olen sokissa. kävin lääkärillä pyytämässä lähetettä neurologille, minulla on luultavasti Add ja..

[QUOTE="vieras";28942091]Mulla on diagnosoitu ADD ja nyt vasta aikuisiällä kun diagnoosinkin sain, ymmärsin että mut ymmärretään väärin hyvin,hyvin usein.
Aina olen miettinyt että mikä meni vikaan ja miten tuolle tuli tuollainen kuva asiasta kun tarkoitin IHAN muuta, aika karua ymmärtää yhtäkkiä miten omituista se oma ajattelu on.
Onneksi mies ymmärtää ja tukee.[/QUOTE]

Mulla käy just noin että sosiaaliset tilanteet menee usein mönkään kun ymmärrän väärin enkä osaa lukea rivien välistä ellei erikseen etukäteen sanota, sit kyllä osaan jos oikeen pinnistelen. Yleensä noi tilanteet päättyy siihen että mua katsotaan ku dorkaa ja itse ihmettelen mikä meni pieleen. Sitten saattaa yhtäkkiä esim. 2 päivän päästä välähtää mieleen mikä meni vikaan ja sit hävettää. :ashamed:

Juuri tuo että mä ihan oikeesti yritän selvittää jotain itselleni täysin päivänselvää asiaa eikä mua ymmärretä. Eräs ihminen kerran sanoi mulle että mä ajattelen liian monimutkaisesti mutta itse en koe sitä mitenkään oudoksi kun tällainen olen aina ollut.

Ei ollu tarkoitus tulla torpedoimaan tätä ketjua, osui ja upposi niin hyvin nuo kuvaukset.

 

[QUOTE="vieras";28942182]
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että haen diagnoosin lapselle vasta jos siitä oikeasti koituu pahoja ongelmia.
[/QUOTE]

Avun saaminen voi kestää vuosia. Voiko akuutissa tilanteessa enää odottaa niin pitkään? Ja eihän se diagnoosi vielä tarkoita lääkitystä.

Paljon voi toki tehdä itsekin, ja jos tapaus ei ole ihan pahimmasta päästä niin niillä keinoilla voi hyvinkin pärjätä. Johdonmukaisuus, kärsivällisyys, rutiini, struktuuri, ennakoitavuus jne. vaan valitettavasti aika harvoin on tarkkaavaisuushäiriöisen vanhemmankaan vahvimpia piirteitä, mikä on ehdottomasti syytä huomioida.

Jokainen on kuitenkin erilainen, ja jokainen näkee parhaiten miten omassa tilanteessa on viisainta toimia

 

Lapsellani on selvästi ADD piirteitä. Vähän sellainen hajamielinen professori. Kun leikkii ei huomaa muuta ympäristöä yms. Sama vika kuin minulla, ongelmat toiminnanohjauksessa.

En halua antaa lastani systeemin käsiin, vaan tahdon itse valita hoitavan lääkärin ja terapeutit. Itse sain diagnoosin julkiselta puolelta ja en pitänyt lääkäristäni yhtään.

 

Itse olen jättänyt koulut kesken, pinnannut, näpistellyt, ollut tyhmyyteen asti uhmakas. Uskon, että sopiva terapia ja lääkitys olisi minua auttanut. Olisin tiennyt mikä minussa on erilaista ja että se ei ole minun "syytäni"

 

Mikä siinä on, että lastensuojelu nähdään edelleen niin kauheana mörkönä? Ei lastensuojelu ole viemässä lapsia pois samantien, kun ilmoitus tehdään. Moni perhe varmasti hyötyy paljonkin siitä, että joku heistä ilmoituksen tekee ja saa työkaluja arkensa parantamiseen. Lastensuojelun tarkoitus on auttaa ja suojella lasta/perhettä, ei tehdä kiusaa!!

 

Se on ADHD ei ADD.

 

Ei ADD ole ADHD.

[QUOTE="ADHD";28942662]Se on ADHD ei ADD.[/QUOTE]

 

[QUOTE="vieras";28942091]Mulla on diagnosoitu ADD ja nyt vasta aikuisiällä kun diagnoosinkin sain, ymmärsin että mut ymmärretään väärin hyvin,hyvin usein.
Aina olen miettinyt että mikä meni vikaan ja miten tuolle tuli tuollainen kuva asiasta kun tarkoitin IHAN muuta, aika karua ymmärtää yhtäkkiä miten omituista se oma ajattelu on.
Onneksi mies ymmärtää ja tukee.[/QUOTE]

Olet autisti. ADD on keskittymishäiriö eikä mitenkään liity kommunikaatioon.

 

[QUOTE="vieras";28942811]Olet autisti. ADD on keskittymishäiriö eikä mitenkään liity kommunikaatioon.[/QUOTE]

Voi kuule, se on paljon muutakin, kuin vain keskittymishäiriö. Tuo on aika yleinen harhaluulo, minkä esitit.

 

Minä olen saanut aikuisena ADD-diagnoosin. Olen koulussa saanut huippuarvosanoja, olen suorittanut korkeakoulututkinnon ja niin edelleen. Pystyin niihin omalla tavalla, vaikka aina tunsin etten ole "oikeanlainen".

Nyt kun minulla on lapsia ja usein univelkaa ja meteliä, huomaan että toimintakyky välillä heikkenee aika merkittävästi. Se "äänet päässä", no itse kuvailin sitä lääkärille, että jatkuva kohina ja sellainen valtava sotkuinen lankakerä, joka koko ajan liikkuu vauhdilla. Mun ajatuskulku menee tuhatta ja sataa, ja olen yliherkkä aistiärsykkeille, valoille, äänille, hajuille.

Niin kuin lääkäri minulle sanoi, olen sen verran älykäs ja nopea omaksumaan tietoa, ettei asia muodostunut minulle ongelmaksi kouluaikoina. Jos olisin joskus joutunut tekemään töitä arvosanojeni eteen, olisi tilanne varmaan toinen.

 

Minä olen saanut aikuisena ADD-diagnoosin. Olen koulussa saanut huippuarvosanoja, olen suorittanut korkeakoulututkinnon ja niin edelleen. Pystyin niihin omalla tavalla, vaikka aina tunsin etten ole "oikeanlainen".

Nyt kun minulla on lapsia ja usein univelkaa ja meteliä, huomaan että toimintakyky välillä heikkenee aika merkittävästi. Se "äänet päässä", no itse kuvailin sitä lääkärille, että jatkuva kohina ja sellainen valtava sotkuinen lankakerä, joka koko ajan liikkuu vauhdilla. Mun ajatuskulku menee tuhatta ja sataa, ja olen yliherkkä aistiärsykkeille, valoille, äänille, hajuille.

Niin kuin lääkäri minulle sanoi, olen sen verran älykäs ja nopea omaksumaan tietoa, ettei asia muodostunut minulle ongelmaksi kouluaikoina. Jos olisin joskus joutunut tekemään töitä arvosanojeni eteen, olisi tilanne varmaan toinen.

Saako kysyä, oletko tehnyt netistäkin löytyviä ADD/ADHD-testejä? Pitääkö ne sinulla yhtään paikkaansa? Mietin vaan, kun itsellä vähän sama homma koulussa... Tosin välillä tuli ihan ihme floppeja, ja yliopistossa päästelin todella kummallisia aivopieruja välillä, nyt jälkikäteen mietittynä en keskittynyt käsiteltäviin asioihin ollenkaan ja saatoin yhtäkkiä "herätä" ja vastata mitä sattuu. Valmistuin kuitenkin ihan ok ajassa, mutta jotenkin epätasaista menoa oli kyllä. Tiedän olevani myös monessa asiassa lahjakas, kädentaidoissa yms. ja uppoudun johonkin mielenkiintoiseen näpertelyyn niin, että ajantaju häviää.

 

[QUOTE="vieras";28942811]Olet autisti. ADD on keskittymishäiriö eikä mitenkään liity kommunikaatioon.[/QUOTE]

No tuota jotkuthan tykkäävät että adhd olisi autismin kirjon häiriö. Tästä kai vallitsee jonkin verran erimielisyyttä, mutta siitä ollaan samaa mieltä että adhd ja asperger esiintyvät hyvin usein yhdessä, joskin toisen piirteet voivat olla sen verran lieviä etteivät diagnostiset kriteerit välttämättä molempien osalta täyty.

Ja lienee selvää, että jos ajatus kulkee täysin omia latujaan miten lystää eikä vastapuolen puheesta mene jakeluun asti välttämättä sanaakaan, se vähän väkisinkin vaikuttaa kommunikaatioon. Usein asiaankuulumattomien ärsykkeiden torjuminen ja impulssien tukahduttaminen nielee leijonanosan käytettävissä olevasta kapasiteetista eikä itse vuorovaikutukseen jää juuri lainkaan resursseja.

 

Avun saaminen voi kestää vuosia. Voiko akuutissa tilanteessa enää odottaa niin pitkään? Ja eihän se diagnoosi vielä tarkoita lääkitystä.

Paljon voi toki tehdä itsekin, ja jos tapaus ei ole ihan pahimmasta päästä niin niillä keinoilla voi hyvinkin pärjätä. Johdonmukaisuus, kärsivällisyys, rutiini, struktuuri, ennakoitavuus jne. vaan valitettavasti aika harvoin on tarkkaavaisuushäiriöisen vanhemmankaan vahvimpia piirteitä, mikä on ehdottomasti syytä huomioida.

Jokainen on kuitenkin erilainen, ja jokainen näkee parhaiten miten omassa tilanteessa on viisainta toimia

Samaa mieltä. Siis että jos on merkkejä ilmassa, niin miksei voi tutkituttaa...tietokin jo auttaa asiaa. ADD ei välttämättä ole kovin hyvin päälle päion näkyvä eikä pelkästään vanhemman fiiliksellä saa vältsii lapselle tukea. Jos on joku asiantuntijan mielipide, suhtaudutaan ihan eri tavalla. Eikä se tarkoita että lääkitys pitäisi aloittaa.

Se jos lapsi näyttäisi vanhemmankin näkökulmasta voivan hyvin haasteista huolimatta, ei tarkoita sitä, että tilanne olisi se. Se että lapsi joutuu tsemppaamaan enemmän kuin muut pysyäkseen tahdissa tai ei pärjää muiden tavoin, murentaa aika tehokkaasti itseluottamusta. Siihen mahdollisesti päälle vielä ympäristön negatiivinen palaute. Siinä onkin sitten kohta elinikäinen huonon itseluottamuksen paketti kannettavana. Mulla varhaisimmat negatiiviset kokemukset jo päiväkotiajoilta. Kun olin erilainen ja sitä ei ymmärretty. Näitä tilanteita on vieläkin vaikka on dg ja lääkitys, mutta se helpottaa että itse ymmärtää ja tietää mistä on kyse.