Olen niin surullinen, mies jätti... :(

["voi"]

En tiedä mihin ahdistusta ja surua purkaisin, miten tästä eteenpäin...

Mies on vienyt eropaperit eikä halua enää meidän kanssa olla. On ihan kauhea olo, ahdistaa ja itkettää koko ajan, lapset ihan kauhuissaan enkä todellakaan tiedä miten tästä jaksan eteenpäin. Pitäisi alkaa kai miettiä asunnon myyntiä, työpaikan etsimistä, muuttamista lähemmäs sukulaisiani yms. käytännön asioita mutta on vaan niin paha olo!!! Millä tämä helpottaa?? Ja milloin??

 

["minä"]

onko asunto yhteisomistuksessa? Laita se homma vireille ihan ensiksi. Itsellä nimittäin 2 asunnon loukku ja ei kiva....

 

["vieras"]

Etsi syitä itsestäsi ja korjaa ne. Sitten uutta elättäjää koukkuun.

 

[Venakko Milanna]

miksi se teki noin?

 

["voi"]

[QUOTE="minä";22263288]onko asunto yhteisomistuksessa? Laita se homma vireille ihan ensiksi. Itsellä nimittäin 2 asunnon loukku ja ei kiva....[/QUOTE]

Joo, vasta 2 kk sitten tämä ostettiin yhdessä.

 

["minä"]

Jos noin tuore homma niin ei se tosissaan ole, kunhan lähti "tuulettamaan päätään" odotat rauhassa...koita saada lapsille vahti ja mieti omassa rauhassa asioita. Kun palaa takas niin puhutte ja selvitätte asianne. Ei sitä nyt 2kk asumisen jälkeen laiteta osoitetta jakoon..

 

["voi"]

[QUOTE="minä";22263336]Jos noin tuore homma niin ei se tosissaan ole, kunhan lähti "tuulettamaan päätään" odotat rauhassa...koita saada lapsille vahti ja mieti omassa rauhassa asioita. Kun palaa takas niin puhutte ja selvitätte asianne. Ei sitä nyt 2kk asumisen jälkeen laiteta osoitetta jakoon..[/QUOTE]

Sanoo vaan ettei enää jaksa olla mun kanssa, ei ole onnellinen muuta kun lapsista. Hankala vaan kun ei ole vuosien mittaan puhunut mitään mikä mättää, niin en ole osannut korjata...

Ollaanhan me toki jo 6 vuotta yhdessä asuttu mutta tämä uusi talo on vasta 2kk sitten hankittu.

 

[voimahali]

Muutto uuteen on aina "stressi" ja varmasti jokin siihen liittyvä on nyt takana. Puhumaan hänet pitäisi saada konstilla millä tahansa, ehkä hän avautuessaan osaisi kertoa mikä oikeasti mättää. Ota rauhallisesti ei oikeaa eroa noin yleensä hoideta, minäkin uhkasin 15 kertaa avioerolla mutta se oikea ero kyllä selvitettiin selvin päin ja rauhallisesti kahdestaan. Paperitkin veimme yhdessä käräjäoikeuteen. Ota nyt itsellesi aikalisä, se on nyt tällä vkolla tärkein homma. Puhu ystävillesi ja yritä selvitä arjessa.

 

[Nooitalinna]

Voih!Elämä on tätä!Mä jätän mieheni tänään!14-vuotta oltu yhes ja 3 lasta!Kaikkee on taustalla mutta ollaan luvattu et jätetään heti jos taas petetään tai jotain!Sain tänään tietää että on etsinyt seuraa txt tv:eestä ja viestitelly!Se ei siis lopu joten nyt tuli ukolle viimeinkin lähtö!Nuori olen ja vielä voin löytää sen jonkun jota oikeesti rakastaa!Ystävät on paras tuki tässä ja älä ole riippuvainen miehestäsi!

 

["voi"]

Muutto uuteen on aina "stressi" ja varmasti jokin siihen liittyvä on nyt takana. Puhumaan hänet pitäisi saada konstilla millä tahansa, ehkä hän avautuessaan osaisi kertoa mikä oikeasti mättää. Ota rauhallisesti ei oikeaa eroa noin yleensä hoideta, minäkin uhkasin 15 kertaa avioerolla mutta se oikea ero kyllä selvitettiin selvin päin ja rauhallisesti kahdestaan. Paperitkin veimme yhdessä käräjäoikeuteen. Ota nyt itsellesi aikalisä, se on nyt tällä vkolla tärkein homma. Puhu ystävillesi ja yritä selvitä arjessa.

Kiitos! Yritän mä mutta kun kaikki tuntuu niin raskaalta, itkettää vaan enkä jaksa tehdä mitään. Nuorin muksu on vasta kohta 1v ja pahalta tuntuu kun en jaksa häntä kunnolla hoitaa Mun turvaverkosto on monen sadan km:n päässä joten lapsillekkaan ei oikein löydy hoitajaa tähän hätään. Mies on käynyt kerran perheneuvolassa puhumassa mutta en tiedä mitä kun ei ole kertonut. Sanoo vaan että mittari on nyt täynnä.

 

["vieras"]

Meillä on vain yksi elämä, joten paskassa suhteessa on turha roikkua! :attn:

 

[voimahali]

Järkyttävä "mies"...eihän perhettään nyt noin jätetä pulaan, nimittäin vaimosta kyllä voi erota mutta ei lapsistaan....otat nyt rennosti ja annat itsesi surra. Arjen askareet auttavat, keskityt täysillä niihin ja kun menee muutama vko niin tiedät paremmin miten toimia. Lastenvalvojalle myös aika nopeasti yhteys, ei isä voi noin toimia jos haluaa lapsiaan tavata/olla heille yhä isä. Tosi paha on nyt miehelläsi kriisi, toki sullakin mutta toivon teille kaikkea hyvää ja asioihin joku selkeä ratkaisu.

 

["voi"]

Järkyttävä "mies"...eihän perhettään nyt noin jätetä pulaan, nimittäin vaimosta kyllä voi erota mutta ei lapsistaan....otat nyt rennosti ja annat itsesi surra. Arjen askareet auttavat, keskityt täysillä niihin ja kun menee muutama vko niin tiedät paremmin miten toimia. Lastenvalvojalle myös aika nopeasti yhteys, ei isä voi noin toimia jos haluaa lapsiaan tavata/olla heille yhä isä. Tosi paha on nyt miehelläsi kriisi, toki sullakin mutta toivon teille kaikkea hyvää ja asioihin joku selkeä ratkaisu.

No ei hän lapsistaan ole eroamassakaan ja on ajatellut olla täällä kunnes löytää sopivan hintaisen vuokra-kämpän itselleen. Mä en tiedä pystynkö siihen, hänen näkemisensä satuttaa niin kovasti

Mulla ei tästä eropapereista ole ollut mitään tietoa, on jo ne lähettänyt yli viikko sitten... Ollaan käyty viikonloppuna uimassa koko perheellä, ulkona kahdestaan yms. ja mitään ei puhunut. Toki riidelty on ja vaivautunutta kaikki yhdessäolo on. Eilen ihmettelin kun puhui asunnon hankinnasta ja sanoi sitten, että "luulin että tiesit että paperit olen lähettäny, mehän on puhuttu erosta monta kertaa..." No, en tiennyt ja järkytys oli suuri

 

[voimahali]

Jos mies on päätöksensä tehnyt et sinä oikein voi sille mitään. Yritä saada arki jotenkin toimimaan ja pyydä miestäsi myös antamaan sulle tilaa olla yksin ajatustesi kanssa ilman lapsia. Järkyttävän huonosti kyllä miehes kerto tosta asiasta sulle, luulis et olis jotenkin pedannu asiaa ja kertonu sen rauhassa, eikä noin kun sen toi ilmi. Tuhat voimahalia sulle, kyllä se järkytys kun ohi menee saat asiasi järjestykseen ja pääsette lapset sekä sinä uuden elämän alkuun.

 

["voi"]

Kiitos kannustuksesta! En vaan tiedä millä konstilla tästä jaksaa eteenpäin, isot asiat edessä :/ Mies ei ole ollenkaan miettinyt miten jatkossa lasten tapaaminen onnistuu kun välimatkaa lähes 600km, elatusmaksuja ei suostu kun minimit ja itse olen työtön nyt joten pelottaa ihan hirveästi miten tästä selvitään!! Ja kaiken lisäksi ikävöin miestäni kovasti, ja kaikki on jotenkin tullut niin äkkiä että tuntuu tosi pahalta.

 

["akka"]

Elatusmaksut menee miehen tulojen mukaan halusi tai ei.Maksaa saletisti enemmän kuin minimit jos niin määrätään.Jos ei sovinnolla,sitten käräjäoikeuden kautta.

 

[toinenn]

Älä ikävöi jos mies on lähdössä toisen matkaan. Niin mitä ilmeisemmin tapahtuu, koska mies ei enää jaksa pinnistellä parisuhteenne takia.

 

["sue"]

[QUOTE="voi";22263662]No ei hän lapsistaan ole eroamassakaan ja on ajatellut olla täällä kunnes löytää sopivan hintaisen vuokra-kämpän itselleen. Mä en tiedä pystynkö siihen, hänen näkemisensä satuttaa niin kovasti

Mulla ei tästä eropapereista ole ollut mitään tietoa, on jo ne lähettänyt yli viikko sitten... Ollaan käyty viikonloppuna uimassa koko perheellä, ulkona kahdestaan yms. ja mitään ei puhunut. Toki riidelty on ja vaivautunutta kaikki yhdessäolo on. Eilen ihmettelin kun puhui asunnon hankinnasta ja sanoi sitten, että "luulin että tiesit että paperit olen lähettäny, mehän on puhuttu erosta monta kertaa..." No, en tiennyt ja järkytys oli suuri [/QUOTE]

Nyt vähän ryhtiä molemmille. Nyt istutte alas, muksut hoitoon ja selvitätte toisillenne koko jutun. Vaikka se olis se ero, on nyt sentään molemmilla osapuolilla oikeus tietää missä mennään.

 

[ei tajua]

[QUOTE="voi";22263372]Sanoo vaan ettei enää jaksa olla mun kanssa, ei ole onnellinen muuta kun lapsista. Hankala vaan kun ei ole vuosien mittaan puhunut mitään mikä mättää, niin en ole osannut korjata...

Ollaanhan me toki jo 6 vuotta yhdessä asuttu mutta tämä uusi talo on vasta 2kk sitten hankittu.[/QUOTE]

Miten voi tilanne muuttua 2kk:ssa ihanasta yhdessäolosta eroon? Miten??

 

["voi"]

Mutta kun mä en halua erota! Rakastan sitä hölmöä enkä millään haluis perheen hajoavan En voi uskoa, että 2kk sitten mulla oli rakastava hellä mies ja meillä uus koti täynnä tulevaisuuden suunnitelmia ja nyt yhtäkkiä eropaperit viedään puhumatta... V.ituttaa ja oon niin surullinen

 

["voi"]

Miten voi tilanne muuttua 2kk:ssa ihanasta yhdessäolosta eroon? Miten??

En tajua mäkään!! On meillä ollu karikkoja vuosien varrella mutta viiimeinen pari vuotta minusta onnellista aikaa... Vauvan yöheräilyt, miehen rankka vuorotyö ja talon rakennus vaan ajoivat meidän riita-kierteeseen muuton jälkeen, ja kai sitten hänelle tuli mittari täyteen kun kovasti riideltiin En vaan voi uskoa, että ero... Kaikki unelmat hajoaa kerralla, mun ja lasten maailma romutetaan ja me jäädään ihan tyhjän päälle.

 

["Mamma italiana"]

ei varmasti ole kiva tilanne. harmi ettei miehesi pystynyt keskustelemaan asiasta aiemmin. voisiko hàn vetàà ne eropaperit pois ja miettià hieman vielà sità asiaa? tarkoitanko olisiko sità tyyppià jolle voisi antaa epàviralòlista harkinta-aikaa sun taholta mutta jàttàà sen eroprosessin joksikin aikaa?

kuulostaa siltà ettà hàn tekee liian hàtikòidyn pààtòksen jota voisi vielà katuakin, ehkà on hullaantunut johonkin toiseen (johon saattaisi kyllàstyà saman tien). suomessa eroaiak on liian lyhyt, kannattaisin pidempàà pakollista mietintàaikaa (jollei joku vakava tapaus). tosin meillà italiassa on liian pitkàt ajat