Olen surullinen ehkä vähän hassusta asiasta, mutta tulee aina vähän kurja olla

[joku täällä]

kun kujulen tai näen esim. Facessa kavereiden kuvia bileistä, vappu- yms. juhlista, jossa juhlivat kaveriporukalla, jossa on myös miehiä. Mulla ei koulukiusattuna ja rumana ole ollut miespuoleisia kavereita. Taannoisilla opiskelukavereilla oli. Olivat tavanneet nämä pojat jo lukiossa. Tulee aina jotenkin niin kurja olo, kun tiedän, että ko. naisille kuvissa iloisina hymyilevät ja miehiä kaulailevat, että heitä on varmasti kehuttu ja ovat hauskaa seuraa, kun ovat vielä nättejäkin. Mietin, että mitä kaikkea olen menettänyt. Mua ei ole kukaan koskaan sanonut nätiksi tai kauniiksi, ei edes isäni, koska hänkin hylkäsi minut pienenä. Olisi ollut ihana olla tuollaisissa juhlissa ja saada hyväksyntää muiltakin kuin vain tyttökavereilta. Heidänkin joukossaan teininä ja opiskeluaikana oli aina se sivuun jäävä, kun en ollut yhtä kaunis ja hoikka kuin he. Olisi mullekin jossain juhlissa joku mies jutellut tai hakeutunut mun seuraan. Olen yrittänyt olla itse aktiivinen, mutta ei sitä monen lannistumisen jälkeen sitten jaksa yrittää. Tuntuu pahalta, kun joku kerta on ajatellut, että joku mies oliskin kiinnostunut minusta, mutta onkin vain halunnut huomioni, jotta voisin vaikuttaa kaveriini, josta on kiinnostunut. Tullut niin monta kertaa itku baari-iltojenkin jälkeen sitä hyljeksintää.

Enkä mielestäni oikeasti ole kamalan ruma. Ylipainoinen hieman aina, mutta en ruma. Kasvot ihan nätit ja hiuksista olen pitänyt nätteinä ja siistissä vaatteissa kulkenut. Tosin ei mulle teininä levikset menneet. Mielestäni minua ei niin nätimmätkin ovat saaneet seuraa paremmin. Samanlainen iloinen hymy on ollut minullakin.

Tällaista valitusta tuli. Helpottaa aina, kun saa vähän kirjoitettua.

 

[nollu]

Voi, ymmärrän tuskasi. Tuo tarina oli aivan kuin minun elämästäni. Se on aivan eri asia saada muilta tytöiltä kehuja kuin jos edes murto-osan niistä saisi miespuolisilta. Melko usein noiden tyttökaverienkin kehuista tulee ajateltua, etteivät ainakaan jotkut edes tarkoita sitä. Tuo epäilys syntyy usein sellaisten kavereiden kohdalla, jotka kehuvat kaikkia kavereitaan täysin samoilla sanoilla. Tiedätkö?

Ei auta. Tämä on minun osani. Minun vahvuuteni on sitten työasioissa. Niissä pärjäämällä saan sitä paljon kaivattua itsekunnioitusta, kokea olevani hyvä ja arvostettu. Nuorempana opiskelu (kouluarvosanat) korvasivat tuon nykyisen työssä osaamisen, joka taas korvaa sitä suosion puutetta. Toivottavasti sinullakin ap on se oma vahvuutesi.

 

[......]

Te janoatte miehiltä kehuja koska isänne ei ole antanut sitä tarpeeksi. Olen varma että sinua kehutaan jos lakkaat hakemasta sitä ja rentoudut niin miehillä on helpompi lähestyä.
Älä etsi miehiä baareista vaan flirttaile avoimmin mielin.
Auttaisiko??

 

["huono itsetunto"]

noojoo...
eipä ole muakaa kukaa kehunut ja isänikin jo lapsena tarjoutui maksamaan mulle kauneusleikkauksen.

 

["rouva"]

Ulkonäkö on tärkeä asia, mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat luonne ja käyttäytyminen. Osa kauneusta tulee itsevarmuudesta eli vaikka olisi kuinka kaunis ihminen, mutta laittautuisi vaatimattoman näköiseksi ja käyttäytyisi huomaamattomasti, ei kauneutta välttämättä huomattaisi ollenkaan ja päin vastoin, monenlaista "kauneusvirhettä" pystyy piilottamaan kivan pukeutumisen, kauniin käytöksen ja mielenkiintoisten juttujen taakse. Minua ärsyttää se, että monet alistuvat siihen, että eivät ole missin näköisiä. Pidän käytöstä tärkeämpänä kuin ulkonäköä. Minä olin ennen yksinäinen ja huomaamaton ihminen (minulla ei ollut yhtään ainutta kaveria koko kouluaikana), mutta terapian ja ahkeran harjoittelun jälkeen opin olemaan vapautuneesti seurassa ja huomasin että miehet tykkäävät keskustella kanssani ja jotkut olivat myös seurustelumielessä kiinnostuneita minusta. Kadehdin ennen räväköitä ja rohkeita naisia, jotka uskalsivat loistaa seurassa, mutta nyt olen välillä itsekin keskipisteenä, jos seura on sopivaa eli mukavaa.

 

["hmm"]

Te janoatte miehiltä kehuja koska isänne ei ole antanut sitä tarpeeksi. Olen varma että sinua kehutaan jos lakkaat hakemasta sitä ja rentoudut niin miehillä on helpompi lähestyä.
Älä etsi miehiä baareista vaan flirttaile avoimmin mielin.
Auttaisiko??

Tätähän minäkin. Ei se kauneus niin vedä, vaan se itsetunto. Ja sen syrjään pääset kiinni, kun luovut tuosta uskostasi, että näkö ratkaisee.

Näin lyhykäisesti: ihmiset etsivät toisistaan sijaisvanhempia. Jos levität ympäriinsä viestiä, että tässä istuu hädänalaisista kurjin sisäinen lapsi, se karkoittaa. Nuorehko mies ei yleensä ole niin äidillisyyden perikuva, että tarttuisi haasteeseen... Vaikka toisaalta, joku Marilyn kai vetosi nimenomaan haavoittuvuudellaan, mutta koko muu olemus viesti suloista miellyttämisennälkää. Sinä taas pettyneisyydessäsi vaikutat siililtä.

Kurssikavereistani kaikki miespuoliset ihastuivat siihen ylipainoiseen. Sitä oli vaikea muiden käsittää pitkään aikaan. Sattuipa säteilemään sellaista haavoittuvaisuuden ja äidillisyyden yhdistelmää.

 

["vieras"]

Mulla on paljon poikia kavereina ja he eivat IKINA kehuneet minua. Olin kuin yksi jatkista Kehut tulivat sitten poikaystavilta tai muilta miehilta.

 

["rouva"]

[QUOTE="hmm";24737963]Tätähän minäkin. Ei se kauneus niin vedä, vaan se itsetunto. Ja sen syrjään pääset kiinni, kun luovut tuosta uskostasi, että näkö ratkaisee.

Näin lyhykäisesti: ihmiset etsivät toisistaan sijaisvanhempia. Jos levität ympäriinsä viestiä, että tässä istuu hädänalaisista kurjin sisäinen lapsi, se karkoittaa. Nuorehko mies ei yleensä ole niin äidillisyyden perikuva, että tarttuisi haasteeseen... Vaikka toisaalta, joku Marilyn kai vetosi nimenomaan haavoittuvuudellaan, mutta koko muu olemus viesti suloista miellyttämisennälkää. Sinä taas pettyneisyydessäsi vaikutat siililtä.

Kurssikavereistani kaikki miespuoliset ihastuivat siihen ylipainoiseen. Sitä oli vaikea muiden käsittää pitkään aikaan. Sattuipa säteilemään sellaista haavoittuvaisuuden ja äidillisyyden yhdistelmää. [/QUOTE]

Viiltävä analyysi, alkoi ihan naurattamaan Se on ihan tosi, etteivät värisevät haavanlehdet tahdo saada nuoria miehiä kiinnostumaan. Se on varmaan niin, että itsetitoisuus yhdistettynä sopivaan määrän avuttomuutta tai tarvitsevuutta on toimiva resepti.

 

[Sanna80]

[QUOTE="vieras";24738015]Mulla on paljon poikia kavereina ja he eivat IKINA kehuneet minua. Olin kuin yksi jatkista Kehut tulivat sitten poikaystavilta tai muilta miehilta.[/QUOTE]

Sama. Mä luulen kanssa että mun miespuoliset kaverit ja ystävät tykkää musta mun luonteen vuoksi, ei ulkonäön.

 

["hmm"]

Sama. Mä luulen kanssa että mun miespuoliset kaverit ja ystävät tykkää musta mun luonteen vuoksi, ei ulkonäön.

No homojen hommaahan se on, ruveta kaveria kehumaan... Semmoinen ei vaan sovi. Eiköhän ne opi kehumaankin, jos sitä menee tivaamaan, että katohan eikös ole makeet korvikset ja tukka hyvin. Jos sitä ei tee, niin mitä muuta nuorimies voi kuin vajota latenssiin suhteessa poikatyttöön?

Ja sepäs vasta homoa olisikin, valita kaverit ulkonäön perusteella... Tai ehkä naismaista, eikös me mieluusti kuljeta hiukan itseä rumemmassa seurassa...

Mutta oikeesti: miksi ihmeessä kaikkien pitäisi olla toistaan paremman näköisiä??? Miten semmoisen suremiseen voi käyttää niin monta vuotta? Muuten kuin siksi, että sillä saa kätevästi pahan olon syyn selitettyä pois, itsen ulkopuolelle. Silloin voi myös elää unelmissa, että kunhan vaan otan parit pikku leikkaukset, niin kyllä sitten onni aukeaa...

Itseensä käpertyminen on rumaa, koska se on vahingoksi itselle ja muille, ja hyödyksi vain plastiikkakirurgille ja turhantavarantuottajalle. Siitä kannattaa pyrkiä irti, ja ottaa vastuu omasta ajattelusta. Yleensä ihmiset ovat onnettomia, koska haluavat mahdotonta ja kiistävät tosiasiat.

 

[elletär]

Mä olen ollut etenkin pienenä sellainen hyvä jätkä ja siksi pojat viihtyneet seurassani. Ei mitään kaulailuja tai iskuyrityksiä, mutta kanssani saattoi puhua sellaisista aiheista, joista tytöt eivät yleensä välitä. En tiedä onko se kadehtimisen arvoista.

 

["hipsu"]

Mä olen kans aina ollut "yks jätkistä", mutta ei se musta ole mitenkään kadehdittavaa, on vaan vaikeampaa sitten aloittaa kenenkään kanssa seurustelua, koska eihän kaverin kanssa seurustella? En ole koskaan viihtynyt tyttöjen/naisten seurassa, sellaista selän takana puhumista mitä miespuoliset ei harrasta. Arvatkaa vaan onko hauskaa sitten duunissa, olen töissä naisten vaatekaupassa...

 

[minäse]

EI mulla ole ikinä ollut poikia/miehiä kavereina, ja olen ns. hyvännäköinen - en vaan osaa olla yks jätkistä tms. Ei kai se mitenkään ulkonäköön liity onko kavereina miehiä vai naisia?! Ja sitten taas, ulkonäköä kehuvat lähinnä miehet iskupuuhissa, eipä sitä ns. arjessa juuri kuule kehuja...

 

[jiphei]

En ainakaan itseäni osaa onnekkaana pitää, miehiä kavereina paljon ja osaa kehuukin ulkonäköä jos nähään pitkän ajan jälkeen.
Miesvaltaisella työpaikalla olen ja siellä kuulee kans noita juttuja mutta otan ne ihan läpällä

 

[juuh]

[QUOTE="vieras";24738015]Mulla on paljon poikia kavereina ja he eivat IKINA kehuneet minua. Olin kuin yksi jatkista Kehut tulivat sitten poikaystavilta tai muilta miehilta.[/QUOTE]

Niinpä... Ei ne miespuoliset kaverit ulkonäköä kehu, eihän ne edes huomaa, minkä näköinen olen. Jos kovasti kiinnittäisivät huomiota, olisi se huolestuttavaa, koska silloin on vaara, että olsiivat kiinnostuneita muutenkin kuin kaverina. Homokaverit on tietty eri asia Mut ainahan se niin on, että sitä kaipaa mitä itsellä ei ole. Ne tytöt, joilla on kavereina miehiä, kaipaa sit jotain muuta taas...