meistä tulee sydänystäviä mutta äiti-lapsi-kaverita.

Olin innosissani että pystyin/osasin tutustua ensimmäisen kerran kouluaikojen jälkeen (töiden ulkopuolella) uuteen ihmiseen niinkin hyvin, mutta pian yhteyden pito jäi yksipuoleiseksi ja hiipui kokonaan En ole tunkeileva vaan hyvätapinen ja ystävällinen.

Kerhoissa olen myös tutustunut moniin, mutta vain kerho-tuttuina. Tuntuu tosi vaikealta tutustua niin että voisi viettää aikaa muutoinkin kun ko. kerhossa. Epäilen et täytyisi osua juuri oikeaan aikaan juuri oikea ihmiset kohdakkain.. Eli uudelle paikkakunnalle samaan aikaan muuttaneet, saman ikäiset lapset- mielellään vauvat..

 

En minäkään osaa hankkia ystäviä koulun/töiden ulkopuolelta ja sielläkin hitaasti.

 

Olen muuttanut aina uuteen kaupunkiin tai jopa toiseen maahan monta kertaa viimeisen 15 vuoden aikana. Kaupunkiin/maahan, josta en ole tuntenut yhtäkään ihmistä. Aina niitä kavereita on sitte löytynyt.

Itse olen avoin ja itse aktiivisesti pidän yhteyttä. Aluksi hankalaa ja ottaa aikaa, mutta vuoden päästä on jo ihan eri asia.

Ja itse olen kyllä aika huono pitämään yhteyttä, jos en oikein skarppaa.

Tsemiä ja kyllä niitä ystäviä löytyy kun on avoin ja yrittää ystävystyä!

 

heips!

Itselläni osa ystävyyssuhteista on myöskin hiipunut. Olen 25v ja koulut alkaa pian olla käyty. Helposti ihmiset alkavat haihtumaan ympäriltä kun yhteisiä muodollisia rutiineja on yhä vähemmän.

Olen kuitenkin huomannut, että usein kun vaivun itsesääliin ja pohdin syitä sille miksi minulla on niin vähän ystäviä, huomaan että vikaa on usein itsessäni. En ole kovin hyvä pitämään yhteyttä, en ole hyvä järjestämään juhlia, en muista edes omaisteni syntymäpäiviä ulkoota... Ystävyys pitää ansaita ja se valitettavasti edellyttää sitä, että hieman hännystelee ja pitää väkinnäisesti yhteyttä ihmisiin. Joskus yhteydenpito on yksipuolista, mutta se pitää vain hyväksyä joidenkin ihmisten kohdalla, jos heidät haluaa lähellään pitää. En väitä että se olisi oikein tai ihanteellista, mutta joskus asia vain on niin.

Pointtini on se, että oma aktiivisuus on ystävien saannin ydin. Aktiivisuus ja jopa pieni "tungettelu". Esimerkkinä voisin antaa sen, että eräs tutun tuttu tutustui minuun ikään kuin väkisin tunkemalla seuraani kaverini kautta ja olemalla aktiivinen. Aluksi en ollut kovin kiinnostunut hänen seurastaan mutta tutustuttuamme paremmin, huomasin että hän oli todella hieno ja arvokas ihminen. Huolimatta siitä kuinka tökerö hänen tyylinsä oli tutustua minuun, se kuitenkin teki vaikutuksen ja olen alkanut pitää häneen aktiivisesti yhteyttä. Kun yhteys jonkun ihmisen kanssa löytyy, sitä kannattaa ylläpitää. Tutustuessa pitää laittaa itseään enemmän likoon, niin niitä suhteita syntyy.

Pärjäilkää =)

 

Kiitos näistä, lisää ideoita?

ap

 

Eipä niitä ystäviä ole minullakaan Olisi kiva soitella kaverille ja vaihtaa kuulumisia, käydä vaunulenkillä ja kahvitella. Minussa on jotain vikaa kun en kelpaa kenellekään. Tutustuin yhteen äitiin vajaa vuosi sitten. Kävi kerran meillä lapsensa kanssa ja siihen se sitten jäi. Kirjoiteltiin mailia jonkin aikaa, mutta eipä hän enää sitten ole vastannut. En tiedä mikä minussa on vikana. Peiliin olen yrittänyt katsoa. En ole miss suomi, olen tavallinen.

 

Olen huomannut että mitä aikuisemmaksi tulee sen vaikeampi on luoda uusia ystävyyssuhteita. Itse olen vielä sellainen että en välitä sellaisista pinnallisista suhteista joissa toinen ei päästä kuoren alle. jotenkin tuntuu että kaikilla on jo omat piirit ja niihin ei tahdo enää sitten päästä.

ei kukaan sattuisi olemaan oulun lähistöltä?

 

yksinäinen täälläkin, mulla viellä se huono tapa että saatan olla pitämättä yhteyttä parikuukautta ja sitten taas pidän yhteyttä..huoh omavikahanse on

 

Olen huomannut että mitä aikuisemmaksi tulee sen vaikeampi on luoda uusia ystävyyssuhteita. Itse olen vielä sellainen että en välitä sellaisista pinnallisista suhteista joissa toinen ei päästä kuoren alle. jotenkin tuntuu että kaikilla on jo omat piirit ja niihin ei tahdo enää sitten päästä.

ei kukaan sattuisi olemaan oulun lähistöltä?

Sattuu olemaan. Anna osotetta.

 

No niin, 30 kymppinen nimimerkillä äsken kirjoitellut rekisteröityi juuri, joten nyt sähköp. osoitteen saa varmaan noukittua profiilini kautta. Pitääköhän olla rekisteröitynyt, jotta saa osoitteen selville?