K
"Kristiina"
Vieras
Mua tää hämää paljon. Olen aina yrittänyt olla suvaitsevainen jne. mut en vaan aidosti kykene. Nyt oon antanut jo periksi ajatuksilleni, tosin omissa toimissani pyrin ainakin teeskentelemään sitä että kunnioittaisin kaikkia. Mutta eihän sekään aina onnistu.
Esimerkiksi meillä on töissä yksi vammainen mies, ei suoraan mun osastolla, se jossain varastossa tekee hommia. Mutta sitä joutuu aina vähän kattelemaan. Ja mä en voi kertakaikkiaan SIETÄÄ sitä. Koen sen tuijotuksen todella ahdistavaksi. Jos se olis normaali mies, kokisin että se ahdistelee mua seksuaalisesti (ja varmaan muitakin), koska se aina kummallisesti osuu vahingossa kädellä jne. jne. Tavalliselle miehelle olisin sanonut, mut en tolle.
Sitten tunnen tiettyä inhoa kaikkia elämäntapatyöttömiä, roskaväkeä ja myös aika suurta osaa maahanmuuttajista kohtaan. Rasistiksi en millään suostu itseäni mieltämään, koska duunissani olen tekemisissä monien kansallisuuksien kanssa ja olen nähnyt että esimerkiksi paljon parjatuissa somaleissa on todella fiksua ja ahkeraa porukkaa, kunhan vaan mahdollisuudet annetaan. Tällöin kyllä he usein ovat saaneet vaikutteita jostain muualtakin kuin omasta kultuuristaan.
Ja sitten seksuaaliset vähemmistöt. Periaatteessa hyväksyn, taas kerran. Mutta en vaan kestäisi jos oma poikani olisi homo. Tai tyttö lesbo. Ja en millään pysty hyväksymään tätä homojen adoptio-oikeutta tai kirkkoavioliittoakaan. Nuo asiat sanon ihan julkisestikkin jos puheeksi tulee. Mutta muuten olen tässä asiassa olevinani suvasitsevainen, vaikka oikeesti tunnen ihan inhoa etenkin jos näen homoparin suukottelevan. En voi sanoa, että se on väärin, mutta noin se vaan menee.
Näitä on vaikka kuinka paljon. Tiedän, että noin ei saisi ajatella, mutta MINKÄS TEET. Poliittisissa valinnoissa yms. yritän kuitenkin olla suvaitsevainen ja esim. jos äänestän, niin haluan tasa-arvoa kaikille roduille ja myös seksuaalisille vähemmistöille.
Esimerkiksi meillä on töissä yksi vammainen mies, ei suoraan mun osastolla, se jossain varastossa tekee hommia. Mutta sitä joutuu aina vähän kattelemaan. Ja mä en voi kertakaikkiaan SIETÄÄ sitä. Koen sen tuijotuksen todella ahdistavaksi. Jos se olis normaali mies, kokisin että se ahdistelee mua seksuaalisesti (ja varmaan muitakin), koska se aina kummallisesti osuu vahingossa kädellä jne. jne. Tavalliselle miehelle olisin sanonut, mut en tolle.
Sitten tunnen tiettyä inhoa kaikkia elämäntapatyöttömiä, roskaväkeä ja myös aika suurta osaa maahanmuuttajista kohtaan. Rasistiksi en millään suostu itseäni mieltämään, koska duunissani olen tekemisissä monien kansallisuuksien kanssa ja olen nähnyt että esimerkiksi paljon parjatuissa somaleissa on todella fiksua ja ahkeraa porukkaa, kunhan vaan mahdollisuudet annetaan. Tällöin kyllä he usein ovat saaneet vaikutteita jostain muualtakin kuin omasta kultuuristaan.
Ja sitten seksuaaliset vähemmistöt. Periaatteessa hyväksyn, taas kerran. Mutta en vaan kestäisi jos oma poikani olisi homo. Tai tyttö lesbo. Ja en millään pysty hyväksymään tätä homojen adoptio-oikeutta tai kirkkoavioliittoakaan. Nuo asiat sanon ihan julkisestikkin jos puheeksi tulee. Mutta muuten olen tässä asiassa olevinani suvasitsevainen, vaikka oikeesti tunnen ihan inhoa etenkin jos näen homoparin suukottelevan. En voi sanoa, että se on väärin, mutta noin se vaan menee.
Näitä on vaikka kuinka paljon. Tiedän, että noin ei saisi ajatella, mutta MINKÄS TEET. Poliittisissa valinnoissa yms. yritän kuitenkin olla suvaitsevainen ja esim. jos äänestän, niin haluan tasa-arvoa kaikille roduille ja myös seksuaalisille vähemmistöille.