Olen rakastunut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja <3
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
3

<3

Vieras
Mutta väärään ihmiseen.... :( Tai ehkä ihminen on oikea mutta aika väärä. Voi luoja tää tunne korventaa - tiedän että jossain on ihminen jota rakastan ja joka rakastaa mutta tilanne vaan ei ole sellainen että voisimme jakaa tämän elämän.... tuskin koskaan. Pakko kai antaa vaan sydämen itkeä ikäväänsä ja yrittää ajatella että tälläkin joku merkityksensä. Sen vaan tiedän etten ikinäkoskaan ole ketään niin paljon rakastanut kuin tätä ihmistä.... enkä koskaan tule rakastamaankaan. :'( Elämä on joskus epäreilua....
 
No, saihan se Charleskin Camillansa loppujen lopuksi, että mistä sitä koskaan tietää. Ja tuo ei todellakaan vaikuttanut todennäköiseltä tai mahdolliselta jossain vaiheessa.
 
.. Mutta minulla on täsmälleen samanlainen tilanne!
Sydän itkee verta ikävästä toisen luo, vaikka tuon toisen kanssa en saa olla kun joitain varastettuja hetkiä silloin tällöin.
 
Joskus olen saanut tämän ihmisen pitää omanani; sitten polut vei eri suuntiin ja molemmat aloitti toisten ihmisen rinnalla. Kuitenkin rakkaus säilyi kummallakin ( toisen siitä tietämättä ) ja tietämättämme, olemme etsineet toisiamme.... nyt löydettiin mutta ei vaan voida olla yhdessä. Rakkaus kuitenkin elää, lähes kymmenen vuoden jälkeen. Mietin mikä kohtalon merkitys tällä on.... olenko niin paha ihminen olut entisessä elämässäni etten saa ihmistä jota rakastan..... jos antaisin vaan sydämen viedä, satuttaisin liian monia ihmisiä. :( Sydän hajoaa mutta minkäs teet.... :'(
 
Mutta väärään ihmiseen.... :( Tai ehkä ihminen on oikea mutta aika väärä. Voi luoja tää tunne korventaa - tiedän että jossain on ihminen jota rakastan ja joka rakastaa mutta tilanne vaan ei ole sellainen että voisimme jakaa tämän elämän.... tuskin koskaan. Pakko kai antaa vaan sydämen itkeä ikäväänsä ja yrittää ajatella että tälläkin joku merkityksensä. Sen vaan tiedän etten ikinäkoskaan ole ketään niin paljon rakastanut kuin tätä ihmistä.... enkä koskaan tule rakastamaankaan. :'( Elämä on joskus epäreilua....

...tuntui hyvältä kun kerroit tuon. miten niin väärän ihmiseen?
 
Tiedän tunteen, halaus :) Nyt oon elänyt pitkään miehen kanssa, hän on niin tunteeton ja kylmä, kappas baarissa tuli vastaa mies kk sit, hän on ihan vienyt mut mennessään. Nykyistä rakastan, vaikee ois luopua mutta kaipaan niin paljon läheisyyttä, hellyttää että haluan tutustua tähän uuteen, katsoa tuleeko tästä mitään :)
 
[QUOTE="Minni";23984888]Tiedän tunteen, halaus :) Nyt oon elänyt pitkään miehen kanssa, hän on niin tunteeton ja kylmä, kappas baarissa tuli vastaa mies kk sit, hän on ihan vienyt mut mennessään. Nykyistä rakastan, vaikee ois luopua mutta kaipaan niin paljon läheisyyttä, hellyttää että haluan tutustua tähän uuteen, katsoa tuleeko tästä mitään :)[/QUOTE]

Voi kun sitä voisikin mennä vaan onnensa perässä.... mutta nyt ei auta heittäytyä pelkän tunteen valtaan. Toivon että sä löydät oikean ratkaisun itsellesi; minä kärvistelen nyt ja pahoin pelkään että joudun tälle rakkaalle ihmisille sanomaan hyvästit. Jos en halua pistää samalla kaikkea - koko elämääni - uusiksi.... enkä tiedä olenko kykenevä siihen. Nyt täytyy kai ajatella enemmän toisia kuin itseään....
 
mulla kävi niin että luulin etten vois/tahtois enää koskaa rakastua kehenkää muuhun, kun meni just tollein samalla tavalla "tunteet oli viellä raakoja, mutta ei vaan pystyny sen hetkisen elämän tilanteen takia jatkamaan". Mut sitten yhtäkkiä eteen tuleekin tyyppi joka on kuin unelma! samoja harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita :D saa kattoa miten etenee! mutta kuten sanottiinkin jo ei voi koskaan tietää mitä eteen tulee
 

Yhteistyössä