Olen raskaana ja ajan miestä pois luotani, apua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hormoniheikko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Hormoniheikko

Vieras
Olen 8. kuulla raskaana ja hormonimyrskyt heittelee. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja, välillä oikein sikahuonojakin. Nyt olen kaksi kertaa alentunut tasolle, jossa sähisen miehelleni, että hänen pitäisi mennä jonnekin kaupungille ryyppäämään, iskeä joku "minua parempi nainen", paneskella se tainnoksiin ja tulla vasta aamulla kotiin. "Ei mua haittaa, mene vaan." En tajua, miksi sanon näin. Ja kuitenkin sillä hetkellä tarkoitan sitä sydämeni pohjasta. Oikein ajan miestä pois luotani, vissiin haluan testata, että pettääkö se nyt oikeesti?

Voisiko tämä olla jotain masennusta, kun en normaalisti ole ajamassa miestä luotani ollenkaan? En myöskään tämän raskauden aikana ole oikein pystynyt nauttimaan läheisyydestä, enemmänkin miehen läsnäolo ällöttää ja olen keskittynyt joko esikoisen kanssa leikkimiseen tai sitten pyrin olemaan mahdollisimman paljon omissa oloissani. Joskus surullisina hetkinä mulla on ihan kamalan huono ja paha olla. Musta tuntuu, etten ole "tarpeeksi hyvä" ja että "mussa on jotain vikaa". Sitten järkeilen sen niin, että miehen on parempi olla ilman minua.

Esikoinen vaistoaa, että meidän välillä on jotain kummallista ja ehkä oireileekin vähän. Meneeköhän tämä ohi itsellään vai paheneeko vaan synnytyksen jälkeen? Ja entäs sitten mies, kauan se jaksaa mun myrkynkeittoani kuunnella?

Auttakaa, kokemuksia vastaavasta?
 
mulla oli ihan samanlaista raskaana ollessa,itellä se johtu ihan täysin vaan siitä että lihoin ja muutenkin raskaus tuntu jotenkin inhottavalta,tai tunsin itseni inhottavaks.sen takia jotenkin työnsin miestä poispäin ja just kun se pornookin kyttäs nii pikkasen tiätkö pahensi vaan tilannetta ja otin siitäkin nokkiini,salaa kyllä....en koskaa huutanu tms sanonu suoraan näitä juttuja kuten sä.tuntu vaan ahistavalta olla sen lähellä ym.mut kunhan raskauskilot oli poissa ja vauva-arkeen tottunu,ja uuteen minään,niin kaikki palautu normaaliksi! älä huoli...
 
hormoneista saattaa johtua.mies ehkä ymmärtää kun selität..? mutta tuskin kannattaa jatkaa sitä huutamista ja pois ajamista tietentahtoen.onko sulla ihmisiä joiden kanssa voit jakaa tuntemuksia ja pahaa mieltä?voihan siinä masennustakin olla,joka toivottavasti hälvenee kun mielikin tyyntyy.mutta heti jos se jatkuu pitempään tai pahenee.kannattaa hakea apua-lapsikin kyllä kärsii siitä jos vanhempi on masentunut.oon sen ite saanut huomata.
 

Yhteistyössä