Ihmettelen, miten voi hoitaa asiansa niin, ettei ole yhtään ystävää? Siis oikeasti? En tiedä, vaikka minulla on kaksi lasta ja olen vasta muutaman vuoden nykyisellä paikkakunnalla asunut on ystäviä, kavereita ja tuttuja vaikka millä mitalla. Kaikki viikonloputkin on täynnä häitä, grillikemuja, tyttöjen iltoja,polttareita, huvittelumatkoja, perheviikonloppuja mökillä ystävien ja lasten kanssa ja joka päivä soi puhelin väsyttävyyteen asti, kun milloin kukakin soittelee juoruja/vakavampia asioita/lenkkiseuraa/höpinöitä...Kaason hommiakin on tänä kesänä kahdet häät ja 2009 jo kysyttiin yksiin häihin. Lapsuudenystäviä kaikki.
Suurin osa kavereistaon yläasteelta ja sitten tottakai opiskelu- työ- ja miehen mukana tulleet ystävät. No, yleensä naiset tekee sen virheen, että kun mies löytyy ja lapsia tulee, ystävät jää. Mä olen aina arvostanut tyttökavereita ja ystävyys on säilynyt lapsettomien sinkkukavereidenkin kanssa samanlaisena. Tosiasia on, ettei ystävät vaan "katoa"