Olen uusi täällä

Haluaisitteko kertoa minullekin vähän taustaanne?
Minä olen 26 -vuotias, mieheni vuotta nuorempi. Yritystä on ollut pian 1,5 vuotta ja 2 IUI:tä takana. Ei mitään :'(
Seuraavana edessä ehkä IVF, tätä lääkärimme suositteli. Mietimme vielä asiaa. Syy on miehessäni, vähän hyviä siittiöitä, plussana kylläkin, että ne vähäisetkin liikkuvat kuulemma todella hyvin. Minussa ei vikaa kai ole, paitsi että kierrot ovat heittelehtineet ja olenko ovuloinutkaan joka kuukausi? Nyt olen IUI:n tukena napsinut Clomeja ja viimeksi IUI:tä edellisenä päivänä tökkäsin mahaan Ovitrelle -piikin. Että tämmönen tarina näin lyhyesti. Entä te muut? Ois kiva tietää, ymmärtäisi näitä teidän viestejänne paremmin

 

Minä täytän tänään 27 (kääks) ja mies on 26. Meillä on 8-vuotias poika, joka sai aikoinaan alkunsa ekasta yrityskierrosta.

Toista lasta ollaan yritetty 1v7kk ja hoitoina on ollut yksi IUI kera Clomien. Toinen IUI on tarkoitus tehdä nyt helmikuun puolen välin tienoilla (Clomikuuri on just menossa).

Meilläkin syy löyty miehestä, siittiöiden laatu on aika huono ja liikkuvuus on hidasta :'(

Lääkäri lupasi meille nää kaksi IUI-hoitoa, vaikka on hyvin epätodennäköistä, että raskaus tuolla hoidolla alkaisi.

Tämän jälkeen olisi vuorossa IVF-hoito, mutta mies ei halua enää hoitoja tän pidemmälle viedä :'(

Tämmönen on meidän tarina.

 

Paljon Onnea Gerbera :flower: :flower: :flower:

Toivottavasti saamme vauvamme pian :hug:

 

Olen 35v. Mulla on agressiivinen endometrioosi jonka takii on poistettu munajohtimet ja -torvet kokonaan ja munasarjat osittain. Takana on 6x ivf ja niistä 3 vimppaa on onnistunu eli meillä kaks poikaa ja yks tyttö.

 

\

Paljon Onnea Gerbera :flower: :flower: :flower:

Toivottavasti saamme vauvamme pian :hug:

Kiitos kiitos! Tosin viime yönä hätkähdin hereille ja tajusin, että se 30 alkaa häämöttää uhkaavasti

Toivotaan, että ne vaavit löytää tiensä meidän molempien syliin!

 

\

Olen 35v. Mulla on agressiivinen endometrioosi jonka takii on poistettu munajohtimet ja -torvet kokonaan ja munasarjat osittain. Takana on 6x ivf ja niistä 3 vimppaa on onnistunu eli meillä kaks poikaa ja yks tyttö.

Ihanaa, että teillä on onnistuttu vaikka tilanteesi on mikä on!

 

meikäläisellä on yksi ihana 1.5 poika. ja nyt ollaan toista yritetty yli vuosi. Tutkimuksiin lähettiin tossa muutama kuukausi sitten. ja miehestähän se vika sitten löytyi. Eka lapsi on ilmeisesti ollut oikea ihme, sillä nyt lääkäri oli sitä mieltä ettei luomusti toista saada. nyt meil ois seuraava aika vasta huhtikuussa naistenklinikalle ja enhän mä sinne aksi jaksais millään odottaa, ku varmaan senkin jälkeen sais taas vaan odottaa ja odottaa. Joten meninpäs ja varasin yksityiselle ajan kalliiks tulee mutta tulkoot.

 

Unohdin vallan et TERVETULOO vaan kovasti Tää on ihan kiva palsta vaiks hiljanen. Ei pahemmin oo suunsoittajii tai provoi.

 

\

Unohdin vallan et TERVETULOO vaan kovasti Tää on ihan kiva palsta vaiks hiljanen. Ei pahemmin oo suunsoittajii tai provoi.

Kiitos! Tähän asti kyllä vaikutta kivalta porukalta =)

 

Heippati hei! Olen 31v ja mieheni 30v. Me yritettiin lasta 7vuotta tuloksetta ja hakeuduttiin hoitoihin vuoden yrityksen jälkeen. Yks inseminaatio(ei tulosta), 2 x ivf joista tokalla kerralla sai alkunsa meidän poika vajaa 11kk. Meillä "ongelmana" on mun epäsäännöllinen kierto ja ovulaation puute. Nyt olen menossa pas:iin loppukuusta ja toivottavasti se tuottaa tulosta ja saisimme loppuvuodesta pojalle kaverin.

 

Alkuun onnea Gerberalle synttärien johdosta :flower:

Tervetuloa pikkukarhu! Vaikka tänne palstalle ei kukaan meistä haluaisikaan....
Minä olen kohta 26 ja mies on 27. Meillä yritystä takana 1v5kk. Miehessä ei vikaa, mutta minulla ei näiden tutkimusten mukaan munasolu irtoa ja kierrot on todella sekaisin. Aukiolotutkimukseen odotellaan aikaa.
Terolutteja olen popsinut useita kiertoja silloin tällöin ja clomifenia yhden kierron. Löydetty kaksi kertaa suuri kysta (kesällä ja jouluna). Tällä hetkellä ei lääkitystä vaan odotellaan sitä aukioloaikaa.

 

Heippa vaan pikkukarhulle !

Tässä meidän taustaa, minä täytän 29v ja mies 38v ja perheeseemme kuluu poika 1v1kk.

Tässä tämä meidän pitkän tarinan, joka päättyi monien kyynelten ja vuosien jälkeen onnellisesti; terve ja suloinen poika. Joku "vanhoista" varmaan on lukenut jo aikaisemmin, mutta laitanpa sen pikkukarhulle kuitenkin.

Vuosi siinä yritettiin, ei tärpin tärppiä. Kävin gynen vastaanotolla ja hän totesi endoa, no voi ei !. No se leikattiin tähystämällä pois ja ei muuta kuin yritystä, sillä paikat on kunnossa, sanoi lääkäri. Yritettiin lähes vuosi, mitään ei kuulunut. Itkettiin ja mietittiin mitä tehdään ? No soitin yksityiselle klinikalle, jossa aivan ihanan sympaattinen henkilökunta otti meidät keskustelemaan jatkoista. Päädyimme raskaisiin koeputkihedelmöityshoitoihin. Siinä sitä pistettiin, kasvatettiin munasoluja, kerättiin ne pois, hedelmöitettiin ja siirretiin. Mutta joka kerta sama lopputulos piinallisten kahden viikon jälkeen; negaa Yhden plussasin, mutta kesken meni rv 5.
Endokin siinä kasvoi, joten jouduin avoleikkaukseen. Se onnistuikin hyvin, sillä saatiin kuulemma kaikki pesäkkeet poistettua. Aateltiin kokeilla vielä kerran(kuudes siirto), jos ei nyt niin sitten saa olla taukoa ja huilataan vähän aikaa. Viimeinen toivomme oli pakastealkiossa. Kyllä siinä oli peukut ja varpaat pystyssä sen pari viikkoa. Testasin plussan aamulla viideltä, voi niitä onnenkyyneleitä, joita kuivasin istuessani vessassa. Ensin tuli mieleen, että voiko olla totta ja toivoi kaikken päättyvän onnellisesti .
Yhdeksän kuukautta siinä jännättiin ja sitten sylissämme oli yli viisi vuotta hartaasti toivottu vauva.

Joten sydämeni pohjasta toivon teille kaikille taivaantäydeltä plussasäteitä mahdollisimman pian!

Nyt meillä eletään jänniä päiviä, sillä viime keskiviikkona ivf-hoidoista siirrettiin huippualkio, joten toiveet on korkealla. Testipäivä on 18.2.

 

:flower:Tervetuloa Pikkukarhu! :flower: Ja onnea Gerbera! Mä olen 35-vuotias. Vauvaa on toivottu kohta 8 vuotta. Ex-ukon kanssa eka raskaus alkoi 4kk yrityksellä, se meni kesken viikolla 12. Seuraava raskaus alkoi 2 vuoden yrityksen jälkeen, mutta vauva syntyi viikolla 33 ja kuoli viikon ikäisenä trisomiaan. Kolmatta raskautta ei tullut vaan ero. Nykyisen miehen kanssa lasta on yritetty 2,5 vuotta. Takana inseminaatio viime syksynä. Nytkin piti just olla toinen inssi, mutta ovis olisi osunut viikonloppuun, joten sain vain lääkkeet ja kehotuksen olla yhdynnässä mieheni kanssa (hyvä että lääkäri huomas kerta! ). Eli jännittävät päivät meneillään, menkat alkaa loppuviikosta jos on alkaakseen.

 

Minäkin olen uusi täällä joten voisin myös esittäytyä. Olen muutaman kerran kirjoitellut nimimerkillä poika 3kk, muuta nyt onnistuin rekisteröitymään.
Olen 28 v ja mieheni vuotta vanhempi.
Meillä oli raskausyritystä takana n. vuosi, kun hakeuduin ensiksi tutkimuksiin kovien vatsakipujen ja jatkuvien tihkuvuotojen vuoksi. Tehtiin laparoskopia jossa todettiin liekkimäistä endometrioosia jota ei voinut poistaa sekä runsaasti kiinnikkeitä vasemmassa munasarjassa. Samalla tehtiin myös munatorvien aukiolotutkimus ja oikea munatorvi oli auki.
Lääkäri suositteli heti suoraan IVF hoitoa, koska sanoi et luultavasti tämän tyyppinen endometrioosi jostakin selittämättömästä syystä estää itse hedelmöittymisen.
En halunnut heti IVF:ä ja kokeilimme ensiksi inseminaatiota (näin jälkeenpäin ajateltuna ihan turhaan, mutta siinä vaiheessa en ollut vielä valmis IVF:n) tuloksetta. Kokeilimme inseminaatiota myös sen vuoksi koska minulla oli todettu ajoittain PCO tyyppiset munasarjat.
Seuraavaksi menimme IVF hoitoon. Tuloksena kahdeksan hedelmöittynyttä munasolua, mutta ei yhtään pakastuskelpoista. Kaksi siis siirrettiin kun laatu ei ollut kovin hyvä. En tullut raskaaksi.
Nämä kaikki hoidot tehtiin julkisella puolella.
Seuraavaksi menimme yksityiselle puolelle, kun muuten olisi pitänyt odottaa n. 8kk.
Vuoden 2004 alussa kävimme vastaanotolla ja hoidot aloitettiin heti kun mahdollista. Munasoluja saatiin vain kolme. Olimme todella pettyneitä, kun edellisellä kerralla oli ollut niin paljon enemmän. Olin jo valmistautunut pettymykseen. Kaikki munasolut kuitenkin hedelmöittyivät ja yksi oli jopa top-alkio ja kaksi muuta pantiin pakkaseen. Yksi siis siirrettiin viime ystävänpäivänä.
Pettymys oli suuri kun kuukautiset alkoivat jo ennen kuin niiden olisi pitänyt alkaa. Seuraavana päivänä niitä ei kuitenkaan enää kuulunut. Sitä seuraavana päivänä en enää malttanut odottaa vaan tein testin joka oli vahvasti plussaa.
Nyt meillä on poika 3kk.
Voimia ja halauksia teille kaikille ja erityisesti niille joilla on hoidot menossa tällä hetkellä!


=) =) :hug:

 

Mulla on kans aina tullu huonosti munasoluja ja nekin jotka lähti jakautuu oli "huonoja". Mut tossa nyt kolme "huonoo" odottelee saunatakit päällä et mentäis jo saunaan joten heipparallaa :wave: Älkää menettäkö toivoanne vähäisten ja huonojen munasolujenne ja siittiöittenne kanssa =)

 

Tervehdys!

Mäkin voisin kertoa jotain itsestäni. Olen 26-vuotias, mies kohta 30v.
=) Lapsia ei ole. Keskenmeno ollut vuonna 2003, jonka jälkeen ei ole tärpännyt.... tammikuussa 2005 todettu endo, joka näkyi ultran kautta. mulla oli pitkä taistelu, ennen kuin sain oman lääkärini uskomaan, että oikeasti sattuu mahaan ja paljon. Multa tutkittiin aina vain virtsa, klamydiat ym. ja sanottiin ettei ole mitään vikaa. Hän kun arveli sen vian olevan päässä ja kipujen kuviteltua :headwall: sitten kun menin kippurassa päivystykseen kovien kipujen vuoksi ja sain sijaiselta lähetteen naisten polille, jossa lekuri totesi endometrioosin. Hoidoksi sanottiin että raskautta yrittäkää... no, sitähän tässä on yritetty, tuloksetta leikkaukseen en vielä pääse kun eivät nykyään kuulemma leikkaa heti... mikä ärsyttää minua kun haluaisin että poistaisivat endoa jos auttaisi raskaaksi tuloon... pitää vain vielä yrittää tässä alkaa olla epätoivoinen olo. Nyt käytän noita ovistikkuja et löytäsin oviksen kun kierto heittelee jonkin verran..
Tällaista meillä :saint: joka kuukausi kädet ristissä, että tärppäisi. Kesään mennessä aletaan sitten järeämpiin aseisiin...

 

Heip ja tervetuloa mukaan !

Minä olen seuraillut palstaa enemmän ja vähemmän aktiivisesti ja välillä jotain heitellytkin.

Mä olen 30 v. ja mies 36 v, yritystä tulee vuosi. Aikaisemmassa elämässä exän kanssa 3 v yritystä tuloksetta. Nyt mietityttää, kun yksityispuolelta aikonaan diaknoosiksi jotain pco:n tapasta ja naistenklinikka vastas et kaikki kunnossa. Että täytynee alkaa selvittelyt uudelleen. Hoidot mietityttää kovasti. Iloa ja toivoa elämään tuo maailman mahtavin tukilapsi.
Tsemppiä ja :hug: kaikille kanssaihmisille !

 

Minä olen 26 ja mies 21. Meillä hoitoja 2 vuotta: clomit 6 kiertoa, ivf toukokuussa 2004 ei edes munasoluja tai 4 huonoa, icsi syksyllä kolme alkiota josta yksi top siirrettiin. Se kiinnitty ja tuli kesken rv6. Nyt tammikuussa oli pas jossa siirrettiin loput 2 alkiota, ei onnistunu. Viimene yritys ois elokuussa. Yksityiselle ei lähdetä. Kun ollaan valmiita niin sit lähdetään adoptioon. Meillä miehessä ei ole vikaa. Minulta leikattiin umpisuoli 16-vuotiaana, josta seurauksena kiinnikkeitä, eli oikea munasarja tavallaan pois pelistä. Sit hormoonit ei oiken pelaa..Munasolutkin on jotain teräspalloja, et siittiöt ei pääse sisään jos ne nyt edes toisiaan kohtaavatkaan :headwall:

 

Käyn lukemassa vakituiseen tätä palstaa, mutta en kauheasti ole kommentoinut. Palsta kuitenkin lähellä sydäntä. Näin meillä:

Itse olen 29v, mies 37 ja poika 1v. Ehkäisyn lopettamisen jälkeen kuukautiset oli tosi epäsäännölliset. Kystakin löytyi munasarjasta ja se leikattin tähystyksessä syksyllä -02. Vuoden yrittämisen jälkeen samaisena syksynä hakuduimme hoitoon Väestöliittoon, jossa muutama clomi-kierto ja yks inseminaatio. Ei tulosta. Sit piikitys hormonihoidot ja inssi ja siitä sai alkunsa poika. Yritystö oli tuolloin takana 1v ja 7 kk. Miehessä ei vikaa, siittiöt parasta A-laatua, kuten lääkäri sanoi. Eli syynä todennäköisesti epäsäännöllinen kiertoni, ovulaatio kyllä tapahtui, useimmiten.
Vuosi toisen yritystä nyt takana, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ja vauvakuume on kyllä kova. Tässä välillä mietin että kuinka kauan nyt jaksetaan luomusti yrittää.