Olen umpikujassa elämäni kanssa. Mitäs nyt?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mulla on ikää 25v ja olen asunut koko elämäni todella pienellä paikkakunnalla. Paikkakunnallani ei ole perusopetuksen lisäksi kuin lukio, eli kävin ammattikoulun toisella paikkakunnalla (valmistumisestani on 6v). Valmistumisen jälkeen käväisi armeijassa (olen mies) ja sen jälkeen alkoi työttömyys. Tuon ajan jälkeen olen ollut oikeassa työelämässä 3kk, palkkatukityössä vuoden ja loput kuntouttavassa. Olen tällä hetkellä myös työtön, kun oikeat työt loppuivat. Asun vieläkin vanhempien taloudessa, mutta omilleen muutto ei olisi tehnyt järkeä missään vaiheessa. Elintaso olisi mennyt huonommaksi. Toisaalta ei raha riitä nytkään mihinkään, kun 500e kuussa saan vaan. Olen perheen nuorimmainen ja mulla on isosisko, joka on ehtinyt tehä, vaikka mitä urallaan/elämällään. Itse en ole tehnyt yhtään mitään ja kello vain tikittää. Iästäni johtuen vanhempien kanssa saa kinastella vaikka mistä ja aina nalkuttavat jostakin (ei motivoi mihinkään). Isompaa paikkakuntaa/kaupunkiin pitäisi muuttaa, kun ei täällä ole töitä, opiskelumahdollisuuksia tai kavereita.

Ei tehnyt mielelle hyvää tälläinen, eikä tee nytkään. Olen tainnut masentua, kun en osaa tehdä mitään. Karu fakta on kuitenkin, että olen sillai "aika vanha" jo. Joillain on perheet omakotitaloinen, työuraa jo takana vähintää 5v. Ovat ehtineet käydä yliopistokoulutuksen jne. Välillä tekisi mieli mennä sen järkevimmän ratkaisun kautta eli kuolla. 7v elämästä on kuitenkin mennyt jo roskakoriin ja nuita ei saa takaisin.

Mikään ura/amatti/työpaikka ei ole kiinnostanut, vaan menin muiden tavoin nuoremapana "vaan johonkin".
 
Mulla on ikää 25v ja olen asunut koko elämäni todella pienellä paikkakunnalla. Paikkakunnallani ei ole perusopetuksen lisäksi kuin lukio, eli kävin ammattikoulun toisella paikkakunnalla (valmistumisestani on 6v). Valmistumisen jälkeen käväisi armeijassa (olen mies) ja sen jälkeen alkoi työttömyys. Tuon ajan jälkeen olen ollut oikeassa työelämässä 3kk, palkkatukityössä vuoden ja loput kuntouttavassa. Olen tällä hetkellä myös työtön, kun oikeat työt loppuivat. Asun vieläkin vanhempien taloudessa, mutta omilleen muutto ei olisi tehnyt järkeä missään vaiheessa. Elintaso olisi mennyt huonommaksi. Toisaalta ei raha riitä nytkään mihinkään, kun 500e kuussa saan vaan. Olen perheen nuorimmainen ja mulla on isosisko, joka on ehtinyt tehä, vaikka mitä urallaan/elämällään. Itse en ole tehnyt yhtään mitään ja kello vain tikittää. Iästäni johtuen vanhempien kanssa saa kinastella vaikka mistä ja aina nalkuttavat jostakin (ei motivoi mihinkään). Isompaa paikkakuntaa/kaupunkiin pitäisi muuttaa, kun ei täällä ole töitä, opiskelumahdollisuuksia tai kavereita.

Ei tehnyt mielelle hyvää tälläinen, eikä tee nytkään. Olen tainnut masentua, kun en osaa tehdä mitään. Karu fakta on kuitenkin, että olen sillai "aika vanha" jo. Joillain on perheet omakotitaloinen, työuraa jo takana vähintää 5v. Ovat ehtineet käydä yliopistokoulutuksen jne. Välillä tekisi mieli mennä sen järkevimmän ratkaisun kautta eli kuolla. 7v elämästä on kuitenkin mennyt jo roskakoriin ja nuita ei saa takaisin.

Mikään ura/amatti/työpaikka ei ole kiinnostanut, vaan menin muiden tavoin nuoremapana "vaan johonkin".
Muuta suuremmalle paikkakunnalle ja mene valmentavaan puolen vuoden koulutukseen, jossa tehdään töitä yritykselle? Niihin ei ole tosin välttämättä helppo päästä suoraan. Työtä tehdään työmarkkinatuella.
Kotoota sun pitää päästä pois. Se on selvä. It alalta et saa töitä, jos sul on 6v koulutuksesta, eikä kokemusta alalta.
 
vierailija
Muuta suuremmalle paikkakunnalle ja mene valmentavaan puolen vuoden koulutukseen, jossa tehdään töitä yritykselle? Niihin ei ole tosin välttämättä helppo päästä suoraan. Työtä tehdään työmarkkinatuella.
Kotoota sun pitää päästä pois. Se on selvä. It alalta et saa töitä, jos sul on 6v koulutuksesta, eikä kokemusta alalta.
Muuntokoulutus?
 

Yhteistyössä