Olen tunnekylmä ihminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Badgirl
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

Badgirl

Vieras
Pistin tämän aloituksen, koska olisi mielenkiintoista tietää, löytyykö muita oikeasti tunnekylmiä ihmisiä.

Mä olen jo lapsuudesta saakka ollut täysin tunnekylmä. Kakarana saatoin huijata kavereitani ja olla heille ihan hirveä. Mun mielestä oli lähinnä huvittaa, kun kaverit oli surullisia tai vihaisia, kun olin pettänyt heitä. Pienenäkään mikään ei tuntunut miltään. Sukulaisten hautajaisissa oli omituinen tunne, miksi ihmiset itkee. Ihan sama mulle, jos joku kuoli.

En ole tänäkään päivänä muuttunut. Olen kohta nelikymppinen nainen, enkä edelleenkään tunne mitään. Ihmiset ovat mulle vain kertakäyttötavaraa. Olen vain sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä, joista voin hyötyä jotenkin. Tähän ikään mennessä olen huijannut lukemattomia ihmisiä. Kukaan ei pysty näkemään lävitseni. Pystyn muuntautumaan millaiseksi itse haluan. Nyt varmaan moni ajattelee, että minua et huijaisi. Niinpä, ei kai kukaan halua myöntää, että voisi joutua huijatuksi. Sehän olisi noloa.

En ole mikään tyhmä huijari. Olen korkeasti koulutettu, mutta päivääkään en ole rehellistä työtä tehnyt. Miksi tekisin, elättäjiä löytyy. Varakkaita miehiä on paljon. Mulle on ihan sama, millanen tyyppi on kyseessä, kunhan saan mitä haluan. En kerro ikinä mitään valheellisia nyyhkytarinoita ja pummi rahaa niitten varjolla, onnistuu muutenkin. Tähän joku taas tokaisee, että olet huora. Tähän vastaan, entä sitten jos olenkin. Ei mulla ole mitään tunteita, voin käyttää kehoani miten haluan. Rakkautta voi aina teeskennellä. Menee hyvin läpi.

Elämä olisi varmasti antoisaa, jos tuntisi jotakin. Multa on kuollut monta lähisukulaista, mutta ei musta ole tuntunut miltään. Ainoastaan ärsyttää katsoa sitä vollottamista hautajaisissa.

Hauskaa on se, että jotkut tutut tai sukulaiset tuo mulle mielellään lapsiaan hoitoon. Johtunee siitä, että lapset yleensä pitävät minusta, koska hyvän mielikuvituksen ansiosta keksin kaikkea kivaa. Mulla ei lapsia ole, koska näin tunnekylmänä en usko pystyväni rakastamaan edes omia lapsiani. Lapset on kyllä mun mielestä kivoja, ehkä näen heissä jotain sellaista puhtautta, jota mussa ei ikinä ole ollut....
 
Olet ollut todella viisas, kun et ole hankkinut lapsia. Kyllä lapsi tarvitsee aitoa rakkautta kasvaakseen täysipäiseksi ihmiseksi. Millanen sun oma lapsuus on ollut, onko sua kohdeltu kylmästi vai rakastettu?
Oletko koskaan miettinyt, että oletko psykopaatti?
 
Mulla on ollut aika kylmä lapsuus...vanhempani eivät koskaan näyttäneet mitään tunteita. Isäni kuoli jo vuosia sitten. Tuo psykopaatti-asia on käynyt mielessä...
 
Mulla on ollut aika kylmä lapsuus...vanhempani eivät koskaan näyttäneet mitään tunteita. Isäni kuoli jo vuosia sitten. Tuo psykopaatti-asia on käynyt mielessä...










Eli tässä tuli se "villakoiran ydin".
Jos sua ei oo koskaan rakastettu, et voi itsekkään rakastaa, koska et osaa. Sulla ei tavallaan oo mistä ammentaa.
Et sä kuitenkaan läpeensä paha voi olla, koska mietit näitä asioita..
 
Mä en usko, että ap on täysin tunnekylmä ihminen, sillä tiedostaa itse tilansa ja tajuaa jopa menettävänsä jotain.

Vai tiedostavatko psykopaatit ja muut pahasti persoonallisuushäiriöiset tilansa? Osaisiko joku viisaampi sanoa?

Mua rupesi vähän säälittämään ap. Onko sulla yhtään paha olla, yksinäinen tai turvato olo? Tai sellainen...en osaa selittää, mutta jotenkin paha ja avuton olo kuitenkin?
 
Omapahan on ongelmas jos et tune mitään..

No kyllä se usein on muidenkin ongelma, kun nämä tunnekylmät häiriintyneet ihmiset käyttävät muita törkeästi hyväkseen tai tappavat/kiduttavat.
Se onkin sitten monimutkaisempi asia, onko tunnekylmyys ap.n syytä vai ei.
Persoonallisuushäiriö/tunnekylmyys juontaa varmasti lapsuudesta, mihin ap on syytön mutta toisaalta ap tiedostaa tilansa ja voisi hakeutua hoitoon mutta ei halua.
 
Narsisti minullakin tuli ensin mieleen.
Tosin minäkin kuvittelin että nämä persoonallisuushäiriöiset ei ikinä myönnä vikojansa. Exä ei ainakaan..
Että se olisi jopa romahduttavaa.

Tunnetko ap mitään?? Välitätkö konestäkään, oletko koskaan välittänyt?
 
Höh, ap katosi, harmi! Olis ollut mielenkiintoista kuulla miten ajattelee

Ap palasi. En ole onnellinen tai enhän mä edes tiedä mitä se onnellisuus on. Tuohon narsistiasiaan sanoisin, että en kuitenkaan usko olevani sellainen. Mikäli pitää paikkansa, että narsisti janoaa ihailua ja huomiota, niin ne eivät ole mulle keskeisiä asioita.

Järjen tasolla ymmärrän, että elän väärin. En halua edes yrittää luoda mitään syvällisempiä ihmiskontakteja, jotta voisin esimerkiksi puhua avoimesti jollekulle. Olen kyllä käynyt psykiatrilla. Hän sanoi, että minulla on paljon tunnelukkoja. Ehkä kaikkein surullisinta oli se, että tätä tunnekylmyyttä ei voi välttämättä "parantaa". Ainoa mitä voidaan tehdä on terapian avulla muuttaa käyttäytymismalleja, jotta en kohtelisi muita huonosti.
 
Ap palasi. En ole onnellinen tai enhän mä edes tiedä mitä se onnellisuus on. Tuohon narsistiasiaan sanoisin, että en kuitenkaan usko olevani sellainen. Mikäli pitää paikkansa, että narsisti janoaa ihailua ja huomiota, niin ne eivät ole mulle keskeisiä asioita.

Järjen tasolla ymmärrän, että elän väärin. En halua edes yrittää luoda mitään syvällisempiä ihmiskontakteja, jotta voisin esimerkiksi puhua avoimesti jollekulle. Olen kyllä käynyt psykiatrilla. Hän sanoi, että minulla on paljon tunnelukkoja. Ehkä kaikkein surullisinta oli se, että tätä tunnekylmyyttä ei voi välttämättä "parantaa". Ainoa mitä voidaan tehdä on terapian avulla muuttaa käyttäytymismalleja, jotta en kohtelisi muita huonosti.

Narsistihan ei tiedä olevansa narsisti, eikä omassa erinomaisuudessaan niitä piirteitä itsestään huomaa.
 
Oletpa omasta mielestäsi kuinka tunnekylmä tapaus tahansa, niin olet myös älykäs ja vastuuntuntoinen. Ei psykopaatti saati muukaan "sekopää" käyttäisi aikaansa pohtimalla tunnekylmyyttään millään keskustelupalstalla saati kykenisi niin tarkkaan erittelyyn kuin kirjoituksessasi pystyt.

Se, että lapsena koit olevasi ikävä kavereillesi tai ihmetelleesi ihmisten vollaamista hautajaisissa tuskin eroaa muista lapsista. Ihan normaaliahan se on ihmetellä aikuisten meininkiä ja jos kukaan ei ole sinulle silloin selittänyt, mitä hautajaiset ylipäätään ovat saati miksi itketään et voi muuta kuin tuntea olosi ulkopuoliseksi/tunnekylmäksi. Sinut on vain jätetty yksin selviämään ja vanhempasi ovat olleet melko turvattoman tuntuisia kasvattajia/aikuisia sinulle, minkä vuoksi sinulla ei ole elämässäsi tukevaa pohjaa siihen joka oikeasti olisit.

Se lapsi, joka olit ja jota nyt arvioit, olisi taatusti eri mieltä mitä hän oli kuin mitä nyt aikuisena arvioit hänen olleen. Muista, että me sekoitamme hyvin herkästi aikuisen ihmisen ajatuksia lapsen ajatuksiin. Se pieni tyttö sinussa on yhä se pieni tyttö, johon et ole selvästikään tutustunut. Todennäköisesti tytöllä olisi sinulle paljon asiaa.

Minusta sinä olet yksinäinen ja haet syvempää itseäsi ihan selvästi. En näe teoissasi mitään väärää ja koen, että tuomitset itsesi ankarammin kuin olisi oikeudenmukaista. Teet tosi paljon pahaa itsellesi, et muille. Miksi rankaiset itseäsi niin kovalla kädellä?
 
[QUOTE="vieras";28819679]Oletpa omasta mielestäsi kuinka tunnekylmä tapaus tahansa, niin olet myös älykäs ja vastuuntuntoinen. Ei psykopaatti saati muukaan "sekopää" käyttäisi aikaansa pohtimalla tunnekylmyyttään millään keskustelupalstalla saati kykenisi niin tarkkaan erittelyyn kuin kirjoituksessasi pystyt.

Se, että lapsena koit olevasi ikävä kavereillesi tai ihmetelleesi ihmisten vollaamista hautajaisissa tuskin eroaa muista lapsista. Ihan normaaliahan se on ihmetellä aikuisten meininkiä ja jos kukaan ei ole sinulle silloin selittänyt, mitä hautajaiset ylipäätään ovat saati miksi itketään et voi muuta kuin tuntea olosi ulkopuoliseksi/tunnekylmäksi. Sinut on vain jätetty yksin selviämään ja vanhempasi ovat olleet melko turvattoman tuntuisia kasvattajia/aikuisia sinulle, minkä vuoksi sinulla ei ole elämässäsi tukevaa pohjaa siihen joka oikeasti olisit.

Se lapsi, joka olit ja jota nyt arvioit, olisi taatusti eri mieltä mitä hän oli kuin mitä nyt aikuisena arvioit hänen olleen. Muista, että me sekoitamme hyvin herkästi aikuisen ihmisen ajatuksia lapsen ajatuksiin. Se pieni tyttö sinussa on yhä se pieni tyttö, johon et ole selvästikään tutustunut. Todennäköisesti tytöllä olisi sinulle paljon asiaa.

Minusta sinä olet yksinäinen ja haet syvempää itseäsi ihan selvästi. En näe teoissasi mitään väärää ja koen, että tuomitset itsesi ankarammin kuin olisi oikeudenmukaista. Teet tosi paljon pahaa itsellesi, et muille. Miksi rankaiset itseäsi niin kovalla kädellä?[/QUOTE]

Kirjoituksesi antoi lisää ajattelemisen aihetta...saattaa olla, että jollakin tasolla itse pelkään hylkäämistä. Olen lapsena jo hyvin läheltä nähnyt perhepiirissä hylkäämisen. Ihan pienenä en asiaa tietenkään tarkkaan tajunnut, mutta vuosien myötä opin ymmärtämään asiaa paremmin. Kyseessä ei ole mikään avioero, vaan lapsen hylkääminen.

En varmaan tunne sitä pientä tyttöä ollenkaan...muistan aina vain huonommuuteni ikätovereihin nähden. Koulussa olin se, joka viimeiseksi valittiin johonkin pelijoukkueeseen ja joka vietti välitunnit yksin. Varsinaisesti minua ei ole koulussa kiusattu, mutta mihinkään ei mukaan otettu, mutta kaipa tuo eristäminenkin on jotain kiusaamista. Tarkoitin vain, että mua ei nyt suoraan lyöty tai haukuttu.
 

Yhteistyössä