"Olen parempi äiti sen jälkeen kun.."

[:p]

-Olen päässyt leffaan miehen kanssa vauvan ollessa 2kk
-Saan käydä silloin tällöin pari kertaa kuussa viihteellä
-Pääsen harrastuksiin 3-5krt viikossa
-Saan rauhassa polttaa sen muutaman (8) tupakan päivässä
-Jne

Eipä kyllä kovin kauan ole ollut aika, kun äidin PITÄISI, olisi OIKEUS ja kopa ehdottoman PAKKO saada omaa aikaa. Koska muuten koko identiteetti ja naiseus katoaa äitiyden alle.

Vaikea ymmärtää, miksi tehdään 3-x lasta, jotka 1-3krt kuussa on survottu jonnekin yökylään. Lapsi on pieni vähän aikaa, mutta jos se vähä aika tuntuu raskaalta kestää, ei sitä ainakaan kannata moninkertaistaa.

Olisit parempi äiti, kun ottaisit sormen pois perseestä ja alkaisit nauttia elämästä!

 

[viisikymppinen isoäiti]

lapset on pieniä vain hetken se on totta. mutta että kyyhöttää niiden lasten kupeessa 24/7 ei silti tee kenestäkään sitä ainoaa oikeaa äitiä. Äidilläkin pitää olla muutakin elämää kuin vain ne lapset. hulluksihan se äiti tulee, jos ei edes harrastuksissa sais käydä silloin tällöin.

 

["vieras"]

Ai.. Ei minulla ole koskaan ollut tuollaista ajatusmaailmaa, että jonkin oman menon vuoksi olisin sen jälkeen lapsilleni parempi äiti. Minä olen käynyt harrastamassa, koska haluan pitää huolta itsestäni ja kunnostani (en siksi, että olisin parempi äiti).
Miehen kanssa päästää ehkä ensi keväänä kahdestaan jonnekin.. Edellisen kerran ollaan oltu kahdestaan poissa kotoa esikoisen luolta 11 kk sitten synnytyssalissa.

Oletko ap nyt provoilu mielellä heti näin maanantai aamusta vai mistä tällainen aihe?

 

[:p]

Pisti silmään eräässä toisessa keskustelussa, että niitä "pakollisia" menoja perustellaan sillä, että on sitten parempi äiti. Kuulostaa samalta kuin "neuvolastaki sanotttiin, että on parempi polttaa se muutama rööki, kun stressata lopettamista.

 

[astrolabe]

No ei nyt meno kerran kuussa tai kunnosta huolehtiminen ihmetytä, mutta sitte sellaset leikki-ikäisten vanhemmat, jotka ei oo koskaan lastensa kaa kylläkin.

 

["vieras"]

Kyllähän fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoiva aikuinen on parempi vanhempi. Mä en ymmärrä miten voi olla fyysisesti hyvässä kunnossa jos siitä kunnosta, eli riittävä liikunta ja terveellinen ruokavalio, ei pidä huolta. Sama koskee henkistä puolta. Kun aikuinen voi hyvin, hyvä vanhemmuus tulee perässä. Se on jokaisen oma asia millä tavoin siihen hyvinvointiin päästään.

 

[Vätti Räsynyt]

Kyllä mun tarvii välillä saada tuntea olevani muutakin kuin äiti.

 

[Blue]

Onneksi munei tarvi perustella menemisiäni kenellekään noin tökeröllä syyllä. Menen kun menen tai olen menemättä ja olen silti loistava äiti.

 

["olli"]

Kyse on siitä että pahin äiti on itsekäs äiti. Jotta saisimme tehdä kuitenkin jotain itsekästä, naamioimme sen sanomalla että se edesauttaa myös lapsia.

Kaikki eivät nauti lapsista sillä tavalla että niistä saisi energiaa. Niinpä lapset vievät jatkuvasti sitä voimavaraa jota on haettava muualta. Muussa tapauksessa voimat loppuvat kokonaan. Siinä mielessä lauseet pitää paikkaansa, kun saa tehtyä jotain omaa niin jaksaa taas lapsia.

 

["Lotta"]

Kyllä mä vaan väitän olevani parempi äiti jos saan käydä 5 krt viikossa salilla/lenkillä. Aika nopeasti alkaa menemään hermo 3 alle kouluikäisen kanssa, jos ei yhtään mitään omaa aikaa tai omaa juttua elämässä ole muuta kuin lasten asiat. Eli kun pääsen salille purkamaan paineita, jaksan touhuta ihan uudella tarmolla lasten kanssa. Ja ihan fyysisestikin jaksan paremmin. En ilman saliharrastusta varmaan jaksaisin kovin kummoisesti nostella, pyöritellä ja muuten temppuiluttaa noita reilu 20kg pojannassikoita.

 

[ohhoh]

Minulla ei ole mitään tarvetta pilata terveyttäni tupakoinnilla. Kunnossa pysyn pääosin hyötyliikunnalla ja kerran viikossa on oma liikunnallinen harrastukseni. Baarissa käyn pari-kolme kertaa vuodessa. En tuntisi olevani yhtään parempi äiti, jos tuota ap:n listaa noudattaisin, hui.

 

[ok]

En mä usko että noi liittyy siihen miten hyvä äiti mä olen, tai jaksan olla. Mieliala on kyllä yleisesti parempi, kun saan harrastaa ja tehdä ihan omia juttuja, mutta en mä valehtele itselleni tai muille motiivini olevan, että "ihan sen takia tässä harrastan, että olisin parempi äiti lapsilleni". Heh. Mä harrastan, koska itse nautin siitä. Ei nyt ihan joka asiaa tarvitse perustella lasten parhaalla.

 

["vieras"]

Meinasin tulla vastaamaan tähän ketjuun että olen parempi äiti sen jälkeen kun....

-olen saanut juoda rauhassa kupin kahvia
-nukkunut hyvät yöunet

Ei tämä ollutkaan mikään kyselyketu
Meidän Perhe-lehden välissä tuli juliste, jossa lukee ; sinun arkesi on jonkun lapsuus. Minä ainakin pysähdyin miettimään tätä lausetta. Lapset on vaan lyhyen ajan pieniä. Vain pienen hetken he kaipaavat vanhempiensa seuraa ja turvaa. Sitten on taas aikaa enemmissä määrin omille jutuille. Kyllä sitä omaa aikaa saa ja pitääkin olla, mutta kun on halunnut lapsen/lapsia, niin silloin kannattaa myös ajatella asioita lapsen näkökulmasta. Äiti ja isä ei voi vaan vuorotellen juosta omissa menoissaan.

 

[mietin]

No kyllä minä voin rehellisesti sanoa, että olen paljon pirteämpi äiti kun olen saanut joskus omaa aikaakin. Ei mulle se vaadi sitä, että lykätään lapset yökylään ja lähdetään ryypiskeleen. Riittää ihan kun vaikka kerran viikossa saa olla 2h rauhassa ja juoda vaikka ystävän kanssa kahvit ilman lapsia.

Se toki riippuu ihmisestäkin ja persoonasta. Minä olen sosiaalinen ja saan piristystä ystävistä ja heidän seurastaan. Ja se, että tosiaan saa rauhassa heidän kanssaan jutella ja istahtaa ja ylinpäätään pääsee sieltä kotoa muualle. Kyllä minusta ainakin huomaa. jos olen kuukauden ollut vain lasten kanssa kotona ja suihkussa käynnit 10min olleet ainoa oma aika...

 

[Madicken harmaana]

Kyllä ihan rehellisesti koen olevani parempi äiti silloin kun olen levännyt, virikeä ja hyväntuulinen. Varmasti lapsetkin sen vaistoavat vaikka toki väsyneenä ja tympääntyneenäkin hommani hoidan.

En silti koe tarvetta selittää omia menojani sillä että teen ne paremman äitiyden eteen, vaikka ne sitten sitä edistäisivätkin. Ihan rehellisesti, omien menojeni aikana haluan ennen kaikkea olla hetken jotain muutakin kuin äiti.

*näin sairastupaa neljättä päivää pyörittäessä haaveilen siitä että parin viikon päästä pääsen ystäväni kanssa kaksin istumaan iltaa*

 

["äiti88"]

Kyllä tarvitsen omaa aikaa, aikaa ihan ILMAN LASTA. Hyihyi, olenpa itsekäs. Eritoten nyt kun lapsi on noin pieni ja ollaan yhdessä liki 24/7. Ei oo pääsääntöisesti töitä eikä koulua eikä päiväkotia, jolloin sitä hajurakoa perhe-elämään saa luonnostaan. En mä väitä nauttivani siitä kun täytyy vaihtaa vaippaa 5 krt päivässä, pistää kauheella vaivalla 5 krt päivässä sapuskaa pöytään, josta toinen syö kaksi lusikallista ja sit heittää loput lattialle. En mä nauti siivoilla 5 krt päivässä niitä ruuanräppeitä sieltä lattialta. En mä nauti erityisemmin siitä kun toinen saa 20 kertaa päivässä jonkinlaisen pienen tai isomman raivarin ja heittäytyy makarooniksi ulkona maahan, samalla kun itse kannan kolmea ruokakassia. En mä nauti erityisemmin siitä kun muksu pesee vessaharjalla töllön näyttöä, uittaa sukkansa koiran vesikupissa tai läästii räkänsä meidän sohvaan.

Meillä on arjessa paljon monia ihania juttuja ja hetkiä, ja sitten noita ei niin ihania juttuja, jotka saa mut välillä kaipaamaan ihan omaa rauhaa ja omaa aikaa, edes pariksi tunniksi viikossa. Mä en valitettavasti ole se äiti, joka elää pinkin hattaran päällä nauttien joka nanosekunnista elämässään, ja jonka peffastakin lentää enkeleitä kun lapset on AINA niin ihania kultamussukoita. <3 Ehei, kyllä mä revin välillä hiuksia päästäni ja mietin miten jaksaa edes siihen saakka kunnes mies pääsee töistä kotiin en mä ole VAIN ÄITI, niinkuin jotkut joskus tuntuu olevan.