Onnittelut pienestä serkusta! :flower:
Itse meidän down-lapsukaisen synnyttyä koin niin positiivisena sen kun ihmiset suhtautuivat häneen kuin terveeseen lapseen. Onnittelivat, kehuivat suloiseksi, halusivat ottaa syliin jne. Jotenkin sitä pelkäsi mielessään että vammainen lapsi olisi heille pettymys, kun sitä terveyttä niin usein korostetaan.
Kaikkiaan samoja ajatuksia kuin muillakin täällä, onnittelet sydämellisesti ja muuten tilannetta tunnustellen. Varmaan jokainen vanhempi kokee tuollaisen asian omalla tavallaan. Jollekin alkushokki on suurempi kuin toiselle, joku haluaa heti puhua ja jakaa ajatuksiaan samalla kun toinen ei ole vielä siihen valmis. Tärkeintä on vain kuunnella ja antaa toisen ymmärtää että on käytettävissä aina kun ystävää tarvitaan! Niillä fiksuilla sanoilla ei ole niin merkitystä, aito läsnäolo on se tärkein.
Pienokainen on muuten onnekas kun hänellä on kaltaisesi serkku! =)
Itse meidän down-lapsukaisen synnyttyä koin niin positiivisena sen kun ihmiset suhtautuivat häneen kuin terveeseen lapseen. Onnittelivat, kehuivat suloiseksi, halusivat ottaa syliin jne. Jotenkin sitä pelkäsi mielessään että vammainen lapsi olisi heille pettymys, kun sitä terveyttä niin usein korostetaan.
Kaikkiaan samoja ajatuksia kuin muillakin täällä, onnittelet sydämellisesti ja muuten tilannetta tunnustellen. Varmaan jokainen vanhempi kokee tuollaisen asian omalla tavallaan. Jollekin alkushokki on suurempi kuin toiselle, joku haluaa heti puhua ja jakaa ajatuksiaan samalla kun toinen ei ole vielä siihen valmis. Tärkeintä on vain kuunnella ja antaa toisen ymmärtää että on käytettävissä aina kun ystävää tarvitaan! Niillä fiksuilla sanoilla ei ole niin merkitystä, aito läsnäolo on se tärkein.
Pienokainen on muuten onnekas kun hänellä on kaltaisesi serkku! =)