Olen tylsä ihminen

[hylätty]

Onko kellään muulla koskaan sellainen tunne, että sinua pidetään tylsänä ja epäkiinnostavana ihmisenä? Musta on alkanut tuntua viime aikoina tältä, kun tunnun olevani tuttaville aina se viimeinen vaihtoehto, henkilö, johon otetaan yhteyttä vain silloin, kun ketään muuta ei ole tarjolla seuraksi. Kaipaisin suurta piristystä sosiaaliseen elämääni, mutta en tiedä, miten se onnistuisi - päivästä toiseen vain märehdin yksikseni . Ja olen kyllä tehnyt aloitteita, siitä ei ole siis kyse.

 

[Tallu -]

Mäkin olen tylsä ja mulla on huono huumorintaju, mutta en kärsi siitä, joten sikäli tilanteemme on erilainen... enkä osaa kyllä antaa hyviä neuvoja sinulle :/ Ehkä siinä on kaksi mahdollisuutta, joko koettaa muuttua jotenkin, tai sitten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on - kuten mäkin olen tehnyt.

 

[toinen]

Mä oon just tommonen. Muhun otetaan viimeiseksi yhteyttä, kukaan ei ole kiinostunut musta. Se tuntuu kurjalta, mutta toisaalta olen jo tottunutkin siihen - olen lapsesta asti ollut semmonen hylkiö.

Mutta etenkin työpaikalla se ahdistaa. Tuntuu, etten kelpaa omana itsenäni. Nytkin tuli tosi paha mieli (olen ekaa viikkoa uudessa työpaikassa) kun semmonen vähän vanhempi työntekijä totesi mulle, että olen liian herkkä. Mä en tajua, miksi sen piti pahottaa mun mieli sanomalla niin, mä olen kuitenkin koko viikon yrittäny tsempata ja olla reipas. Mutta kai se musta kuitenkin näkyy jotenkin, että olen tämmönen surkimus. Tuntuu tosi tosi kurjalta.

 

[vieras]

No on...

 

[Nana]

Ei ainakaan kannata tuppautua, jos tuntuu, ettei seura kelpaa. Hanki itsellesi harrastus tai joku vapaaehtoishomma, siellä tutustuu ihmisiin, joitten kanssa synkkaa.
Itse en jaksa kaikkien seuraa, joten en hakeudu heidän seuraansa, joitten kanssa ollaan eri aaltopituudella, mutta on kai ihmisellä oikeus valita seuransa, vaikka ilkeä ei tosiaankaan tarvi silti olla.

 

[ap]

Mä oon just tommonen. Muhun otetaan viimeiseksi yhteyttä, kukaan ei ole kiinostunut musta. Se tuntuu kurjalta, mutta toisaalta olen jo tottunutkin siihen - olen lapsesta asti ollut semmonen hylkiö.

Mutta etenkin työpaikalla se ahdistaa. Tuntuu, etten kelpaa omana itsenäni. Nytkin tuli tosi paha mieli (olen ekaa viikkoa uudessa työpaikassa) kun semmonen vähän vanhempi työntekijä totesi mulle, että olen liian herkkä. Mä en tajua, miksi sen piti pahottaa mun mieli sanomalla niin, mä olen kuitenkin koko viikon yrittäny tsempata ja olla reipas. Mutta kai se musta kuitenkin näkyy jotenkin, että olen tämmönen surkimus. Tuntuu tosi tosi kurjalta.

Mulla ollut sama tilanne työpaikoilla viime vuosina. Joudun helposti työpaikkakiusatuksi/syrjityksi. Tosi raskasta yrittää vetää jotain reipasta roolia, kun pohjimmiltaan on ujo ja arka, enemmänkin tarkkailija kuin keskipisteenä viihtyvä.

:hug: sulle!!

 

[täällä]

Hei aloittaja, toi vois olla mun kirjoittama juttu! Todellakin on tuntunut!

 

[Nana]

Mä oon just tommonen. Muhun otetaan viimeiseksi yhteyttä, kukaan ei ole kiinostunut musta. Se tuntuu kurjalta, mutta toisaalta olen jo tottunutkin siihen - olen lapsesta asti ollut semmonen hylkiö.

Mutta etenkin työpaikalla se ahdistaa. Tuntuu, etten kelpaa omana itsenäni. Nytkin tuli tosi paha mieli (olen ekaa viikkoa uudessa työpaikassa) kun semmonen vähän vanhempi työntekijä totesi mulle, että olen liian herkkä. Mä en tajua, miksi sen piti pahottaa mun mieli sanomalla niin, mä olen kuitenkin koko viikon yrittäny tsempata ja olla reipas. Mutta kai se musta kuitenkin näkyy jotenkin, että olen tämmönen surkimus. Tuntuu tosi tosi kurjalta.

Lisää marinadia itsesääliin, ole hyvä:
Jotkut ihan nauttii kurjuudessa kieriskelystä. Olis liian vaivalloista miettiä, mitä vois tehdä toisin ja miten suhtautua maailmaan.

 

[op]

ei kannata antaa muiden (yleensä huono itsetuntoisten) antaa masentaa tai alistaa itseään. oon minäkin ollut tosi arka ja kiltti, mutta ajan kanssa oppinut pitämään puoliani. enkä enää aio välittää muiden sanomisista, mun kauttani on ihan turha yrittää pönkittää omaa egoaan...kenenkään. tsemppiä kaikille "aroille ja herkille" tyypeille!!!

 

[ap]

Ei ainakaan kannata tuppautua, jos tuntuu, ettei seura kelpaa. Hanki itsellesi harrastus tai joku vapaaehtoishomma, siellä tutustuu ihmisiin, joitten kanssa synkkaa.
Itse en jaksa kaikkien seuraa, joten en hakeudu heidän seuraansa, joitten kanssa ollaan eri aaltopituudella, mutta on kai ihmisellä oikeus valita seuransa, vaikka ilkeä ei tosiaankaan tarvi silti olla.

Olet varmasti oikeassa. Loukkaa vaan se, että muutamat entiset ns. ystävät, jotka joskus hehkuttivat ystävyyttämme, ovat nyt ottaneet etäisyyttä ihan selvästi. Ja suurimmalla osalla tutuista tuntuu olevan kalenterit monta viikkoa etukäteen täynnä, yritä nyt sinne sitten soluttautua ja ehdottaa esim. näkemistä. Ei kai ihmekään, että tunnen olevani se viimeinen hätävara eräille...

 

[toinen]

No en mä tiedä, nautinko tästä kurjuudessa kieriskelystä. Kuten sanottu, yritin koko viime viikon olla todella reipas ja mielestäni onnistuinkin siinä tosi hyvin, mutta perjantai-iltapäivänä (juuri ennen kotiin lähtöä) tuo vanhempi työntekijä töksäytti mulle mun olevan liian herkkä. Tuli siitä tosi kurja olo jo silloin ja edelleen mietin, onko mussa jotain vikaa. Enkä hitto soikoon kelpaa yhtään mihinkään omana itsenäni. Ei sen tarkotus varmaankaan ollu pahottaa mun mieltä, mutta silti siitä tuli tosi kurja olo.

Mutta kiitos kovasti ap kun kannustit. Olen yrittäny hyväksyä itseni tällasena kuin olen, mutta välillä tuntuu hirveen kurjalta kun ihmiset huomauttaa mun puutteista eli juuri siitä, että olen ujo ja arka. Mun mielestä niitten ei tarttis sanoa yhtään mitään, olisivat sitten vaikka ihan hiljaa. Mä olen oikeesti kyllästyny kuulemaan joka suunnalta, että olen ujo ja arka. Varsinkin kun olen yrittäny petrata itseäni näissä asioissa.

 

[op]

nanalle tiedoksi, että voi se sullekin koittaa päivä, jolloin "kieriskelet itsesäälissä". ajat muuttuvat. toivottavasti silloin muistat yrittää tsempata, vaikka kuinka vituttais. tommoset nanan kaltaiset ne yleensä ongelmia aiheuttavat, ei ne hiljaiset...

 

[Nana]

Ei ainakaan kannata tuppautua, jos tuntuu, ettei seura kelpaa. Hanki itsellesi harrastus tai joku vapaaehtoishomma, siellä tutustuu ihmisiin, joitten kanssa synkkaa.
Itse en jaksa kaikkien seuraa, joten en hakeudu heidän seuraansa, joitten kanssa ollaan eri aaltopituudella, mutta on kai ihmisellä oikeus valita seuransa, vaikka ilkeä ei tosiaankaan tarvi silti olla.

Olet varmasti oikeassa. Loukkaa vaan se, että muutamat entiset ns. ystävät, jotka joskus hehkuttivat ystävyyttämme, ovat nyt ottaneet etäisyyttä ihan selvästi. Ja suurimmalla osalla tutuista tuntuu olevan kalenterit monta viikkoa etukäteen täynnä, yritä nyt sinne sitten soluttautua ja ehdottaa esim. näkemistä. Ei kai ihmekään, että tunnen olevani se viimeinen hätävara eräille...

IHmisten elämäntilanteet ja tarpeet keskustelulle ja muulle olemiselle muuttuu koko ajan. Itse olen ns. sosiaalinen surffari, ja mulla vaihtelee välillä paljonkin keiden ystävien kanssa olen paljon tekemisissä, kenen vähän vähemmän. KUkaan ei loukkaannu, sillä totta kai kaikilla on "vanhojen" ystävien lisäksi uutta ystäväpiiriä ja sukulaisia joitten kanssa ollaan sitten välillä enemmän.

Ehkä se on siitä kiinni, jos ei ole niitä uusia ystäviä löytynyt?

 

[ap]

No en mä tiedä, nautinko tästä kurjuudessa kieriskelystä. Kuten sanottu, yritin koko viime viikon olla todella reipas ja mielestäni onnistuinkin siinä tosi hyvin, mutta perjantai-iltapäivänä (juuri ennen kotiin lähtöä) tuo vanhempi työntekijä töksäytti mulle mun olevan liian herkkä. Tuli siitä tosi kurja olo jo silloin ja edelleen mietin, onko mussa jotain vikaa. Enkä hitto soikoon kelpaa yhtään mihinkään omana itsenäni. Ei sen tarkotus varmaankaan ollu pahottaa mun mieltä, mutta silti siitä tuli tosi kurja olo.

Mutta kiitos kovasti ap kun kannustit. Olen yrittäny hyväksyä itseni tällasena kuin olen, mutta välillä tuntuu hirveen kurjalta kun ihmiset huomauttaa mun puutteista eli juuri siitä, että olen ujo ja arka. Mun mielestä niitten ei tarttis sanoa yhtään mitään, olisivat sitten vaikka ihan hiljaa. Mä olen oikeesti kyllästyny kuulemaan joka suunnalta, että olen ujo ja arka. Varsinkin kun olen yrittäny petrata itseäni näissä asioissa.

Joo, tuo ujoksi ja araksi nimittely on raivostuttavaa. Yleensähän se nähdään negatiivisena ominaisuutena joka yhteydessä, vain suulaat hölöttäjät (monesti tyhjänjauhajat) on sosiaalisesti hyväksyttäviä, niin työelämässä kuin vapaa-ajan sosiaalisissa tilanteissakin. Ihan kuin ujompi ihminen olisi jotenkin huonompi työntekijä tai huonompi ystäväehdokas. Yksikin ämmä otti mut välittömästi silmätikukseen eräässä määräaikaisessa työpaikassani hiljaisemman luonteeni takia - onneksi pääsin siitä paikasta eroon!

Koitetaan jotenkin jaksella tätä inhottavaa vallitsevaa ajatusmaailmaa!

 

[Nana]

nanalle tiedoksi, että voi se sullekin koittaa päivä, jolloin "kieriskelet itsesäälissä". ajat muuttuvat. toivottavasti silloin muistat yrittää tsempata, vaikka kuinka vituttais. tommoset nanan kaltaiset ne yleensä ongelmia aiheuttavat, ei ne hiljaiset...

Totta kai, yritin vain pikkuisen herätellä. Koko ajan mietitään mitä vikaa minussa on ja kuunnellaan kaikkia tarkalla korvalla: mitä se tuolla tarkoitti jne.
Olet liian herkkä voi tarkoittaa, että joku palaute on otettu henkilökohtaisesti, vaikka ei ois tarvinnut. Se voi olla kannuste ja tarkoittaa että älä välitä noin pienistä tms. Mutta herkkänahkainen ottaa kaiken automaattisesti negatiivisimmasta mahdollisesta kulmasta ja suree hiljaa, kun ei mihinkään kelpaa.
Kannattaisiko mennä jonnekkin, missä saisi vahvistusta itsetunnolle, siis keskusteluapua, kurssia, tms.

 

[TULKINNANVARAINEN]

en mä tylsimys ole oikeassa elämässä, mutta täällä olen ilmeisesti sellainen :snotty:

 

[vieras]

Ei ainakaan kannata tuppautua, jos tuntuu, ettei seura kelpaa. Hanki itsellesi harrastus tai joku vapaaehtoishomma, siellä tutustuu ihmisiin, joitten kanssa synkkaa.
Itse en jaksa kaikkien seuraa, joten en hakeudu heidän seuraansa, joitten kanssa ollaan eri aaltopituudella, mutta on kai ihmisellä oikeus valita seuransa, vaikka ilkeä ei tosiaankaan tarvi silti olla.

Tässä on vaan se ongelma, että tämmöinen heikkoitsetuntoinen tulkitsee normaalinkin yhteydenpitonsa tuppautumiseksi ja kuvittelee jo lähtökohtaisesti, ettei seura kelpaa. Jos vielä varovaisemmaksi alkaa, kuihtuu sosiaalinen elämä kokonaan

 

[vieras]

Niin ja ei siellä harrastuksissa tai vapaaehtoishommissakaan kukaan tahdo meidän tylsien kanssa ystävystyä. Siellä joutuu ihan samallalailla "väkisin tuppaantumaan" porukkaan kuin muuallakin, ellei tahdo olla yksin.

 

[Damitar]

Viitaten muutamiin kommentteihin: minkälainen ihminen on 'tylsä'????
Arkuus&hiljaisuus eivät ole minusta ollenkaan pahoja puolia.Kovin olisi rasittavaa, jos kaikki olisivat 'suunapäänäkokoajanhemmetinläsnä'-tyyppejä.
Joo, minulla on kavereita, MUTTA kun muutin nykyiseen asuinkaupunkiin: en tuntenut ketään, enkä hallinnut kieltäkään 100%. Tutustuin ihmisiin töitten ja harrastusten kautta. Ja pari uutta ystävää olen saanut netin kautta.Ystävien saaminen on vaatinut aikaa, energiaa ja uskallusta!Sekalaiseen ystäväpiiriini kuuluu niin suulasta joukon keskipistettä =) , kuin hiljaisempaa 'takapenkin Taavettia'. Ja kaikki heistä ovat omalla tavalla viehättäviä ja rakkaita!

 

[öttimötti]

olen kait kans aika tylsää seuraa,en ole socialbutterfly-tyyppiä..vaan ujo,arka ja hiljainen. jokin aika sit piti nähdä muual muuttanutta ystävää pitkästä aikaa.mut ysti laittoi yöllä viestiä et onkin sairaana ja totta kai peruttiin seuraavan pvän meno.sainkin sit kuulla et olikin ollut sinä pvänä liikenteessä ja sen jälkeen useasti täällä päin..satuttaa tollanen.. en ole uskaltanut kysyä koska sopis,kun mieleen iskostu ajatus et ysti ei syyst tai toisest halua/jaksa nähdä mua just nyt.odottelen sit kait hetkeä jolloin tää yx kaipaa rauhallisempaa rupatteluseuraa.en mä minnekään katoa... en vaan osaa "tyrkyttää" itseäni..olen sinisilmäinen ja ylitseni on turhankin helppo talsia. :/

 

[mv]

En jaksanut lukea koko ketjua (mikä ei johdu siitä että olisitte tylsiä, vaan siitä että olen väsynyt), mutta noin yleisesti ne, ketkä ovat luontaisesti vähän vetäytyjiä tarkkailijoita ja vähän hiljaisia jäävät vähän sivuun siksi, että ihmiset ajattelevat heidän haluavan pysyä sivussa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko ihminen kiinnostava vai ei.

 

[mv]

Itse muuten olen nuorempana ollut tosi ujo ja arka, ja olen sitä edelleen, mutta olen oppinut selviytymään sen kanssa - siis ylittämään arkuuteni. Mutta koskaan en silti ole pitänyt sitä huonona asiana, koska perheeni ei pitänyt sitä huonona, vaan melkeinpä jopa hyvänä juttuna! Ihmettelen aina, jos ujoutta pidetään huonona. Minusta se on viehättävää. Mutta pakkohan sen yli on tietyissä tilanteissa päästä, että saa luotua kontakteja, mutta itse olen silti ujo ja tulen aina olemaan ja pidän sitä täysin luonnollisena. Se on yksi temperamentti tyyppi muiden joukossa. Ujot ja arat ovat usein aika syvälisiä ja psykologisesti viisaita, vaikka nyt itse sanonkin Nykyään olen kyllä aika hölö, jos tunnen ihmiset hyvin. Vieraassa seurassa olen hiljaisempi. Ihminen on sosiaalinen kunnolla vasta sitten, kun tuntee olonsa turvalliseksi. Eli unohtakaa mitä ihmiset ujoista sanoo. Ihan potaskaa.

 

["tulppa"]

edellinen viesti on aika hyvä asiasisällöltään. mutta siitä huolimatta että arkuutta / ujoutta voisi pitää romantisoituna ajatuksena, on lähes mahdotonta syvällisemmän ja tarkkailijaluonteisen ihmisen pärjätä sosiaalisesti tässä egosentrisessä ja machoilua ihannoivassa suomalaiskulttuurissa.

ainoa vaihtoehto on irtaantua elämään kaksoiselämää, hankkiutua piireihin ja touhuihin joihin mentäessä voi jättää oman persoonansa kotiin. extreme-lajeja voin suositella.. mitä nyt täällä ryssän helvetissä voi ikinä harrastaakaan =)

 

[dfjeituesrirtue]

Tulpan kommentissa on pointtinsa Esimerkiksi itse joudun työssäni esittämään reipasta ja sosiaalista, suulasta myyntihenkistä ihmistä. En todellakaan ole sellainen oikeasti, mutta toisaalta se on kehittänyt tuota puolta itsestäni, ja ajoittain osaan olla jopa vakuuttava Harmi vain, että kuitenkin pohjimmiltani olen se hiljainen, ujo ja arka.

Mutta joo..kieltämättä tässä maailmassa on kurjaa meidän kaltaisilla hiljaisilla tarkkailijoilla. Kaikkien pitäisi olla hirmu sosiaalisia ja jopa ärsyttävyyteen asti itsevarmoja, ja tottakai mitä huikeempaa elämää sen parempi, muuten jää helposti "tylsäksi".