Useinhan se menee niin, kun ihmiset siirtyy kouluista työelämään, menevät naimisiin, perustavat perheen jne. niin ne ystävyyssuhteet jotenkin kuivuvat kasaan. Luulen että tuo mitä ap kuvaili on yleisempää kuin uskoisi. Ihmiset tietysti pyrkivät mielellään antamaan sellaisen kuvan että heillä on kauhean vilkas sosiaalinen elämä, mutta todellisuus voi olla vähän laimeampi.
Itsestäni tuntuu usein, että nykyään joudun olemaan se aktiivinen osapuoli monissa ihmissuhteissa, varsinkin niihin ystäviin päin, joilla on pieniä lapsia tai jotka ovat vakituisessa parisuhteessa. Sinkkuystävät ovat tässä mielessä "parempia", he ottavat yhteyttä oma-aloitteisestikin, vaikka naimisissa oleva olenkin. Silti huomaan selvän eron sinkkuaikoihin tässä nykytilanteessa. Sinkkuna tuntui että menoa ja säpinää on koko ajan, nykyään harvemmin. Paras ystäväni on oma mieheni ja hänen kanssa tulee jaettua päivittäiset asiat niin hyvin, ettei minulla kyllä tarvetta muille yhtä läheisille ihmisille toisaalta edes ole... toki yritän ylläpitää omalta osaltani myös muita läheisiä ihmissuhteita.
Tsemppiä ap:lle ja muille ystäviä etsiville. Hienoa että tästä ongelmasta puhutaan täällä ääneen ja rehellisesti!
