Olen tästä ennenkin valittanut

[Ninniliina]

Mä en kyllä ikinä sanois, että "ei jaksa rakastaa". Nimenomaan oon sanonu, että kyllä tykkään ja rakastan, vaikka olenkin vihainen ja surullinen siitä mitä oma viirupää keksii. Samoin kiitän hyvistä asioista, mun mielestä se on hyvin tärkeää muistaa kiittää.

Onko se huomion hakemista? Jos on, niin sillon ainakin kannattas olla huomaamatta niitä typeryyksiä (tietty pakkohan siin on mennä väliin jos veljeään esim. kiusaa) ja nimenomaan painottaa sitä kiitoksen antamista. Esim. jos leikit veljen kans sujuu hyvin, niin jutella siitä vaik tilanteen jälkeen ja sanoa, että "kiva kun leikit nätisti veljesi kanssa".

En mä kuitenkaan kannata sitä, että jättää kaikki tyhmyydet rangaistuksetta. Onks teil ollu käytössä joku jäähypenkki tai jotain? Mun mielestä jäähypenkki on parempi kun esim. omaan huoneeseen käskeminen, koska siinä penkillä ei voi tehdä mitään, mut omassa huoneessa voi vaikka leikkiä tms. Kuitenkin aina niin, että ennenkun siihen penkille joutuu niin siitä tarvii varottaa, eli jos ei tottele, niin sitten jäähylle.

Oisko hänellä joku sellanen kausi, että haluaa olla "iso"? Aattelin kun teil on se vauvakin syntymässä niin voisko sekin aiheuttaa jotain tollasta halua määritellä oma paikka?
Jaksamista sulle ja pitkää pinnaa :hug:

 

[Kowalski]

En muista ollaanko jo juteltu tästä, mutta ootko kokeillut sitä, ettet reagoi poikaan mitenkään kun hän tekee tuhmuuksia? Olet kuin hän olisi ilmaa vaan. Jos esim. kiusaa pienempää, niin haet pienemmän tilanteesta pois, mutta et sano isommalle mitään. Et anna minkäänlaista huomiota hänelle kun hän tekee tuhmuuksia, mutta kun hän on kiltisti (vaikka ei tekisi mitään erityisen kilttiä kuten siivoamista tai pikkuveljen auttamista, vaan esim. istuisi hiljaa sohvalla telkkaria katsoen) niin kehut häntä suorastaan liioitellusti?

Joillain tuo toimii, ja tuolla taktiikalla esim. oman 5-vuotiaani kanssa päästiin nopeasti hyviin tuloksiin pahimpaan uhma-aikaan. Se vaatii tosin hitonmoista kärsivällisyyttä vanhemmilta, eikä toimi kaikilla. Tietyt teot kun ovat sellaisia, ettei niitä voi jättää huomioimatta.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

 

[Vepasto]

Mä luulen, että tää johtuu osittain siitä, että olen ollut viikon kipeenä. Nyt näyttää onneksi siltä, että helpottaa. Tosin mulle on tulossa toinen alaviisaudenhammas ja suu on senkin takia kipeä. Ja särkylääkkeet saa mut tosi väsyneeksi. En ole tämän viikon aikana paljonkaan ehtinyt lapsia huomioida. Eilen kyllä lupasin esikoiselle, että sitten kun olen terve ja olen saanut ääneni takasin, niin luen hänelle iltaisin monta sivua kirjaa, kun nyt on jäänyt. Me miehen kanssa jo mietittiin, miten esikoinen suhtautuu vauvaan (kakkoseen ei suhtautunut kovinkaan hyvin), mutta omien sanojensa mukaan poika on tosi innoissaan ja lupasi jo opetella vaipanvaihtoakin. Enemmän mä olisin kuitenkin huolissani tuosta kakkosesta ja sen suhteesta tulevaan perheenjäseneen.

 

[Kowalski]

Ninniliina näköjään kirjoittikin samaan aikaan samasta asiasta

 

[kahden tytön äiti]

.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

pahasti sille että näin ap on juuri tehnyt.

 

[kka]

Mä olen joskus pysäyttänyt pahantekijän katsomalla silmiin ja kysymällä: "no niin. Mikäs nyt pännii? Mä näen että sulla on nyt jostain huono olo, kiukuttaa, surettaa ehkä....kerrohan nyt, mikä sinulla oikeasti on? " Ja sit vedonnut siihen että lapsi on kuitenkin fikus ja mukava poika/tyttö mutta tekee ihan höpö-asioita.....voihan olla niin että lapsesi on jostain vain niin maan perusteellisen harmissaan että purkaa sen näin?

 

[Vepasto]

.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

pahasti sille että näin ap on juuri tehnyt.

Mä olen joka kerta toteuttanut uhkaukseni, mä olen käyttänyt jäähypenkkiä, mä olen tehnyt sen "tarrataulun", johon merkitään niin huono kuin hyväkin käytös, mä olen laatinut keittiön seinälle säännöt, jotka olen lukenut pojalle ja se kyllä muistaa ne. Mä olen puuttunut pikkuveljen kiusaamisiin heti. Mä olen myöskin kehunut ja kannustanut, kun siihen on ollut syytä. Jossain vaiheessa poika sanoi suuttuessaan, että sä et näköjään välitä musta enää, mutta joka kerta korjasin ja sanoin, että kyllä välitän, mutta mä en välitä tuollaisesta käytöksestä. Eli kerroppa mulle, millä tavalla olen lellinyt lastani???

 

[Koivunkäpy]

EI, lapselle ei koskaan sanota että vanhemmat ei kohta enää rakasta sua. anoppi oli ystävällisesti tytölle sanonu että ei ne isi ja äiti kohta enää jaksa sua jos sä aina valehtelet, niinpä tyttö itki seuraavan yön että eikö me enää rakasteta sitä.. tilanteita joissa teki mieli käydä kuristamassa anoppi.

niijoo, samojen asioitten kanssa täällä painitaan. mimmonen ikäero teillä on? meillä tyttö 6 poika 3 välillä leikkiivät kiltisti yhdessä, välillä vähän vähemmän sovussa ja välillä tehdään kieroja yhdessä |O
nyt on jo helpottanut mutta viime syksynä olin oikeesti helisemässä.

 

[??]

.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

pahasti sille että näin ap on juuri tehnyt.

Niin, siis mistä åboriginaali tietää, että ap ei ole lellinyt lastaan? Onko hän käynyt ap:llä ja nähnyt tilanteen? En ymmärrä tällaista palstaa, jolla vaan vakuutellaan toiselle, että et varmasti ole tehnyt mitään väärin... Eihän sitä tarvitse pahasti sanoa, mutta kai toiselle voi sanoa, mitä epäilee eikä vaan taputella päälle?

Mistä tiedät ap, ettet ole lellinyt lastasi? Eikä se tarkoita tätä viikkoa, vaan vähän pidemmällä ajalla?

 

[Kowalski]

.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

pahasti sille että näin ap on juuri tehnyt.

Voisitko perustella, miksi olet tätä mieltä?

Ap:han nimenomaan tuntuu hiton fiksulta äidiltä.

 

[Vepasto]

.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

pahasti sille että näin ap on juuri tehnyt.

Niin, siis mistä åboriginaali tietää, että ap ei ole lellinyt lastaan? Onko hän käynyt ap:llä ja nähnyt tilanteen? En ymmärrä tällaista palstaa, jolla vaan vakuutellaan toiselle, että et varmasti ole tehnyt mitään väärin... Eihän sitä tarvitse pahasti sanoa, mutta kai toiselle voi sanoa, mitä epäilee eikä vaan taputella päälle?

Mistä tiedät ap, ettet ole lellinyt lastasi? Eikä se tarkoita tätä viikkoa, vaan vähän pidemmällä ajalla?

Vaikka siitä, että en taputtele päähän, jos käyttäytyy huonosti, vaan rankaisen.

 

[mmm]

.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

pahasti sille että näin ap on juuri tehnyt.

Mä olen joka kerta toteuttanut uhkaukseni, mä olen käyttänyt jäähypenkkiä, mä olen tehnyt sen "tarrataulun", johon merkitään niin huono kuin hyväkin käytös, mä olen laatinut keittiön seinälle säännöt, jotka olen lukenut pojalle ja se kyllä muistaa ne. Mä olen puuttunut pikkuveljen kiusaamisiin heti. Mä olen myöskin kehunut ja kannustanut, kun siihen on ollut syytä. Jossain vaiheessa poika sanoi suuttuessaan, että sä et näköjään välitä musta enää, mutta joka kerta korjasin ja sanoin, että kyllä välitän, mutta mä en välitä tuollaisesta käytöksestä. Eli kerroppa mulle, millä tavalla olen lellinyt lastani???

Se että vetäsee tarrataulun seinälle ei tee susta mitenkään tiukkaa kasvattajaa. Mitä nää sun uhkaukset on, mitä oot toteuttanut? Sääntöjen liimaaminen seinäänkään ei ole kovin pelottavaa. Kai se on enemmän siitä, ootko joku sääntöjä kimittävä epävarma äiti vai tiukka ja jämäkkä ja määrätietoinen kasvattaja. Kestääkö kuinka pitkään lapsen "äiti oot tyhmä ja inhottava"-huutoja.

 

[??]

.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

pahasti sille että näin ap on juuri tehnyt.

Niin, siis mistä åboriginaali tietää, että ap ei ole lellinyt lastaan? Onko hän käynyt ap:llä ja nähnyt tilanteen? En ymmärrä tällaista palstaa, jolla vaan vakuutellaan toiselle, että et varmasti ole tehnyt mitään väärin... Eihän sitä tarvitse pahasti sanoa, mutta kai toiselle voi sanoa, mitä epäilee eikä vaan taputella päälle?

Mistä tiedät ap, ettet ole lellinyt lastasi? Eikä se tarkoita tätä viikkoa, vaan vähän pidemmällä ajalla?

Vaikka siitä, että en taputtele päähän, jos käyttäytyy huonosti, vaan rankaisen.

Miten rankaiset? Siitähän tässä on kysymys. Eihän se riitä, että et taputtele päätä, vaan se mitä teet sen sijaan.

 

[joopasjoo]

Neljän äiti täälläkin, kaksi maailmalle jo lentänyttä.

Kyllä äitikin voi sanoa vaikkapa, että en jaksa sinua, en jaksa olla sulle kiva, kun sinä itse aina käyttäydyt huonosti. Osaat käyttäytyä myös hyvin.. jne ..

Mutta 6 v on tosi hankala ikä. Pieni murrosikä.

Jos 6 v on koko ajan vain ja ainoastaan hankala, voisi olla paikallaan miettiä syitä käytökseen, että mikä on taustalla.
Onko turhautumista ja mistä ?
Mitä pitäisi tehdä että ns. turhauma poistuu ? Kavereita? Mielekästä tekemistä? Onhan esikoulussa kuitenkin?

Mulla vanhin alkoi 6 vuotiaana hankalan käytöksen ja syitä oli: muutto ja muutos muutenkin elämän rytmissämme, uudet ympyrät ja maisemat,
päiväkodissa ei ollut siihen aikaan mitään eskari-ryhmiä ja olisi tarvinnut energisenä ja vauhdikkaana enemmän toimintaa kuin mitä se onneton pikkupäiväkoti tarjosi, liikkumaatilaa enemmän. Pieni aidattu piha, ja hoitajat jotka eivät jaksaneet vilkasta lasta - haukkuivat lapsen ja minut joka päivä.
Ei totellut, ei uskonut, uhmasi, kaikkia.

Ja oma lukunsa on, että lapsella oli ilmeisesti ylivilkkautta - ei siis huonosti kasvatettu tai pöljä penska, vaan neurologisesti ylivilkas. Nykyään sanotaan ADHD, mutta silloin ei semmosta niin hyvin tunnettu kuin nykyään.

 

[juupajoo]

.

Mä toivon sulle hirmuisesti voimia :hug: ja sanokoot eräät mitä sanoo, niin et sä ole poikaasi lellinyt piloille tai opettanut olemaan tuollainen |O

pahasti sille että näin ap on juuri tehnyt.

Voisitko perustella, miksi olet tätä mieltä?

Ap:han nimenomaan tuntuu hiton fiksulta äidiltä.

Fiksuja äitejä on tämä palsta täynnä, mutta aikuisia, äitejä, jotka asettavat napakat rajat ja myös pitävät niistä kiinni vaikka tiukoinkin ottein ja kovin sanakääntein, ja äitejä, jotka kestävät lastensa "sä oot ihan paska mä inhoon sua" kommentteja ilman, että tulevat tänne itkemään ja pyytämään neuvoja - jotka ei kelpaa, koska pitäisi oikeasti katsoa itseään ja muuttaa omaa toimintaa - näitä äitejä tääll äei niinkään paljon ole ja se on eri asia kuin olla -fiksu.

 

[Älä]

Älä kuuntele näitä pönttöjä, joiden lapset varmasti tarvitsevat isoina psykiatria. Nämä varmasti uhkailevat sillä, etteivät rakasta ja perään vielä vähän lätäriä.

Mä luulisin, et sun kannattaa jatkaa vaan määrätietoisesti jo aloittamaasi fiksun kuuloista kasvatusta, poika vaan pistää sut nyt koville. Ehdotettu huomiotta jättäminen huonon käytöksen jälkeen/aikana kuullostaa mielestäni hyvältä. Poika vaatii sulta nyt vaan ihan älyttömmästi kärsivällisyyttä. Pysy tiukkana niin hiljalleen helpottaa.

 

[myös neljän äiti, kaksi jo maailmalla myös]

Älä kuuntele näitä pönttöjä, joiden lapset varmasti tarvitsevat isoina psykiatria. Nämä varmasti uhkailevat sillä, etteivät rakasta ja perään vielä vähän lätäriä.

Mä luulisin, et sun kannattaa jatkaa vaan määrätietoisesti jo aloittamaasi fiksun kuuloista kasvatusta, poika vaan pistää sut nyt koville. Ehdotettu huomiotta jättäminen huonon käytöksen jälkeen/aikana kuullostaa mielestäni hyvältä. Poika vaatii sulta nyt vaan ihan älyttömmästi kärsivällisyyttä. Pysy tiukkana niin hiljalleen helpottaa.

kun "näiden" pönttöjen lapset on jo aikuisia, EIVÄTKÄ OLE tarvinneet psykiatria. Nämä pöntöt ovat osanneet kasvattaa lapsistaan vastuullisia aikuisia, jotka arvostavat muitakin ihmisiä kuin itseään.

Lässytelkää te vaan ja liimailkaa niitä tarrojanne.

Kiitos sinulle mielipiteestäsi toinen neljän lapset äiti, meillä on aika samoilla linjoilla nämä kasvatusjutut tuon juttusi perusteella.

 

[Kowalski]

Älä kuuntele näitä pönttöjä, joiden lapset varmasti tarvitsevat isoina psykiatria. Nämä varmasti uhkailevat sillä, etteivät rakasta ja perään vielä vähän lätäriä.

Mä luulisin, et sun kannattaa jatkaa vaan määrätietoisesti jo aloittamaasi fiksun kuuloista kasvatusta, poika vaan pistää sut nyt koville. Ehdotettu huomiotta jättäminen huonon käytöksen jälkeen/aikana kuullostaa mielestäni hyvältä. Poika vaatii sulta nyt vaan ihan älyttömmästi kärsivällisyyttä. Pysy tiukkana niin hiljalleen helpottaa.

kun "näiden" pönttöjen lapset on jo aikuisia, EIVÄTKÄ OLE tarvinneet psykiatria. Nämä pöntöt ovat osanneet kasvattaa lapsistaan vastuullisia aikuisia, jotka arvostavat muitakin ihmisiä kuin itseään.

Lässytelkää te vaan ja liimailkaa niitä tarrojanne.

Kiitos sinulle mielipiteestäsi toinen neljän lapset äiti, meillä on aika samoilla linjoilla nämä kasvatusjutut tuon juttusi perusteella.

Ja edelleenkään pöntöt eivät ole tajunneet, että lapsia on todella erilaisia, osa huomattavasti haastavampia kuin toiset?

 

[Pinki]

en ikimaailmassa menisi sanomaan 6 vuotiaalle, ettei äiti kohta jaksa rakastaa sinua. se on kovin isku päin kasvoja, mitä lapselle voi tehdä ja varmasti muistaa sen loppuelämänsä *kokemusta on*

sen sijaan rajat on vedettävä, niin kuin ap tekeekin, ja joskus on vain tehtävä astetta kovemmat rangaistukset.
meillä toimii aresti mainiosti ja häpeämisnurkka.

 

[jep]

Minä muistan ikuisesti kun äiti väsyneenä uhkasi, että meidät viedään kohta lastenkotiin. Mietin pitkään että koska ne tulevat hakemaan ja pidän vaikka patterista kiinni, jotteivat voi viedä. Eli siis mitä tästä opimme.. Ei kannata uhkailla lasta perusturvallisuuden tunteeseen liittyvillä asioilla, kuten rakastamisella. Lapsi ei ymmärrä uhkauksen ja konkretian eroa.

Teille neljän lapsen äidit.. Kirjoitustenne perusteella teistä ei saa kovin mukavaa/älykästä kuvaa. Ei liene kovin aikuismaista haukkua aloittajaa, kun hän on tullut neuvoja kyselemään. Ja joskus lapsista kasvaa ihan fiksuja vanhemmistaan huolimatta..

 

[osuiko]

Minä muistan ikuisesti kun äiti väsyneenä uhkasi, että meidät viedään kohta lastenkotiin. Mietin pitkään että koska ne tulevat hakemaan ja pidän vaikka patterista kiinni, jotteivat voi viedä. Eli siis mitä tästä opimme.. Ei kannata uhkailla lasta perusturvallisuuden tunteeseen liittyvillä asioilla, kuten rakastamisella. Lapsi ei ymmärrä uhkauksen ja konkretian eroa.

Teille neljän lapsen äidit.. Kirjoitustenne perusteella teistä ei saa kovin mukavaa/älykästä kuvaa. Ei liene kovin aikuismaista haukkua aloittajaa, kun hän on tullut neuvoja kyselemään. Ja joskus lapsista kasvaa ihan fiksuja vanhemmistaan huolimatta..

ja ihan pakko tälle kirjoittajalle sanoa, että arvostelet toisia siitä että he arvostelevat ap:ta, ja oletkos nyt tässä itse kovin aikuinen. Et tunne yhtään näitä ihmisiä ja silti arvostelet heitä vanhempina.

Että minä saan sanoa ja tehdä mitä vaan, mutta te muut ette ? Sekö on periaatteesi ?????