Toggle sidebar

olen niin romuna. kaipaan vertaistukea eron läpikäyneeltä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Taas se alamäki. Kun tekee mieli tekstailla exälle. Kaipaan häntä. Itkettää, että tekis mieli kuol. Hän on nyt jonkun ka ja se tieto nyt satuttaa.
Miksi ? miksi itken ja kärsin ihmisestä joka ei välitä enää minusta? Miksi hän muuttui sellaiseksi? Miksi hän käyttäyty noin ylimielisesti?
Vittu, kun vaan enää jaksa tätä tuskaa, en henkisesti, en fyysisesti..
 
Se on paskaa. Suru voi ihan fyysisesti rikkoa sydämmen, minä selvisin ihan nippanappa tuosta paskasta. Jos jonkun voisin sanua lohduttaakseni sua niin aika auttaa. Tietyn ajan jälkeen huomaat että noin olikin lopunperin paremmin. Kuullostaa paskalta neuvolta mutta niin se vain on, aika on ainut lääke särkyneeseen sydämmeen.
 
Tässä ap.
Kyllä itsekin kun katson taakse huomaan, että olen erillainen ja suhtaudun eri lailla asioihin ku vuosi sitten. Kahden viikon päästä tulee vuosi ku hän ilmoitti että halua erota ja 10 kk kun hän muutti pois.
En ole valmis "antamaa""n häntä pois. Vaikkase ei ole mun päätettävissä. Tunteet nousee pintaan usein miten kun saan tietää, että hän on ollut jonkun ka jossain, naista tarkoitan. Miks se sattuu niin. Miks hän ei ymmärä mun tuskaa ja kipua. Huomenna on pakko jaksaa töihin. Ja ehkä huomenna aavistuksen helpompaa, mutta nyt oon taas romuna ja oon valmis kynnysmatoks..väärin
 
Kulunutta kuin onkin, niin aika se vain on mika tekee tehtavansa ja auttaa.

Sure ja itke just silloin kun silta tuntuu. Ja pienilla askelilla eteenpain jatkamaan omaa elamaasi :).

Ketaan kun ei voi omistaa. Rakkaus on vapaa ja omasta tahdostaan se jaa luoksesi, sita ei voi pakottaa. Kuitenkin kun yksi loppuu, niin se antaa sijaa toiselle alkavaksi.

Voimia ja uskoa hiukan helpompaan paivaan :)
 
Tilannetta vaikeuttaa varnasti se ettei minulla ole kavereita. Ei ihan oikeasti ole. Kaksi tuttavaa ja duunikaverit. Ei heitä oikein vou pyytää mihinkään, eikä vuodottaa heille. En tiedä miten päädyin nyt tähän tilanteeseen....mulla ei oo ketään muuta ku lapset.
En osa tutustua ihmisiin, enkä ylläpitämään sitä ystäävyttä.
Voi kai mennä pahemminkin. Nutta tuntuu että tää on kyl aika lailla pohja.
 
Ap tässä.
Auttaisiko kännit? En juo usein/paljon, muttanyt on sellainen olo että halua nukahtaa ja herää vasta huomenna. Ja vielä parempi jos pystyis herää vuoden päästää.
En oo ikinä tuntenut näin, se tuska oikeasti sattuu. Sattuuu niin, että en pysty hengittää.
Ja miten, miten joskus oikeasti omasta puoliskosta on tullut niin tunteeton, välipitämätön. Ihminen joka ei arvosta minua enää, ihminen, joka unohti meidän ekan kerran, lapsen synnytyksen, mun sylin.
Onko se niin, että oikeasti rakkaudessa eläviä todella vähän? Kyllä, edelleenkin uskon, jos toista rakastaa, niin ei ikinä petä.
Miten saan sen sydämmeen, että se toinen ei ole enää minun "huomion" ja kyyneleiden arvoinen. Miksi omia (entisiä) pertiatteita vastan olen valmis unohtamaan kaiken. Ja haluan unohtaa. Miten saan tän hetkisestä rätistä varmaan ihmisen ja ihanan naisen. Tiedän, että ansaitsen parempaa, mutta en voi päästä irti, vaikka hän on satguttanut mua.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa