olen sokissa. kävin lääkärillä pyytämässä lähetettä neurologille, minulla on luultavasti Add ja..

.. lääkäri teki lähetteen, muttamyös lastensuojelu-ilmoituksen :O
pyysi kertomaan oireistani ja minähän sitten luettelin kyvyttömyyden keskittyä, innottomuuden siivota, "jatkuvan puheensorinan päässä" minkä takia en mm. kaupassa saa ostettua mitään, liikaa häiriötekijöitä..

lapset ovat kuitenkin rakastettuja, tyytyväisiä, puhtaissa vaatteissa & ruokittuja
enkä käytä alkoholia, ainoat riippuvaisuuteni ovat kahvi , tupakka & salmiakki sekä netti jossain määrin.. ja yletön käsilaukkujen ostelu mutta lapset eivät siis mitenkään ole heitteillä!!!

 

Jos olisit perehtynyt asiaan, niin tietäisit, että tuollaisia asioita ei terveyskeskuslääkärille mennä kertoilemaan, vaikka epäilisikin neurologisia ongelmia. "Jatkuva puheensorina päässä" ei ole kovin kivasti selitetty add-oire.

 

Oikea paikka lienee kuitenkin psykiatri, ei neurologi?

 

[QUOTE="vieras";28941570]Jos olisit perehtynyt asiaan, niin tietäisit, että tuollaisia asioita ei terveyskeskuslääkärille mennä kertoilemaan, vaikka epäilisikin neurologisia ongelmia. "Jatkuva puheensorina päässä" ei ole kovin kivasti selitetty add-oire.[/QUOTE]

kerrohan sitten, mistä sen lähetteen voi saada?!
yksityiselle EI tod. ole rahaa!

 

Mitä vittua "puheensorina päässä" tarkoittaa että sinulla on skitsofrenia ja akuutti psykoosi päällä.

 

No sieltä terveyskeskuslääkäriltä, mutta ei tuolla tavalla kerrota. Jos pääset nyt neurologille, niin lastensuojeluasia hoidetaan alta pois, kunhan et ala sekoilemaan. Pysyt asiallisena etkä hätäänny.

 

siis puheensorina päässä tarkoittaa muita kaupan asiakkaita & musiikkia, ei sitä että kuulen ääniä..
häiriinnyt helposti, koulunkäyntikin oli jatkuvaa laiskanläksyyn-jäämistä & luokalle-jäämistä sekä nurkassa seisottamista koska en ollut hiljaa, en istunut, en tehnyt läksyjäni, tunnilla keikuin tuolilla tai naputin kynilla tai..

 

Mä olen kyllä avoimesti puhunut terkkalääkärille (na neuvolan tädille) adhd:ni, kun olen yrittänyt perustella miksi lapseni tartteis lähetteen tutkimuksiin. Eipä kukaan ole mua lastensuojelulla uhkaillut.

Juu, tuskinpa tuossa nyt mitään hätää sulla on, jos lapset ovat ihan hyvin hoidettuja. Kellä nyt erityisesti intoa olisi esim. siivota, mutta kaipa se teilläkin tulee hoidettua...

 

Ei 15 minutissa silti kertoilla tuollaisia, koska se kuulostaa juuri niin pöljältä, että voisit olla hullu. Olisit neutraalisti kertonut keskittymisongelmista ja unohtelusta ja että olet alkanut pohtimaan, että onko menneisyyden koulunkäyntiongelmilla ja nykyisillä vaikeuksilla selvitä arkielämän haasteista joku yhteys. Ei niin, että sinulla on akuutisti joku kauhea hätä. Kuulostit, juuri niin add-potilaalta kun olla voi .

 

- Käske sitä perumaan lastensuojeluilmoitus ja sano ettet halua sellaista!
- Kysy myös, MIKÄ on se konkreettinen UHKA jolta lasta pitäisi tässä tapauksessa muka suojella?
- Sano myös ettei ole olemassa sellaista suojelua mitä et itse pystyisi lapsellesi antamaan!

Noin itse sanoisin

 

Oikea paikka lienee kuitenkin psykiatri, ei neurologi?

Ihan sama onko neurologi vai psykiatri, kunhan on adhd:een jollain tavalla perehtynyt. Sellaisia psykiatreja on huomattavasti paljon vähemmän kuin neurologeja. Että uskon neurologin olevan paras osoite.

 

Ei meistä ole kukaan lastensuojeluilmoitusta tehnyt, vaikka mies hakeutui adhd-tutkimuksiin. Ja on kyllä oireillut niin että haittaa (lähinnä hänen omaa) elämää, mutta lapset ei mitenkään ole heitteillä tai laiminlyötyjä. Ja mullakin on ollut masennus.

Eka ohjattiin depressiohoitajalle, sieltä psykiatrille ja taas eteenpäin neurologille.

Älä hätäänny, jos teihin otetaan yhteyttä, selitä tilanne, ja jos haluavat jotenkin seurata (esim. tulla käymään), selviäähän niille ettei teidän lapsilla ole hätää.

 

Tapahtuneiden vuoksi lastensuojeluilmoituksia tehdään yhä herkemmin. Viittaan tapahtuneilla pahoihin tapauksiin jotka on uutisoitu näyttävästi.
Nyt virkahenkilön tulee tehdä lastensuojeluilmoitus jo äiti tai lapsi kertoo että kotona on väkivaltaa, tai mainitsee että ruokaa ei ole, tai että aikoo tehdä jotain itselleen. Virkailijan on tehtävä ilmoitus. Virkailija ei arvioi onko kerttottu totta vai ei. Sen (arvion) tekevät lastensuojeluviranomaiset.

 

Saattaa tosiaan olla, että se "äänien kuuleminen" oli syy sille, että ls-ilmo tehtiin. Onhan se aika hälyttävän kuulosta.

Kun itse aikoinaan hakeuduin tk-lääkärille muistiongelmien vuoksi, lääkäri kysyi, olenko joskus unohtanut lapset jonnekin. En ole, mutta jos olisin, niin todennäköisesti lääkäri olisi ls-ilmon tehnyt. Ja toki syystäkin.

Ls-ilmoa ei tehty, mutta sain lähetteen neurologille. Neurologi puolestaan ohjasi mut tutkimusten jälkeen neuropsykiatrille, josta sain adhd-diagnoosin.

Ikinä, koskaan, eikä milloinkaan ole kukaan puhunut siihen malliin, ettenkö olisi kykeneväinen vanhemmaksi, vaikka mulla neurologinen poikkeavuus aivoissani onkin. Kyllähän mä välillä vähän huithapeli olen, mutta en siinä määrin, että lapseni olisivat siksi vaarassa.

 

Mulla on add ja ei meistä ilmoa ole tehty, vaikka tutkittu onkin. Sain lääkityksen ekakerralla käteen ja siitä se lähti. Ylämäki on meinaan auttanut!!!

 

No ei tuosta varmaan kummempi lastensuojelun toimenpiteitä tule. Varmaan soittavat tai pyytävät käymään juttelemassa ja vain arvioivat oletteko avun tarpeessa.

 

Ei meistä ole kukaan lastensuojeluilmoitusta tehnyt, vaikka mies hakeutui adhd-tutkimuksiin. Ja on kyllä oireillut niin että haittaa (lähinnä hänen omaa) elämää, mutta lapset ei mitenkään ole heitteillä tai laiminlyötyjä. Ja mullakin on ollut masennus.

Eka ohjattiin depressiohoitajalle, sieltä psykiatrille ja taas eteenpäin neurologille.

Älä hätäänny, jos teihin otetaan yhteyttä, selitä tilanne, ja jos haluavat jotenkin seurata (esim. tulla käymään), selviäähän niille ettei teidän lapsilla ole hätää.

Ei meistäkään siksi ole tehty vaikka miehellä on mielenterveysongelmia ja ADHD-oireisto. Ja hakenu apua.

 

Olen ihan omakohtaisesti kokenut, miten adhd:n ulosanti voi todella saada aikaan väärinkäsityksiä. Vaikka se ajatuskuvio omassa päässä olisi kuinka itsestäänselvä, ilmeisesti se ei avaudu muille aivan samoin. Eli kieli keskellä suuta siihen saakka, että pääsee jonkun asiaa ymmärtävän juttusille. Heillä on kokemusta sen verran, että ymmärtävät varmistaa ja vielä kerran varmistaa mitä tarkoitit.

Nyt sinun täytyy vain pyrkiä mahdollisimman avoimesti ja ymmärrettävästi selittämään lastesuojelulle kuinka asiat ovat. Heillä ei kyllä ole mielenkiintoa tuhlata resursseja, joten kun näkevät ja kuulevat että kaikki on ok niin eiköhän se ole sillä selvä.

 

Minuakin lääkäri (psykiatrian) katsoi hitaasti kun sanoin äänistä päässä. Hoksasin sitten selittää, että ajattelen monia ajatuksia yhtä aikaa ja tosiaan en voi sulkea muita häiriötekijöitä pois.
Ihan kuin yrittäisi keskittyä keskellä vilkasta risteystä.

 

Voitteko kertoa mitä oireita tossa add:ssa on? Mulla on ulosanti usein sellaista että saan useamman kerran esittää asiani että tulen oikein ymmärretyksi ja tiedostan itsekin että mulla on jotenkin poikkeava tapa ajatella asioita.

 

[QUOTE="vieras";28942055]Voitteko kertoa mitä oireita tossa add:ssa on? Mulla on ulosanti usein sellaista että saan useamman kerran esittää asiani että tulen oikein ymmärretyksi ja tiedostan itsekin että mulla on jotenkin poikkeava tapa ajatella asioita.[/QUOTE]

Mulla on diagnosoitu ADD ja nyt vasta aikuisiällä kun diagnoosinkin sain, ymmärsin että mut ymmärretään väärin hyvin,hyvin usein.
Aina olen miettinyt että mikä meni vikaan ja miten tuolle tuli tuollainen kuva asiasta kun tarkoitin IHAN muuta, aika karua ymmärtää yhtäkkiä miten omituista se oma ajattelu on.
Onneksi mies ymmärtää ja tukee.

 

No, itse tajusin tuon hälinän päässä vasta kun sain lääkkeen ja ajatuksen kulku hidastui.
Impulsiivisuus, päätin ihmisten lauseet koska he olivat (ovat) yleensä mielestäni liian hitaita. Hyppäsin vain johonkin bussiin kun en jaksanut odotella oikeaa..

Mitähän se on, kun pitäisi tehdä jokin tehtävä ja suurin osa ajasta menee tavaroiden etsimiseen. Tai lopulta et enää edes etsi mitään vaan olet harhautunut lajittelemaan valokuvia. Olivathan ne siinä kaapissa jossa piti olla tarvitsemasi asia.

Jumittuminen turhanpäiväiseen tekemiseen. Pyykkivuori kasvaa kun äiti pelaa nettipelejä.

Unirytmi helposti viivästyy.

Vaikeuksia aloittaa tekeminen, esim siivoaminen. Vaikeuksia lopettaa tekeminen, esim siivoaminen. Jostain syystä kaikesta tahtoo tulla hirveä urakka ja uuvun.

 

Oletko nyt aikuisena sitä mieltä, että sinua olisi helpottanut diagnoosi lapsena? Minä tässä arvon koko ajan, että pitäisikö lapsen selkeästä ADD:sta hakea diagnoosi. Onko siitä enemmän haittaa vai hyötyä? Olen osittain sitä mieltä, että nykyään liikaakin diagnosoimalla ja lääkitsemällä muokataan yksilöä yhteiskunnan normeihin, ja näin ehkä tuhotaan jotain.

[QUOTE="vieras";28942091]Mulla on diagnosoitu ADD ja nyt vasta aikuisiällä kun diagnoosinkin sain, ymmärsin että mut ymmärretään väärin hyvin,hyvin usein.
Aina olen miettinyt että mikä meni vikaan ja miten tuolle tuli tuollainen kuva asiasta kun tarkoitin IHAN muuta, aika karua ymmärtää yhtäkkiä miten omituista se oma ajattelu on.
Onneksi mies ymmärtää ja tukee.[/QUOTE]

 

[QUOTE="...";28942163]Oletko nyt aikuisena sitä mieltä, että sinua olisi helpottanut diagnoosi lapsena? Minä tässä arvon koko ajan, että pitäisikö lapsen selkeästä ADD:sta hakea diagnoosi. Onko siitä enemmän haittaa vai hyötyä? Olen osittain sitä mieltä, että nykyään liikaakin diagnosoimalla ja lääkitsemällä muokataan yksilöä yhteiskunnan normeihin, ja näin ehkä tuhotaan jotain.[/QUOTE]

Mä en oikein tiedä.
Olen itse miettinyt samaa ja omalla lapsellanikin on ihan selkeitä ADD-piirteitä.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että haen diagnoosin lapselle vasta jos siitä oikeasti koituu pahoja ongelmia.
Ennemminkin yritän omien kokemusten perusteella tukea ja kasvattaa lasta pärjäämään heikkouksiensa kanssa ja käyttämään vahvuuksiaan,keksimään ja löytämään omat keinot pärjätä.
ADD.ssa on paljon hyvääkin ja lapsena isketty leima ei välttämättä ole hyvä juttu.
Lääkityskin on enemmän kuin kyseenalaista,itse luotan enemmän oikeanlaiseen ruokavalioon,elämäntapoihin ja kasvatukseen.
Se mikä on sitten sitä oikeanlaista kasvatusta add-lapsen tukemiseen, on vielä itselläkin hakusessa.

 

No samoilla linjoilla olen ajatellut mennä.
Teini-ikää odotellessa..

[QUOTE="vieras";28942182]Mä en oikein tiedä.
Olen itse miettinyt samaa ja omalla lapsellanikin on ihan selkeitä ADD-piirteitä.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että haen diagnoosin lapselle vasta jos siitä oikeasti koituu pahoja ongelmia.
Ennemminkin yritän omien kokemusten perusteella tukea ja kasvattaa lasta pärjäämään heikkouksiensa kanssa ja käyttämään vahvuuksiaan,keksimään ja löytämään omat keinot pärjätä.
ADD.ssa on paljon hyvääkin ja lapsena isketty leima ei välttämättä ole hyvä juttu.
Lääkityskin on enemmän kuin kyseenalaista,itse luotan enemmän oikeanlaiseen ruokavalioon,elämäntapoihin ja kasvatukseen.
Se mikä on sitten sitä oikeanlaista kasvatusta add-lapsen tukemiseen, on vielä itselläkin hakusessa. [/QUOTE]