Olen viime aikoina ikävöinyt kauheasti vanhan kodin kavereita.

Muutettiin kohta kaksi vuotta sitten ja alkuun oli ihan järkyttävä ikävä kavereita, sekä lapsilla että mulla. Ajan kanssa kyllä helpotti, mutta nyt on taas ollut mieli maassa, kun kaipaan vanhojen kavereiden seuraa. : / Olen mä täältäkin löytänyt kavereita, mutta ei tässä ole ehtinyt vielä muotoutua niin hyviä kaveruussuhteita kuin ennen oli.

Käydään aina silloin tällöin lasten kanssa vanhoilla kotikonnuilla tapaamassa tuttuja, joten pidetään suhteita yllä kivasti. Mutta kun kaipaisin seuraa arkeen enkä ole jaksanut vielä alkaa sitä ystävystymisruljanssia. Kun kaikki pitää selittää alusta asti itsestä ja lapsista, kun kaipais ihmistä, jolle vois välillä kaataa kaiken peen tai vain iloita hyvästä päivästä. Tiiättekö tunteen? Itestä siis ihan kiinni, ettei ole enempää kavereita. Ehkä tää tästä, kun jaksan alkaa puistoilla tuon pienimmän kanssa.

Vähän turha rutina, mutta sainpahan purkaa