H
"harmaa"
Vieras
Mitähän tähän kirjoittaisi. Monta päivää on tehnyt mieli avautua jonnekin, jollekin, mutta tuttaville ei kehtaa sanoakaan, kuinka tyhmä voi ihminen olla. Jos lyhyesti yritän?
Nuorena tapasin silloisen mieheni, olimme hyvä pariskunta, saimme lapsen ja toisenkin. Mies teki uraa, minulta ammatti puuttui, mutta olimme sopineet että ehdin sen sitten kun lapset ovat isompia. Menin sitten opiskelemaan, kesken tämän opiskelun tuli ero, hyvistä syistä (mies petti monta kertaa) ja sairastuin vakavaan masennukseen, luottotiedot menivät enkä jaksanut opiskella, tyhmänä vain en hakenut sairaslomaa vaan jätin koulun kesken.
Kaiken tämän jälkeen tapasin ihanan miehen, jonka kanssa ajattelin voivani viettää normaalia perhe-elämää. Muutimme pitkän harkinnan jälkeen yhteen - ja sitten kaikki muuttui. Lyhyesti.. hän ei ollutkaan sitä mitä ajattelin, tunteet eivät kestäneet. Vaan mitä tehdä? En varmaan luottotiedottomana saa asuntoa, minulla ei ole tällä hetkellä mitään tuloja ja arvaatte varmaan.. olen raskaana. Täydellisen typerää, idioottimaista suorastaan. Ahdistun tästä niin paljon, etten saa enää öisin nukuttua. Yhteisestä päätöksestä olen hoitanut lapsia kotona ja keskittynyt kotiin, mutta se on varmaan ollut suuri virhe. Olisi pitänyt.. ja olisi pitänyt.. Mutta kun jossittelu ei auta.
Olen miettinyt pääni puhki kaikki vaihtoehtoja. En kertakaikkiaan tiedä mitä pitäisi tehdä. En uskalla edes neuvolassa avata suutani, olen ollut niin tyhmä etten voi kuin syyttää itseäni koko tilanteesta.
Olen avannut sateenvarjon. Samalla toivoisin jotain lohdullista tähän hetkeen.
Nuorena tapasin silloisen mieheni, olimme hyvä pariskunta, saimme lapsen ja toisenkin. Mies teki uraa, minulta ammatti puuttui, mutta olimme sopineet että ehdin sen sitten kun lapset ovat isompia. Menin sitten opiskelemaan, kesken tämän opiskelun tuli ero, hyvistä syistä (mies petti monta kertaa) ja sairastuin vakavaan masennukseen, luottotiedot menivät enkä jaksanut opiskella, tyhmänä vain en hakenut sairaslomaa vaan jätin koulun kesken.
Kaiken tämän jälkeen tapasin ihanan miehen, jonka kanssa ajattelin voivani viettää normaalia perhe-elämää. Muutimme pitkän harkinnan jälkeen yhteen - ja sitten kaikki muuttui. Lyhyesti.. hän ei ollutkaan sitä mitä ajattelin, tunteet eivät kestäneet. Vaan mitä tehdä? En varmaan luottotiedottomana saa asuntoa, minulla ei ole tällä hetkellä mitään tuloja ja arvaatte varmaan.. olen raskaana. Täydellisen typerää, idioottimaista suorastaan. Ahdistun tästä niin paljon, etten saa enää öisin nukuttua. Yhteisestä päätöksestä olen hoitanut lapsia kotona ja keskittynyt kotiin, mutta se on varmaan ollut suuri virhe. Olisi pitänyt.. ja olisi pitänyt.. Mutta kun jossittelu ei auta.
Olen miettinyt pääni puhki kaikki vaihtoehtoja. En kertakaikkiaan tiedä mitä pitäisi tehdä. En uskalla edes neuvolassa avata suutani, olen ollut niin tyhmä etten voi kuin syyttää itseäni koko tilanteesta.
Olen avannut sateenvarjon. Samalla toivoisin jotain lohdullista tähän hetkeen.