Olen niin valmis hyppämään avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.

Vihaan miestäni, mutta lapsen takia en halua erota.

 

Teet palveluksen kaikille, kun vaan eroat miehestäsi. Usko pois!

 

Teet palveluksen kaikille, kun vaan eroat miehestäsi. Usko pois!

Voi olla. Totta puhuen itkettää olla tässä jamassa.

 

Tiedän tunteen...ja en ala neuvoon mitä kannattaa tehä ja mitä ei...Teet niinkuin parhaaksi näet ja mikä tuntuu sinusta hyvältä :hug:

 

:hug: :hug:

 

Minä neuvon: älä aloita sitä. Eroa ennemmin. Vaikka se on vaikeaa, niin pettäminen ei kuitenkaan mitään ratkaise! Minä aloitin suhteen ja nyt se elämä vasta vaikeaa onkin. Lasten takia aina enemmin ero kuin yhdessä, jos suhteessa menee huonosti eikä sitä pystytä korjaamaan!

 

Minä neuvon: älä aloita sitä. Eroa ennemmin. Vaikka se on vaikeaa, niin pettäminen ei kuitenkaan mitään ratkaise! Minä aloitin suhteen ja nyt se elämä vasta vaikeaa onkin. Lasten takia aina enemmin ero kuin yhdessä, jos suhteessa menee huonosti eikä sitä pystytä korjaamaan!

Hyvä neuvo!

 

Eroa. Ole edes kerran elämässäsi itkekäs. Minä erosin lapseni isästä 2 vuotta sitten kun lapsemme oli kolme. Se oli elämäni paras ratkaisu! Nyt voimme olla silti kaikki yhtä suurta perhettä lapsen silmissä ja kaikki omilla tahoillaan erittäin onnellisia!

 

Eroa. Ole edes kerran elämässäsi itkekäs. Minä erosin lapseni isästä 2 vuotta sitten kun lapsemme oli kolme. Se oli elämäni paras ratkaisu! Nyt voimme olla silti kaikki yhtä suurta perhettä lapsen silmissä ja kaikki omilla tahoillaan erittäin onnellisia!

Oliko se oikeasti itsekästä? Monesti me teemme itsekkäitä asioita kuvitellen olevamme silloin epäitsekkäitä ja kaikki kärsii. Kun itsekkäästi tekisimme sen, mikä itsestä tuntuu parhaalle, kaikki voisivat oikeasti paremmin, eli mikä lopulta on itsekästä?