Mitä tekisi?
Olen niin väsynyt pyörittämään arkea yksin. Miehelle kun mainitsen asiasta, muutos kestää 2 päivää.
Olen niin masentunut etten jaksa edes yrittää sitä arjen pyörittämistä enää. Asutaan täydellisessä kaaoksessa, se ei miestä hetkauta. Minua kyllä aina välillä ja sitten palaa käpy ja siivoan intona yhden päivän ja kaikki kiiltää taas hetken. Olen usein kysynyt miehen apua, mutta omatoimisesti sitä ei tule.
Minua niin ahdistaa oma peilikuva. En jaksa kiinnostua että pukisin mitään kivaa päälle, aina nuhjuisissa kotivaatteissa. Jopa kaupassa. Peilikuvanikin on ainakin 10 vuotta vanhempi mitä itse olen. Hiusväri on ollut kaapissa odottamassa jo melkein 4 kuukautta että saisin värin päähän, mutta ei jaksa.
Jos haluan mennä johonkin yksin, hetkeksi hengähtämään, on sekin vaikeaa koska mies on aina myöhään töissä. Hirveä pohtiminen ja työvuorojen siirtely alkaa jos päätän vaikka lähteä shoppailemaan. Iltaisin käyn lenkillä koiran kanssa, joskus kun jaksan. Kauaksi en toki uskalla mennä kun karhu on nähty liikkeellä tuossa meidän kulmilla ja se ei kovin kaukana meiltä ole sen pesäkään.
Miehellä kyllä riittää menoja ja harrastuksia, monesti tulee kotiin vasta kun lapset nukkuvat. Jos olen huomauttanut ettei mene reilun kaavan mukaan nämä niin parin päivän ajaksi kaikki muuttu.
Pitäis kai ottaa ja erota, sitten lapset olisivat isällään joskus ja minäkin saisin tasottaa itseäni.
Olen niin masentunut etten jaksa edes yrittää sitä arjen pyörittämistä enää. Asutaan täydellisessä kaaoksessa, se ei miestä hetkauta. Minua kyllä aina välillä ja sitten palaa käpy ja siivoan intona yhden päivän ja kaikki kiiltää taas hetken. Olen usein kysynyt miehen apua, mutta omatoimisesti sitä ei tule.
Minua niin ahdistaa oma peilikuva. En jaksa kiinnostua että pukisin mitään kivaa päälle, aina nuhjuisissa kotivaatteissa. Jopa kaupassa. Peilikuvanikin on ainakin 10 vuotta vanhempi mitä itse olen. Hiusväri on ollut kaapissa odottamassa jo melkein 4 kuukautta että saisin värin päähän, mutta ei jaksa.
Jos haluan mennä johonkin yksin, hetkeksi hengähtämään, on sekin vaikeaa koska mies on aina myöhään töissä. Hirveä pohtiminen ja työvuorojen siirtely alkaa jos päätän vaikka lähteä shoppailemaan. Iltaisin käyn lenkillä koiran kanssa, joskus kun jaksan. Kauaksi en toki uskalla mennä kun karhu on nähty liikkeellä tuossa meidän kulmilla ja se ei kovin kaukana meiltä ole sen pesäkään.
Miehellä kyllä riittää menoja ja harrastuksia, monesti tulee kotiin vasta kun lapset nukkuvat. Jos olen huomauttanut ettei mene reilun kaavan mukaan nämä niin parin päivän ajaksi kaikki muuttu.
Pitäis kai ottaa ja erota, sitten lapset olisivat isällään joskus ja minäkin saisin tasottaa itseäni.