Olen vakavasti miettinyt, että en palaa vakituiseen työhöni. Itseasiassa mua ei kiinnosta työelämä.

[harmailen....]

Tein 10 vuotta töitä ennen kuin tulin raskaaksi. Niska limassa painettiin ihan uupumuksen rajoilla, olin tunnollinen, tein kaiken täydellisesti ja paljon sellaista extraa, mitä mulle ei kuulunutkaan. Nyt lasten jälkeen mua ei lainkaan huvita palata takaisin. Tämä nuorempi täyttää kohta vuoden, eli kysymys ei ole ajankohtainen, mutta kypsyy mielessäni koko ajan, että takaisin en halua, jaksa.

Mua ärsyttää nykyinen työelämä, se kun työntekijöistä revitään kaikki irti mitä saadaan ja kiitokseksi on yt-neuvotteluita vähän väliä ja kaikessa säästetään ja kaikki on niin kylmän laskelmoivaa, työntekijöiden jaksamisesta ei välitetä, raha sanelee asiat. Koko tämä kuvio työelämässä mättää ja pahasti mun omassa arvomaailmassani. Ehkä mä ajattelen jopa hieman lapsellisesti, että mä haluan kapinoida. Mä en enää jaksa tuollaista työelämää. Täytyykö mun jaksaakaan. Taloudellisesti pärjäisimme. Olen saanut perinnön ja asumme pk-seudulla velattomassa asunnossa. Ehkä joskus joo voisin tehdä lyhyttä työpäivää jossain, joskus...

 

[tiinelli]

Vaihda alaa, tee osa-aikaisesti sitä mikä huvittaa ja sitten kun huvittaa. Olet ihannetilanteessa taloudelliesti niin miksi ihmeessä palaisit työhön mikä tuntuu pahalta?
Minäkin jäin vaan hevoshommien varaan hyväpalkkaisesta työstäni monestakin syystä eikä vähäisin syy ole ollenkaan se, että heppojen kanssa on niin paljon mukavampi tehdä töitä kun ihmisten :saint:.
Rohkeutta päätöksiin!

 

[Orion-]

Samoista syistä ei muakaan työelämä kiinnosta.

 

["aloittaja"]

Juu Pitäis varmaan löytää sit joskus jotain semmoista, joka kävis vähän niinkuin harrastuksestakin...

Ja jos palaisin nykyiseen työpaikkaani, niin ensinnäkin olis älyttömän pitkät työmatkat useampine vaihtoineen ja toisekseen multa riistettiin mun duunit jo just ennenku jäin äitiyslomalle ja ne jaettiin useammalle eri taholle ja sanottiin, että ne jää niille uusille tyypeille, vaikka palaisitkin. Eli en edes tiedä mihin duuniin joutuisin....

 

[hmmmmm123]

Minä irtisanouduin keväällä 2008 työstäni ja elin hetken aikaa säästöillä, karenssin ajan. Tulinkin raskaaksi ja pidimme lapsen, nyt odotan toista. Aion lähteä opiskelemaan ihan uutta alaa sitten kun toisenkin voi laittaa hoitoon. En todellakaan lähde mihinkään oravanpyörään enää.

Teen tulevaisuudessa jotain käytännönläheistä työtä joka toki on raskasta sekin, mutta jonka voin jättää työpaikalleni lähtiessäni kotiin. En suostu enää palkattomiin ylitöihin ym. paskaan. Voisin tehdä sitä kuuluisaa vanhusten pepun pyyhdintää loppuelämäni Ja olen muuten ihan suomalainen

 

["kotikissa"]

Tätä inhottaa edes myöntää: minulla on vauvakuume ja osittain sen takia, että haluan pois töistä. Haluan hengähdystauon, keskittyä siihen mitä oikeasti haluan: kotiin, perheeseen, ystäviin, omaan elämään. En töihin.

Työni on mukavaa ja koulutukseeni nähden hyväpalkkaista, mutta silti. Toivon (hmm, tästäkin joku voi hermostua...), että lapsen jälkeen palaisin mielellään töihin. Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että mitä jos niin ei käykään, vaan tulee samanlainen tilanne kuin aloittajalla...tosin ilman mahdollisuutta jäädä kotiin.

Minä en ainakaan aloittajaa tuomitse, enemmän ihmettelen, miksi ylipäätään painiskelet asian kanssa, jos sinulla on kuitenkin mahdollisuus jäädä kotiin?

 

[lko]

Samat sanat. Mun työt on muuttunut ihan kokonaan tänä aikana kun olen ollut kotona, eikä yhtään kiinnosta opetella niitä uusia hommia. Ja työmatkat on pitkät. Mua vaan arveluttaa se, mitä muut sanoo/ajattelee, jos mä oon kotona kun nuorinkin on 3v. Koen, että mun pitäis sitten jotenkin selitellä miten meillä on varaa olla mun kotona ja silti on aika paljon kaikkea, on auto, asunto, mökki... En mä haluis ihmettelyä siitä millä me eletään.

 

[äiti 44 v]

Tee just niin kuin tahdot. Niin minäkin teen. Nykyään. Ennen tein kuten luulin muiden tahtovan (ja vissiin itsenikin) ja burn-outhan siitä syntyi.

Etenkin kun raha-asiat eivät ratkaise niin tee siten kuin hyvältä tuntuu. Oma elämäsi, ainutkertainen, käytä se lastesi hyödyksi olemalla kotona jos siltä nyt tuntuu. Aina tuonne työelämään takaisin kusetettavaksi ehtii ja jos ei sitten enää pääse takaisin niin ongelmahan ratkesi kuin itsestään

 

[äiti 44 v]

Samat sanat. Mun työt on muuttunut ihan kokonaan tänä aikana kun olen ollut kotona, eikä yhtään kiinnosta opetella niitä uusia hommia. Ja työmatkat on pitkät. Mua vaan arveluttaa se, mitä muut sanoo/ajattelee, jos mä oon kotona kun nuorinkin on 3v. Koen, että mun pitäis sitten jotenkin selitellä miten meillä on varaa olla mun kotona ja silti on aika paljon kaikkea, on auto, asunto, mökki... En mä haluis ihmettelyä siitä millä me eletään.

Sinä sanot että rahaa on ja omilla eletään eikä sossutuilla. Se riittää rahasta.

Muilta osin voit vedota siihen että alle kouluikäinen tarvitsee äidin kotona. Ja että MLL:kin sanoo että on huono juttu että alakoululaiset joutuvat palaamaan koulusta tyhjiin koteihinsa. Näin voit jatkaa ala-asteiän tämän selityksen turvin. Ja sen jälkeen lapset ovatkin murkkuiässä ja se on NIIN hankalaa aikaa että on hyvä edes äidin olla kotona.

Ja kaiken tämän jälkeen (ehkä pyöräytät pari iltatähteäkin jossain vaiheessa?) voitkin sitten jo todeta että "ei tässä enää taitaisi töitä edes saada, antaa nuorempien astua remmiin". Eli lopussa siis reilu kädenojennus nuoremmille, tekee hyvän vaikutuksen

Mitä tykkäät? Kyllä tämä toimii...

 

["vieras"]

Työelämään voi myös paljon vaikuttaa itse. Osaava ja pätevä työntekijä ei saa potkuja, vaikka ei suostuisikaan tekemään ylitöitä hulluna ilman korvausta. Se on paljon itsestä kiinni, millaiseksi työnsä tekee, vastuu ei ole yksin työnantajalla. Pitää osata sanoa ei oikeassa kohtaa. Voi olla että urakehitys tästä kärsii hetkellisesti, mutta pitkällä tähtäimellä omien resurssien oikea kohdistaminen ja jaksamisesta huolehtiminen on kaikkien etu, myös työnantajan.

 

["aloittaja"]

Tulen suvusta, jossa kovaa työntekoa arvostetaan. Koen sen niinkuin velvollisuutena, että töihin pitää mennä. Vaikka onhan tämä vauvan ja lapsen hoitaminen kovaa työtä sekin. Olen tosiaan sellainen toisten miellyttäjä, myös töissä tein kaiken mukisematta. Vähän arveluttaa, mitä muut sanoo, jos jätän VAKITUISEN työn, koska tänä päivänä on ylipäänsä hankalaa saada töitä saati vakituista. Tosissaan, en edes tiedä, mitä työtä tulisin tekemään, koska samaan toimenkuvaan en palaa.

 

[lko]

Sinä sanot että rahaa on ja omilla eletään eikä sossutuilla. Se riittää rahasta.

Muilta osin voit vedota siihen että alle kouluikäinen tarvitsee äidin kotona. Ja että MLL:kin sanoo että on huono juttu että alakoululaiset joutuvat palaamaan koulusta tyhjiin koteihinsa. Näin voit jatkaa ala-asteiän tämän selityksen turvin. Ja sen jälkeen lapset ovatkin murkkuiässä ja se on NIIN hankalaa aikaa että on hyvä edes äidin olla kotona.

Ja kaiken tämän jälkeen (ehkä pyöräytät pari iltatähteäkin jossain vaiheessa?) voitkin sitten jo todeta että "ei tässä enää taitaisi töitä edes saada, antaa nuorempien astua remmiin". Eli lopussa siis reilu kädenojennus nuoremmille, tekee hyvän vaikutuksen

Mitä tykkäät? Kyllä tämä toimii...

Ihan kivoja selitykisä, mutta jotenkin tuntuu, että syyllistän sitten muita lapsellisia kavereitani, jos sanon ettei lasten ole hyvä palata tyhjään kotiin... Iltatähtiä meille ei todellakaan tule, nyt on kyllä jo käytetty kaikki "vapaa" mitä selittelemättä voi käyttää, tulee jo kohta ikä vastaan lasten teossa.

Toi viimenen oli kyllä hyvä "antaa nuorempien astua remmiin". Voiskohan sitä käyttää jo nyt, ja "lahjoittaa" mun vakipaikan mun sijaiselle Mähän olisin suuri hyväntekijä! (Onhan se sijainen mua 5 vuotta nuorempi kuitenkin)

Harmi kun miestä ei voi kukaan kuvitella miljonääriksi tai tosi hyväpalkkaiseksi, ei tarttis selitellä rahoja

 

[sinnuli]

Samoista syistä ei muakaan työelämä kiinnosta.

Vetäkää vaan lonkkaa, mä teen kyllä teidän puolesta työt ja elätän teidät veroilla.

 

["vieras"]

Samoista syistä ei muakaan työelämä kiinnosta.

Vähän samoilla fiiliksillä näin vuoden sairalomalla olleena,ainakaan en palaa entiseen työhöni.
Jos mä jo kolmekymppisenä olen tässä kunnossa niin missä kunnossa kun jään eläkkeelle,ellen jää jo kohta tykyvyttömyyseläkkeelle.

 

[Non compos mentis]

Töitäkin on niin erilaisia. Veljeni on eräässä halveksitussa hommassa, mutta tykkää siitä itse kovasti, koska se on itsenäistä hommaa, jonka voi jättää taakseen kun kotiinsa lähtee ja työ on tärkeää kuitenkin.

 

[äiti 44 v]

[QUOTE="vieras";22580117]Työelämään voi myös paljon vaikuttaa itse. Osaava ja pätevä työntekijä ei saa potkuja, vaikka ei suostuisikaan tekemään ylitöitä hulluna ilman korvausta. Se on paljon itsestä kiinni, millaiseksi työnsä tekee, vastuu ei ole yksin työnantajalla. Pitää osata sanoa ei oikeassa kohtaa. Voi olla että urakehitys tästä kärsii hetkellisesti, mutta pitkällä tähtäimellä omien resurssien oikea kohdistaminen ja jaksamisesta huolehtiminen on kaikkien etu, myös työnantajan.[/QUOTE]

Tämä sanahelinä on sitä virallista propagandaa, jonka näytät hyvin nielleen.

Käyhän sanomassa tuo insinööreille, lääkäreille, siivoojille, kaupan kassoille, opettajille...

Tai älä käy, joku tinttaa sinua vielä turpiin!

 

["äiti 44v"]

Ihan kivoja selitykisä, mutta jotenkin tuntuu, että syyllistän sitten muita lapsellisia kavereitani, jos sanon ettei lasten ole hyvä palata tyhjään kotiin... Iltatähtiä meille ei todellakaan tule, nyt on kyllä jo käytetty kaikki "vapaa" mitä selittelemättä voi käyttää, tulee jo kohta ikä vastaan lasten teossa.

Toi viimenen oli kyllä hyvä "antaa nuorempien astua remmiin". Voiskohan sitä käyttää jo nyt, ja "lahjoittaa" mun vakipaikan mun sijaiselle Mähän olisin suuri hyväntekijä! (Onhan se sijainen mua 5 vuotta nuorempi kuitenkin)

Harmi kun miestä ei voi kukaan kuvitella miljonääriksi tai tosi hyväpalkkaiseksi, ei tarttis selitellä rahoja

Mitä sä turhaan syyllistämistä pelkäät!? Syyllistäthän sinä itseäsikin jo! Ja muut syyllistävät sinua jos et mene töihin!

Anna kuule ihmisten rauhassa syyllistyä ja sano asiat siten kuin ne ovat!!! Tämä yhteiskunta on mennyt täysin puolueellisesti syyllistämättömäksi homosteluksi ja mokutukseksi .

 

[äiti 44 v]

Vetäkää vaan lonkkaa, mä teen kyllä teidän puolesta työt ja elätän teidät veroilla.

Miestensä rahoilla nämä mammat elävät, ukkonsa maksaa verot ja akat elävät kotona hoitaen lapsia. Fifty-fifty.

Sensijaan sinä elätät karvaperseankkurilapsia ja niiden Suomeen haalittuja sukuklaaneja verorahoillasi. Jatkossa enenevässä määrin.

Lisäksi sinun verorahojasi pumpataan Kreikkaan, Irlantiin ja pariin muuhun maahan, jahka vuosi vaihtuu uudeksi.

 

[Orion-]

Vetäkää vaan lonkkaa, mä teen kyllä teidän puolesta työt ja elätän teidät veroilla.

No mua et ainakaan elätä joten ei pitäis olla mitään valittamista.

 

["vieras"]

ylös