D
S
saviko
Vieras
Mä olen monessa mielessä samanlainen. Tunnen kyllä rakkautta miestäni ja kahta ihanaa lastamme kohtaan. Ja paljon tunnenkin! Mutta nautin siitä, kun vaikka kaveri itkee jos meillä on ollut riita. Nautin myös sittä, kun kaveri sanoo minulle kuinka tärkeä ja ihana ihminen olen, varsinkin riidan jälkeen kun olen esittänyt loukkaantunutta. Usein myös mietin, miten saisi taas riidan kaverin kanssa pystyyn, jotta saisi kaverin itkemään. Hullua, kyllä. Porvoosta mä en ole.
J
"jaahas"
Vieras
Kuka/joka on psykopatia? Jäikö ajatus matkalle?
Ethän sä ap tunnekylmä ole. Kyllähän sä tunnet mutta et ehkä positiivisia tunteita. Se johtunee lapsuudestasi ja luultavasti sitä voisi helpottaa mutta erittäin raskasta se olisi.
D
dddd
Vieras
[QUOTE="jaahas";28819870]Kuka/joka on psykopatia? Jäikö ajatus matkalle?
Ethän sä ap tunnekylmä ole. Kyllähän sä tunnet mutta et ehkä positiivisia tunteita. Se johtunee lapsuudestasi ja luultavasti sitä voisi helpottaa mutta erittäin raskasta se olisi.[/QUOTE]
Ilmeisesti sulla jäi.
Ethän sä ap tunnekylmä ole. Kyllähän sä tunnet mutta et ehkä positiivisia tunteita. Se johtunee lapsuudestasi ja luultavasti sitä voisi helpottaa mutta erittäin raskasta se olisi.[/QUOTE]
Ilmeisesti sulla jäi.
R
reliikki
Vieras
Mielenkiintoista, kuinka näin moni vastaa/reagoi ap:n postaukseen näinkin kylmäkiskoisesti ja jopa kieltävästi.
Tunnen monia psykopaatteja, osa heistä näyttää ulospäin aivan normaaleilta ja menestyviltä, jopa onnellisilta ihmisiltä. Itse omaan jonkinlaisen kyvyn nähdä toisista "enemmän", ja se kylmyys ja empatian puute on hyvin yleistä. Joillakin suurempaa kuin toisilla. Osalla se voi olla puolustuskyky, jonkinlainen defenssi esim käytöshäiriöstä johtuva, aspergerin tms sivuoire, osa vain on ihan puhtaasti sosiopaatteja tai psykopaatteja.
Hienoa, että ap tunnistaa itsessään jonkin olevan hiukan "off", ja pohtii tätä. Omaa onnellisuutta kannattaa ajatella ja miettiä, miten voisi olla onnellinen satuttamatta/hyödyntämättä muita. Jos ei ymmärrä miksi, niin koittaa työstää sitä ajatusta.
Tunnen monia psykopaatteja, osa heistä näyttää ulospäin aivan normaaleilta ja menestyviltä, jopa onnellisilta ihmisiltä. Itse omaan jonkinlaisen kyvyn nähdä toisista "enemmän", ja se kylmyys ja empatian puute on hyvin yleistä. Joillakin suurempaa kuin toisilla. Osalla se voi olla puolustuskyky, jonkinlainen defenssi esim käytöshäiriöstä johtuva, aspergerin tms sivuoire, osa vain on ihan puhtaasti sosiopaatteja tai psykopaatteja.
Hienoa, että ap tunnistaa itsessään jonkin olevan hiukan "off", ja pohtii tätä. Omaa onnellisuutta kannattaa ajatella ja miettiä, miten voisi olla onnellinen satuttamatta/hyödyntämättä muita. Jos ei ymmärrä miksi, niin koittaa työstää sitä ajatusta.
[QUOTE="vieras";28819679]Oletpa omasta mielestäsi kuinka tunnekylmä tapaus tahansa, niin olet myös älykäs ja vastuuntuntoinen. Ei psykopaatti saati muukaan "sekopää" käyttäisi aikaansa pohtimalla tunnekylmyyttään millään keskustelupalstalla saati kykenisi niin tarkkaan erittelyyn kuin kirjoituksessasi pystyt.
Se, että lapsena koit olevasi ikävä kavereillesi tai ihmetelleesi ihmisten vollaamista hautajaisissa tuskin eroaa muista lapsista. Ihan normaaliahan se on ihmetellä aikuisten meininkiä ja jos kukaan ei ole sinulle silloin selittänyt, mitä hautajaiset ylipäätään ovat saati miksi itketään et voi muuta kuin tuntea olosi ulkopuoliseksi/tunnekylmäksi. Sinut on vain jätetty yksin selviämään ja vanhempasi ovat olleet melko turvattoman tuntuisia kasvattajia/aikuisia sinulle, minkä vuoksi sinulla ei ole elämässäsi tukevaa pohjaa siihen joka oikeasti olisit.
Se lapsi, joka olit ja jota nyt arvioit, olisi taatusti eri mieltä mitä hän oli kuin mitä nyt aikuisena arvioit hänen olleen. Muista, että me sekoitamme hyvin herkästi aikuisen ihmisen ajatuksia lapsen ajatuksiin. Se pieni tyttö sinussa on yhä se pieni tyttö, johon et ole selvästikään tutustunut. Todennäköisesti tytöllä olisi sinulle paljon asiaa.
Minusta sinä olet yksinäinen ja haet syvempää itseäsi ihan selvästi. En näe teoissasi mitään väärää ja koen, että tuomitset itsesi ankarammin kuin olisi oikeudenmukaista. Teet tosi paljon pahaa itsellesi, et muille. Miksi rankaiset itseäsi niin kovalla kädellä?[/QUOTE]
Et näe ihmisten hyväksikäytössä ja huijaamisessa mitään väärää? Öh, okei. Siitä olen samaa mieltä, ettei ap vaikuta täysin tunnekylmältä vaikka hänellä varmaan jokin persoonallisuushäiriö on. Se on hyvä, että hän käy terapiassa ja pohtii omaa käytöstään.
Se, että lapsena koit olevasi ikävä kavereillesi tai ihmetelleesi ihmisten vollaamista hautajaisissa tuskin eroaa muista lapsista. Ihan normaaliahan se on ihmetellä aikuisten meininkiä ja jos kukaan ei ole sinulle silloin selittänyt, mitä hautajaiset ylipäätään ovat saati miksi itketään et voi muuta kuin tuntea olosi ulkopuoliseksi/tunnekylmäksi. Sinut on vain jätetty yksin selviämään ja vanhempasi ovat olleet melko turvattoman tuntuisia kasvattajia/aikuisia sinulle, minkä vuoksi sinulla ei ole elämässäsi tukevaa pohjaa siihen joka oikeasti olisit.
Se lapsi, joka olit ja jota nyt arvioit, olisi taatusti eri mieltä mitä hän oli kuin mitä nyt aikuisena arvioit hänen olleen. Muista, että me sekoitamme hyvin herkästi aikuisen ihmisen ajatuksia lapsen ajatuksiin. Se pieni tyttö sinussa on yhä se pieni tyttö, johon et ole selvästikään tutustunut. Todennäköisesti tytöllä olisi sinulle paljon asiaa.
Minusta sinä olet yksinäinen ja haet syvempää itseäsi ihan selvästi. En näe teoissasi mitään väärää ja koen, että tuomitset itsesi ankarammin kuin olisi oikeudenmukaista. Teet tosi paljon pahaa itsellesi, et muille. Miksi rankaiset itseäsi niin kovalla kädellä?[/QUOTE]
Et näe ihmisten hyväksikäytössä ja huijaamisessa mitään väärää? Öh, okei. Siitä olen samaa mieltä, ettei ap vaikuta täysin tunnekylmältä vaikka hänellä varmaan jokin persoonallisuushäiriö on. Se on hyvä, että hän käy terapiassa ja pohtii omaa käytöstään.
Viimeksi muokattu:
