vierailija
Olen pk-seudulla asuva pitkäaikaistyötön 45 - vuotias mies. Ammatillinen perustutkinto suoritettuna - talonrakentaja. En kuitenkaan osaa oikeastaan yhtään mitään rakennushommia, sillä se vhäinen kokemus joka on arttunut on ollut paskatöitä vuokrafirmojen kautta , siivousta, roudausta ja purkuhommia eli täyttä paskaa täysin ala-arvoisella palkalla.
En ole oikeastaan koskaan ollut ns. oikeissa töissä. Nuoruuteni meni ns. hengaillessa, sitten tuli " isolama" jonka päättyessä ikää olikin jo noin 25 vee eikä työkokemusta. Vuodet vierivät eikä hommia löytynyt,
Viimevuosina olen tehnyt satunnaista keikkaa vuokrafirmojen kautta, mutta kuten kerroin hommat täyttä paskaa ja palkat niin huonoja ettei tuollaisista hommista ole mitään hyötyä.
Aun yksikseni vuokra-asunnossa. Ei lapsia, en seurustele.
En ole pitkäaikaistyöttömän stereotyyppi - pikemminkin päinvastoin. Yleensähän ajatellaan että pitkäaikaistyöttömät ovat päihderiippuvaisia, moniongelmaisia, sairaita ja ylipainoisia täysin syrjäytyneitä tapauksia.
Olen täysin päihteetön, tupakoimaton, erittäinkin hyväkuntoinen ja täysin terve liikunnallinen kaveri. Moni kadehti tällaista miestä, se on varmaa. Juoksen coopperissa noin 3200, vedän 30 leukaa, nostan penkistä 150 kiloa , siinä hieman tulostasoa ja nuo ovat kovia tuloksia 45 veelle.
Toimeentuloni koostuu asumituesta, työmarkkinatuesta ja muutamasta satasesta kuussa jotka saan vuokrafirmasta. Syön terveesti, liikun ja osallistun. Oln siis jo 45v ja se tarkoittaa etten varmaankaan enää tule menemään jatkuvaan työhön ellei sitten löydy hommaa josta maksetaan vähintään 17 euroa tunti. Silloin työstä on jotakin hyötyä muutoin ei.
Työkkärissä virkailijat eivät sen kummemmin ahdistele minua kun ymmärtävät etten ole mikään tenukeppi tai mt-tapaus.
Ajatuksia/ kysyttävää?
En ole oikeastaan koskaan ollut ns. oikeissa töissä. Nuoruuteni meni ns. hengaillessa, sitten tuli " isolama" jonka päättyessä ikää olikin jo noin 25 vee eikä työkokemusta. Vuodet vierivät eikä hommia löytynyt,
Viimevuosina olen tehnyt satunnaista keikkaa vuokrafirmojen kautta, mutta kuten kerroin hommat täyttä paskaa ja palkat niin huonoja ettei tuollaisista hommista ole mitään hyötyä.
Aun yksikseni vuokra-asunnossa. Ei lapsia, en seurustele.
En ole pitkäaikaistyöttömän stereotyyppi - pikemminkin päinvastoin. Yleensähän ajatellaan että pitkäaikaistyöttömät ovat päihderiippuvaisia, moniongelmaisia, sairaita ja ylipainoisia täysin syrjäytyneitä tapauksia.
Olen täysin päihteetön, tupakoimaton, erittäinkin hyväkuntoinen ja täysin terve liikunnallinen kaveri. Moni kadehti tällaista miestä, se on varmaa. Juoksen coopperissa noin 3200, vedän 30 leukaa, nostan penkistä 150 kiloa , siinä hieman tulostasoa ja nuo ovat kovia tuloksia 45 veelle.
Toimeentuloni koostuu asumituesta, työmarkkinatuesta ja muutamasta satasesta kuussa jotka saan vuokrafirmasta. Syön terveesti, liikun ja osallistun. Oln siis jo 45v ja se tarkoittaa etten varmaankaan enää tule menemään jatkuvaan työhön ellei sitten löydy hommaa josta maksetaan vähintään 17 euroa tunti. Silloin työstä on jotakin hyötyä muutoin ei.
Työkkärissä virkailijat eivät sen kummemmin ahdistele minua kun ymmärtävät etten ole mikään tenukeppi tai mt-tapaus.
Ajatuksia/ kysyttävää?