elämän nautintoja
En sorru mihinkään, vaan syön ja juon tasan tarkkaan sitä mitä huvittaa, sitä mikä maistuu hyvälle. Nam. Elämästä pitää nauttia, totta kai. Ja kyllä, rankka liikunta on epämukavaa. Ja jotkut ajattelevat toisin, siitä vaan, mutta se ei todellakaan oikeuta ajattelemaan, että olisi muita parempi. Kukin tyylillään. Jos kieltäymykset ja itsekärsimys tuovat jotain masokistista nautintoa jollekin, niin mikäs siinä.Alkuperäinen kirjoittaja eve45:En ymmärrä miksi ei saisi olla ylpeä siitä jos on onnistunut omaksumaan terveelliset ja liikunnalliset elämäntavat ja sen ansiosta on pysynyt hoikkana (ja paremman näköisenä) kuin useimmat muut. Se vaatii väistämättä jonkinasteisia ponnistuksia eikä suinkaan ole aikusella ihmisellä mikään itsestäänselvä asia. Tottakai on paljon helpompaa ja mukavampaa jäädä sohvalle makaamaan sipsipussin ja suklaalevyn kanssa sen sijaan että lähtisi lenkille tai salille. Sitä on vaan osattava sanoa "herkuille" (roskaruualle) jyrkästi "ei", vaikka ympäristö välillä kuinka olisi tyrkyttämässä ja kehottamassa syömään enemmän.
Varmaan jokaisella hoikalla ja liikunnallisella ihmisellä on ympärillään jatkuvasti ihmisiä jotka aina vaan sortuvat syömään ja juomaan epäterveellisesti koska "kerranhan täällä vaan eletään" ja "täytyyhän sitä saada nauttia" jne jne. Näiden ihmisten mielestä myös rankka liikunta on epämukavaa. Minusta ne harvat jotka onnistuvat välttämään jatkuvat ruoka- ja juomakiusaukset ja omaksuvat liikunnan osaksi jokapäiväistä arkea saavat oikeutetusti katsoa olevansa näissä asioissa muita parempia.