Olen uusi täällä mutta....
- Viestiketjun aloittaja Nurja
- Ensimmäinen viesti
Valitan kumminkin.
Musta tuntuu kamalalta ja nytkin on sellainen päivä, että vaan itken.
Meillä on kolme poikaa, joista nuorimmainen on nyt kuuden viikon ikäinen. Olen ollut tämän uuden vauvan jälkeen jokseenkin alakuloinen. Tämä kolmas synnytys oli rajuin ja inhottavin ja siitä jäi sellainen fiilis, etten tee sitä enää ikinä. Vauvallakaan ei kaikki ollut heti ihan kohdallaan, ja vaikkei kärsinyt mistään vakavammasta,oli alku kuitenkin vähän varpaillaan oloa.
Jotenkin tämä vauva-arki tällä kertaa tuntuu jotenkin...En tiedä miksi olen niin alakuloinen. Itkettää paljon, murehdin vauvan vointia ja stressaan monesta turhastakin asiasta. Nyt viimeisin stressiä aiheuttava asia on perheessä havaitut kihomadot, joista eilen täällä jo pyytelin jakamaan kokemuksia - silloin vielä rekisteröimättömänä nimimerkkinä. olen ihan hysteerinen sen asian kanssa. Mietin, mistä se voi johtua; onko meillä muka likaista tai enkö huolehdi tarpeeksi omasta ja lasten hygieniasta. Ja miten pitäisi elintapoja muuttaa ettei niitä tulisi uudestaan jne.
Tietenkin huolettaa eniten että jos vauvalla on niitä matoja. Kuitenkin niin minä kuin nuo isommatkin pojat ollaan pidelty vauvan tuttia jne. Eilen en saanut kiinni terveydenhoitajaa, mutta onneksi meillä on maanantaina neuvola, jos hän saisi päähäni taottua jotan järkeä. Tai kun toivoisin, että saisin jostai juuri sen helpottavan tiedon, että miten kauan kihomatolääkkeen ottamisen jälkeen esim pitää pestä nuita lakanoita ja vaihtaa alvariinsa alushousuja ja riittääkö pelkät alushousut jne. Kun kyllähän meillä ainakin pojat on parikin päivää samoissa collegehousuissa ja minä samoissa farkuissa. Ja että olenko tehnyt väärin, että wc:ssä käynnin jälkeen en välttämättä ole pessyt käsiäni saippualla ja onko käsipyyheliinat huono ajatus. Nyt on kamala tarve vain erakoitua tänne 4 seinän sisälle.
Sitten tässä pitäisi vielä järjestää ristisäiset ensi viikonlopuksi. Kirkkoherra ei ole ottanut yhetyttä vieläkään että oltaisiin sovittu ristiäisten yksityiskohditsta. Mitään en ole vielä leiponut ja millainen siivous silloin pitää tehdä...Ja voinko ylipäätään nyt pitää ristiäiset kotona kun meillä on matoja. Hulluja ja tyhmiä ajatuksia, tiedän, mutta kun helpottaa jos saa ne sanotuksi ääneen ja kun joku vielä lohduttaisi.
Enkä tarkoita, etteikö mies lohduttaisi. Hän on aivan kultainen, ymmärtäväinen enkä tosiaan ole yksin minkään asian kanssa. Hän tekee paljon, antaa mulle aikaa vaikka tekeekin ihan mielettömiä työviikkoja itse. Mutta joskus vain aviomiehelle tilittäminen ei riitä.
on mulla oikein kultainen sisko ja veli enkä sinänsä ole yksin. itsestähän se on kiinni, mutta koen tän matoasian liian araksi puhua heille. en halua että ajattelevat meillä olevan likaista enkä halua heille tällaista stressiä.
Päätin että maanantaina nuvolassa pyydän päästä puhumaan jonkun kanssa, ellei se terkkarin kanssa juttelu jo helpota oloa. koska mieli on näin musta koko ajan. nytkin on paita märkänä kyynelistä ja pojat kyselee mikä äidillä on. miten saan auringon taas paistamaan?
Musta tuntuu kamalalta ja nytkin on sellainen päivä, että vaan itken.
Meillä on kolme poikaa, joista nuorimmainen on nyt kuuden viikon ikäinen. Olen ollut tämän uuden vauvan jälkeen jokseenkin alakuloinen. Tämä kolmas synnytys oli rajuin ja inhottavin ja siitä jäi sellainen fiilis, etten tee sitä enää ikinä. Vauvallakaan ei kaikki ollut heti ihan kohdallaan, ja vaikkei kärsinyt mistään vakavammasta,oli alku kuitenkin vähän varpaillaan oloa.
Jotenkin tämä vauva-arki tällä kertaa tuntuu jotenkin...En tiedä miksi olen niin alakuloinen. Itkettää paljon, murehdin vauvan vointia ja stressaan monesta turhastakin asiasta. Nyt viimeisin stressiä aiheuttava asia on perheessä havaitut kihomadot, joista eilen täällä jo pyytelin jakamaan kokemuksia - silloin vielä rekisteröimättömänä nimimerkkinä. olen ihan hysteerinen sen asian kanssa. Mietin, mistä se voi johtua; onko meillä muka likaista tai enkö huolehdi tarpeeksi omasta ja lasten hygieniasta. Ja miten pitäisi elintapoja muuttaa ettei niitä tulisi uudestaan jne.
Tietenkin huolettaa eniten että jos vauvalla on niitä matoja. Kuitenkin niin minä kuin nuo isommatkin pojat ollaan pidelty vauvan tuttia jne. Eilen en saanut kiinni terveydenhoitajaa, mutta onneksi meillä on maanantaina neuvola, jos hän saisi päähäni taottua jotan järkeä. Tai kun toivoisin, että saisin jostai juuri sen helpottavan tiedon, että miten kauan kihomatolääkkeen ottamisen jälkeen esim pitää pestä nuita lakanoita ja vaihtaa alvariinsa alushousuja ja riittääkö pelkät alushousut jne. Kun kyllähän meillä ainakin pojat on parikin päivää samoissa collegehousuissa ja minä samoissa farkuissa. Ja että olenko tehnyt väärin, että wc:ssä käynnin jälkeen en välttämättä ole pessyt käsiäni saippualla ja onko käsipyyheliinat huono ajatus. Nyt on kamala tarve vain erakoitua tänne 4 seinän sisälle.
Sitten tässä pitäisi vielä järjestää ristisäiset ensi viikonlopuksi. Kirkkoherra ei ole ottanut yhetyttä vieläkään että oltaisiin sovittu ristiäisten yksityiskohditsta. Mitään en ole vielä leiponut ja millainen siivous silloin pitää tehdä...Ja voinko ylipäätään nyt pitää ristiäiset kotona kun meillä on matoja. Hulluja ja tyhmiä ajatuksia, tiedän, mutta kun helpottaa jos saa ne sanotuksi ääneen ja kun joku vielä lohduttaisi.
Enkä tarkoita, etteikö mies lohduttaisi. Hän on aivan kultainen, ymmärtäväinen enkä tosiaan ole yksin minkään asian kanssa. Hän tekee paljon, antaa mulle aikaa vaikka tekeekin ihan mielettömiä työviikkoja itse. Mutta joskus vain aviomiehelle tilittäminen ei riitä.
on mulla oikein kultainen sisko ja veli enkä sinänsä ole yksin. itsestähän se on kiinni, mutta koen tän matoasian liian araksi puhua heille. en halua että ajattelevat meillä olevan likaista enkä halua heille tällaista stressiä.
Päätin että maanantaina nuvolassa pyydän päästä puhumaan jonkun kanssa, ellei se terkkarin kanssa juttelu jo helpota oloa. koska mieli on näin musta koko ajan. nytkin on paita märkänä kyynelistä ja pojat kyselee mikä äidillä on. miten saan auringon taas paistamaan?
vieras
ei ne kihomadot välttämättä mistään likaisuudesta johdu. ja sitäpaitsi ne on ainakin lapsiperheissä aika yleisiä. lapset voivat saada niitä kerhossa, päiväkodissa, muskarissa ym. meillä niitä ei ole ollut joten matojen häädöstä en osaa kertoa mitään.
pyydä siskoasi ja veljeäsi auttamaan ristiäisten järjestelyssä ja leipomisessa jos mahdollista. Onnea uudesta vauvasta ja tsemppiä arkeen!!!
pyydä siskoasi ja veljeäsi auttamaan ristiäisten järjestelyssä ja leipomisessa jos mahdollista. Onnea uudesta vauvasta ja tsemppiä arkeen!!!
Paljon jaksamista sinne teille :hug: En tosiaan kyllä osaa mato asiassa auttaa, mutta ota ihmeessä apu vastaan sisaruksiltasi ja muista apua pyytää ihan vain arjen askareisiin =) Niinkuin tuossa jo mainittiin, pyydä toki heitä vaikka ristiäisjärjestelyihin, tai anna lapset heille hoitoon siksi aikaa että saat hommia tehtyä! Paljon onnea vaavista, ja toivotaan että ne madot saa lähtöpassit pian
vieras
Tilaa tarjottavat leipomosta tai osta kaupasta. Älä tee/ota enempää paineita. Selvität rauhassa ton matoasian maanataina. Asia kerrallaa. Sulla lienee babyblues. Mullakin oli. Se tuntuu pahalta mut loppuu aikanaan. Pyydät vaan niin paljon apua kuin tarvit. Mieheltä, vanhemmilta, sisaruksilta, keneltä vaan. Madot ei johdu liasta, jaa huolesi niin huoli puolittuu ja asia ei enää niin paina. Voimia!
Moi
Pitäiskö sun keksiä jotain KIVAA tekemistä? Jätä vauva ja pojat isän kans ja mene lenkille. Tai onko sulla kavereita? Käy yksin tai lasten kans jossain kylässä tai pyydä joku teille.
hasu
Voi rakkaus, varmasti on raskasta. En osaa oikein mietenkään lohduttaa, mutta sen voin sanoa, että ei ne kihomadot vaarallisia ole eikä mitenkään johdu siitä, että teillä olisi jotenkin likaista tai huono hygienia. Ne tarttuu niin helposti lapsiperheissä ja leviää päiväkodeissa, kouluissa jne. Tiedän lääkärinkin jonka perheessä takuttu saman asian kanssa. Kovasti voimia ja jaksamista.
Moi
En erakoituisi. Ajattele vaik, jos olisit töissä. Pakko olis lapset viedä hoitoon jne. Ja varmaan kaupassakin joudutte käymään älä niiden matojen takia masennu! Pesette käsiä tiuhaan ja peset vaatteita päivittäin ja petivaatteita usein. Älä niitä stressaa, oikeasti!
älä niiden matojen takia masennu! Pesette käsiä tiuhaan ja peset vaatteita päivittäin ja petivaatteita usein. Älä niitä stressaa, oikeasti!
mie
Jaksuja sulle. Meillä ongelmana ollut täit, kaksi kertaa kolmen kuukauden aikana ollut esikolla täitä. Ja todellakin peseydytään joka päivä ja vaihdetaan puhtaat vaatteet. Enpä ymmärrä mistä niitä meille aina tulee. Kauhea rumba petivaatteissa ja muissa kun taloudessa kuitenkin 5 henkilöä.
Kannattaa
hakea heti apua tuohon masennukseen, koska ajan myötä voi pahentua. Itselle tuli synnytyksen jälkeinen masennus joka ei ohi mennyt ja nyt vasta kahden vuoden jälkeen sain haettua apua siihen.
Ihanaa (jos tällaisessa tapauksessa voi tota sanaa käyttää...) kun on joku kohtalotoveri, vaikka eri elukoista. ei me olla tässä taisteltu vielä kun eilisestä mutta kauhistuttaa, että jos menee kauan ennen ku päästään niistä eroon...Alkuperäinen kirjoittaja mie:
ja tarkoitus onoikeasti pyytää maanantaina terkkarilta apua tähän masennuksen ensi oireisiin. jos pääsisi juttelemaan jollekin. siihen asti te saatte toimia mun kallonkutistajina
että sori vaan (huomatkaa hymynaamat!)
mies on kyllä kultainen :heart: äsken itkin taas ja kysyin että rakasteleeko se mun kanssa enää ikinä näitten matojen takia ja se sanoi että vaikka heti
ja ehdotti josko ottaisin lasin viiniä että saisin rentoudutta hiukan. on se paras :heart: