Olen todella vihainen, surullinen... Läheiselläni dilatoiva kardiomyopatia... (osaisiko joku sanoa jotain?)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sirpaleina harmaana
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sirpaleina harmaana

Vieras
Niin, minulle todella läheisellä ihmisellä todettiin tuo sairaus 3vuotta sitten. Kävin myös itse tutkimuksissa, jos sairaus onkin perinnöllinen...

Sain paperit tutkimuksista ja kaikki todettiin olevan ok. Läheiseni on aina vähätellyt minulle tuota sairauttaan ja sanonut kaiken olevan kunnossa, nyt kuitenkin tuossa minun papereissani sanotaan että tyypillä X on todettu VAIKEAHKO dilatoiva kardiomyopatia. Menin googlettamaan tuosta sairaudesta tietoa ja noihin liittyvissä keskusteluissa puhutaan joistain vuoden-5vuoden elinajoista!! Olisikohan tuolle henkilölle annettu myös jokin "elinaika", muttei ole siitä mulle uskaltanut kertoa??

Mä olen nyt todella pihalla ja pillahdin jo itkuun, kun ajattelin jo hänen kuolemaa ja kaikkea... :( Mä kun luulin, että kaikki on nyt hyvin kun on lääkkeet ja kammiovärinöitä estävä tahdistin tällä henkilöllä... Huoh, kauhea pelko ollut muutenkin tuon sairauden toteamisen jälkeen että milloin tässä saa alkaa kuoppaa kaivamaan.

Mä oon ihan kauhea kun ajattelen tuollaisia, mutta tyyppi on mulle niin tärkeä ihminen tässä maailmassa, etten kestäisi jos menettäisin hänet näin varhaisessa vaiheessa elämää... :(
 
Minäkin olisin todella vihainen, jos mun terveystietojani olisi jonkun toisen papereissa ilman mun lupaani. Sitten käy juuri noin, että toinen alkaa huolehtia ja itkeskellä asioista, jotka ei alunperinkään olisi kuuluneet hänen tietoonsa.
 
Mulla on sama sairaus. En käsittele sitä sairautena ja ärsyttää, kun muut stressaavat sitä kun itse haluan elää normaalia elämää. Mulle ei ainakaan ole annettu elinaikaa, kun lääkehoidolla saa oireita rauhoitettua.Jos se on oikein paha, niin sitten voi jo ajatella sydänsiirtoa.
Ihan vaan vinkkinä: läheisesi varmasti arvostaa huolenpitoasi, mutta älä liikaa huolehdi. Se voi tuntua jopa ahdistavalta kuten mun kohdalla on.
 
kyllä minä siitä tiesin, että hänellä tuo sairaus on, mutten tiennyt tuosta VAIKEASTA mitään. Oletin että henkilö on suht terveestä päästä... Läheiseni on todella yksinäinen ja asuu yksin keskellä korpea, toiselle ystävälleen asiasta joskus maininnut (että on yksinäinen), muttei halua minulle sanoa tuollaisia asioita etten alkaisi murehtimaan liikaa. Tietää, että on olen herkkä ja todella läheisiä ja tärkeitä ihmisiä hänellä on minun lisäkseni vain yksi...

Enkä ole mennyt hänelle hössöttämään tuosta sairaudesta melkeinpä ikinä, mutta tekisi mieli joskus sanoa, että voisi ottaa vähän rauhallisemmin työnteon ja liikunnan kanssa...
 
kyllä minä siitä tiesin, että hänellä tuo sairaus on, mutten tiennyt tuosta VAIKEASTA mitään. Oletin että henkilö on suht terveestä päästä... Läheiseni on todella yksinäinen ja asuu yksin keskellä korpea, toiselle ystävälleen asiasta joskus maininnut (että on yksinäinen), muttei halua minulle sanoa tuollaisia asioita etten alkaisi murehtimaan liikaa. Tietää, että on olen herkkä ja todella läheisiä ja tärkeitä ihmisiä hänellä on minun lisäkseni vain yksi...

Enkä ole mennyt hänelle hössöttämään tuosta sairaudesta melkeinpä ikinä, mutta tekisi mieli joskus sanoa, että voisi ottaa vähän rauhallisemmin työnteon ja liikunnan kanssa...
Eikä sun olisi kuulunut saadakaan tietää sitä, että kyse on vaikeahkosta sairauden muodosta. Huomaat jo varmaan itsekin, että aloituksessa puhuit vaikeahkosta, kuten sun paperissasi oli lukenut ja nyt se on sun mielessäsi jo muuttunut vaikeaksi. En sano tätä pahalla, mutta olisi varmasti ollut parempi, ettet olisi asiasta saanut edes tietoa. Kyse on tämän läheisesi sairaudesta - ei sinun - ja hän kertokoon sinulle, mitä omasta sairaudestaan katsoo tarpeelliseksi kertoa. On ymmärrettävää, että olet nyt hätääntynyt ja paisuttelet asiaa mielessäsi, mutta läheisesi luultavasti haluaa sinun olevan ajattelematta hänen sairauttaan ja ainakin olemaan miettimättä, kauanko läheisesi vielä elää.
 

Yhteistyössä