olen raskaana ja rakastunut

[rakastunut]

olen tavannut miehen, juttu lähti alkuun ihan muulla tarkoituksella kuin millään suhteen poikasella. Tulimme juttuun vaan niin hyvin, huomasimme olevamme sielunkumppaneita. Pystyimme puhumaan kaikkea maan ja taivaan väliltä, päivittäin olimme yhteydessä, sähköpostilla, puhelimitse ja tavattiin kahvin tai kävelyn merkeissä.
Huomasimme että molemmat kaipaamme samoja asioita joita puolisomme ei voi meille tarjota. molemmat olemme varattuja, useamman lapsen vanhempia, minulle on tulossa uusi lapsi.
Nyt päätimme pitää taukoa, hillitä tätä menoa, katsoa miten käy.
Minulla on vaan valtava ikävä. Itse ehdotin paussia, tuntuu niin mahdottomalta ajatella että mies ei välittäisi vaikka olen raskaana, niin hän vaan väittää.
Huomaan nyt etten voi olla ilman häntä, mutta en tahtoisi rikkoa kahta perhettä.
Sain tänä aamuna viestin että tulos on joka tapauksessa joko kaksi onnetonta perhettä tai kaksi rikkoutunutta perhettä ja yksi uusi onnellinen perhe, kumman valitset?

 

[mihnä]

no jos tulos tosiaan olisi tuo, valitsisin sen yhden onnellisen. mutta ehkä silti kannattaa rauhassa vielä miettiä..

 

[...]

Hei, oota vähän. Mihin sulla on kiire? Odota, että saat lapsesi synnytettyä. Ehkä rakkaus mieheesi palaa. Mikä hänessä sitten on vikana? Ettet olisi itse ajanut itseäsi tähän pisteeseen? Uuden tunteen on helppo syttyä uutuudenviehätyksestä. Muistelepa, miten miehelläsi ja sinulla juttu alkoi ja miltä silloin tuntui. En luottaisi tähän uuteen tuttavuuteen niin paljon, että kannattaisi lähteä kelkaan kesken kaiken.

 

[ap]

Hei, oota vähän. Mihin sulla on kiire? Odota, että saat lapsesi synnytettyä. Ehkä rakkaus mieheesi palaa. Mikä hänessä sitten on vikana? Ettet olisi itse ajanut itseäsi tähän pisteeseen? Uuden tunteen on helppo syttyä uutuudenviehätyksestä. Muistelepa, miten miehelläsi ja sinulla juttu alkoi ja miltä silloin tuntui. En luottaisi tähän uuteen tuttavuuteen niin paljon, että kannattaisi lähteä kelkaan kesken kaiken.

Tämä se onkin että hyrrääkö minulla vain raskaushormoonit ja yks kaks en olekaan tyytyväinen siihen mitä mieheni minulle voi tarjota. Olemme olleet 26-v yhdessä, monta lasta takana, paljon huolta ja murhetta, miehen viime vuodet menneet omassa sairaudessa (paha masennus) ja tämän myötä alkoholisoituminen (ei ole kuitenkaan mikään pahapäinen juoppo).
Tuntuu vain etten enää jaksa olla koko ajan toisen tukena, kaipaan jo itsekin huolenpitoa ja sitä ihanaa saan tältä toiselta mieheltä.
Miksi elämä on niin monimutkaista?