V
"Väsynyt"
Vieras
Kaikki alko ihme säädöstä miehen kans joka käytti mua vaan hyväksi. Annoin rakkautta ja rahaa ja koko sydämeni oikeestaan. Sain vähättelyä, valehtelua, vedättämistä... mitä kiltimpi olin ja annoin esim. monta asiaa anteeks niin se teki entistä julmemmin mulle.
Myös eräs naisystävä alkoi valehdella ja piikitellä ym. mua.
Tukahdutin kaiken sisälleni. Lopulta olin ihan lukossa ja ihan hukassa. Kadotin itseni. Aloin uskoa olevani p.aska ja huonompi. Ja kaikkihan oli mun syytä, mitäs olin hyväuskoinen hölmö.
Aloin toimia sen mukaan. Aloin toimia itsetuhoisesti vaikka en oikeesti ois halunnut.
Nyt oon tehnyt monta asiaa vastoin omaa sydäntäni.
Pahimpana se, että menin varatun miespuolisen kaverin kanssa sänkyyn. Tai sillä on oma asunto, ne pitää taukoo tai jotain. En oo ikinä halunnut tehä sellasta. Mulla on ollut periaatteita. Mut sinä iltana oltiin muutama kaverin kans sen luona ja yhtäkkiä ne muut häipy ja me jäätiin kahestaan. Ja se alko pussailee ja sano, että se on halunnut sitä kauan ja mä sanoin, et se ei o musta hyvä idea, mut sit se sano tosi painokkaasti, että se ON hyvä idea ja alko ottaa multa vaatteita. En mä ois halunnut sitä oikeesti, mut mä annoin sen vaan tapahtua...
En ymmärrä miks. Ihan kun mä haluisin kohella itteeni huonosti. Mun mielestä tuo on niin kamalaa ja alhasta.
Nyt mä oon menettäny itsekunnioitukseni ja on vaan hirvee syyllisyys ja p.aska olo. Sanoin sille tyypille, että en haluu nähdä enää. Mä en haluu rikkoo kenenkään perhettä.
Nyt tuntuu, että en ansaitse enää elää ja haluaisin puhua tästä jollekin ihmiselle, mutta en ilkeä.
Nyt mä tunnistan kuitenkin, et tää pahan kierre vaan jatkuu jos mä nyt meen ton tunteen mukaan, et millään ei oo enää väliä, kun oon jo pilannut kaiken.
Nyt mä laitan tän kierteen poikki.
Ei mulla muuta.
Kiitos kun sain purkautua.
Myös eräs naisystävä alkoi valehdella ja piikitellä ym. mua.
Tukahdutin kaiken sisälleni. Lopulta olin ihan lukossa ja ihan hukassa. Kadotin itseni. Aloin uskoa olevani p.aska ja huonompi. Ja kaikkihan oli mun syytä, mitäs olin hyväuskoinen hölmö.
Aloin toimia sen mukaan. Aloin toimia itsetuhoisesti vaikka en oikeesti ois halunnut.
Nyt oon tehnyt monta asiaa vastoin omaa sydäntäni.
Pahimpana se, että menin varatun miespuolisen kaverin kanssa sänkyyn. Tai sillä on oma asunto, ne pitää taukoo tai jotain. En oo ikinä halunnut tehä sellasta. Mulla on ollut periaatteita. Mut sinä iltana oltiin muutama kaverin kans sen luona ja yhtäkkiä ne muut häipy ja me jäätiin kahestaan. Ja se alko pussailee ja sano, että se on halunnut sitä kauan ja mä sanoin, et se ei o musta hyvä idea, mut sit se sano tosi painokkaasti, että se ON hyvä idea ja alko ottaa multa vaatteita. En mä ois halunnut sitä oikeesti, mut mä annoin sen vaan tapahtua...
En ymmärrä miks. Ihan kun mä haluisin kohella itteeni huonosti. Mun mielestä tuo on niin kamalaa ja alhasta.
Nyt mä oon menettäny itsekunnioitukseni ja on vaan hirvee syyllisyys ja p.aska olo. Sanoin sille tyypille, että en haluu nähdä enää. Mä en haluu rikkoo kenenkään perhettä.
Nyt tuntuu, että en ansaitse enää elää ja haluaisin puhua tästä jollekin ihmiselle, mutta en ilkeä.
Nyt mä tunnistan kuitenkin, et tää pahan kierre vaan jatkuu jos mä nyt meen ton tunteen mukaan, et millään ei oo enää väliä, kun oon jo pilannut kaiken.
Nyt mä laitan tän kierteen poikki.
Ei mulla muuta.
Kiitos kun sain purkautua.