Olen niin kyllästynyt miehen tapaan puhua minulle (ja lapsillekin)

[:(((]

Sellainen... dissaava tapa puhua. EI nyt ihan joka hetki tee sitä, mutta välillä tosi useinkin. Olen huomauttanut asiasta ja sitten hetkeksi petraa, mutta jatkaa taas.

Lasten kanssa on tosi kärsimätön ollut taas viime aikoina ja laskeutuu sinne lapsen tasolle yhdessä sekunnissa. Kurjaa kuunneltavaa. Ja siitäkin olen sanonut useita kertoja. En ymmärrä miksi tekee niin, koska on kuitenkin hyvä isä ja tykkää tehdä kaikenlaista lasten kanssa. Hermot vaan ei meinaa riittää aina.

Lisäksi minua vituttaa mieheni tapa syyttää minua utelusta. Minä en siis pidä sitä uteluna vaan ihan normaalina jutteluna ja parisuhteeseen kuuluvana. Eli esim. jos mies juttelee jonkun kanssa puhelimessa niin saatan kysyä, että kuka soitti ja mies vastaa että "Kuka ja kuka, mitä väliä sillä on, ei tartte olla noin utelias". Ja tuota rataa. Kääntää siis uteluksi kaiken mikä minusta on ihan sellaista normaalia juttelua. Itse usein sanon, kun lopetan puhelun, että "xxx soitti ja kertoi plaaplaaplaa" vaikka asia ei olisi mitenkään tähdellinen, mutta ihan noin muuten vain kerron.

Ja korostan, että minä en tosiaa utele ja kyttää, mutta miehen mielestä minun ei tarvitse kysellä että mitä jollekin kuului tms.

Tätä on nyt jatkunut jo joitakin vuosia, välillä vähemmän ja välillä on taas tosi raskasta kun tuntuu että olen pelkkä häiritsevä paskiainen miehen elämässä joka ei edes tee kaikkia kotitöitä sitä tahtia mitä mies tykkäisi.

 

[näin]

Mies vaihtoon vaan.

 

[vieras]

Meneekö kausittain?

Tulee mieleen et olisko mahdollista että sillä olisi toinen?
Miksi sitä muuten häiritsisi kyselyt kenen kanssa puhuu...?

Tuli vaan mieleen...

 

[ap]

Mies vaihtoon vaan.

Huoh. Aika iso prosessi sekin olisi ja kun kerra olemme myös onnellisia ja rakasta kyllä miestäni. Ja tiedän, että hänkin rakastaa minua. Hyvä hänen kanssaan on muuten olla, mutta sitten tuo käytös kun on välillä tuollaista niin se on miusta halventavaa.

 

[ap]

Meneekö kausittain?

Tulee mieleen et olisko mahdollista että sillä olisi toinen?
Miksi sitä muuten häiritsisi kyselyt kenen kanssa puhuu...?

Tuli vaan mieleen...

Ei liity siihen, vituttaa siis vain se ettäm inä utelen. Ja mies on kerran pettänyt minua, reilu vuosi sitten. En yhtää epäile, että tuo liittyisi mihinkään sellaiseen. Hermostuu siis samalla tavalla, vaikka tietäisin kuka puhelimessa on ollut ja kysyisin että "no mitäs se".

 

[..]

Mulla vähän samoja kokemuksia, ei auttanu vaikka yritin puhua asiasta useaan otteeseen. Nautti selvästi jonkinlaisesta nöyryyttämisestä

 

[selvä tapaus]

ongelma ei ole sinun, se on miehesi. hän ei arvosta itseään, siksi ei sinua eikä lapsiaankaan ja halventava käytös johtunee siitä. Miehelläsi on todella heikko itsetunto, eikä ymmärrä käytöksensä johtuvan siitä.

 

[vieras]

Ei munkaan mies tykkää mistään uteluista. Miksi sun tarttis tietää, mitä se on puhelimessa puhunut? Mun kokemuksen mukaan miehillä ei nyt vaan ole tapana raportoida ihan joka asiaa. Lakkaa kyselemästä.

 

[ap]

Mulla vähän samoja kokemuksia, ei auttanu vaikka yritin puhua asiasta useaan otteeseen. Nautti selvästi jonkinlaisesta nöyryyttämisestä

No mihin te päädyitte?

Meillä oli viikonloppunakin tosi typerä riita. TUli grillaamisesta. Miä grillasin ja tapani ei miellyttänyt miestä ja sanoi, että "käy sitten itse pesemässä pihtis". Otin pihdit ja menin keittiöö viruttamaan niitä hanan alle ja mies tuli ja löi hanan kiinni ja sanoi, että "ei sitä saatana tartte noin paljoa päästää kerralla". Ja laittoi hanan liruttamaan hiljaa. Ja minä en siis ollut laittanut hanaa täysille vaan ns. normaalipaineelle, mutta miehen mielestä kaikki pitäisi tehdä sellaisen pienen vesiliruvanan alla. Huutaa tuosta vedenkäytöstä ihan jatkuvasti minulle.

 

[ap]

Ei munkaan mies tykkää mistään uteluista. Miksi sun tarttis tietää, mitä se on puhelimessa puhunut? Mun kokemuksen mukaan miehillä ei nyt vaan ole tapana raportoida ihan joka asiaa. Lakkaa kyselemästä.

En minä kysele aina ja jatkuvasti, mutta minun mielestäni parisuhteessa rupatellaan asioista ihan noin muuten vain. Ja jos ei tee mieli raportoida niin voi varmaan sanoa kauniistikin.

 

[hmmmm]

Sellainen... dissaava tapa puhua. EI nyt ihan joka hetki tee sitä, mutta välillä tosi useinkin. Olen huomauttanut asiasta ja sitten hetkeksi petraa, mutta jatkaa taas.

Lasten kanssa on tosi kärsimätön ollut taas viime aikoina ja laskeutuu sinne lapsen tasolle yhdessä sekunnissa. Kurjaa kuunneltavaa. Ja siitäkin olen sanonut useita kertoja. En ymmärrä miksi tekee niin, koska on kuitenkin hyvä isä ja tykkää tehdä kaikenlaista lasten kanssa. Hermot vaan ei meinaa riittää aina.

Lisäksi minua vituttaa mieheni tapa syyttää minua utelusta. Minä en siis pidä sitä uteluna vaan ihan normaalina jutteluna ja parisuhteeseen kuuluvana. Eli esim. jos mies juttelee jonkun kanssa puhelimessa niin saatan kysyä, että kuka soitti ja mies vastaa että "Kuka ja kuka, mitä väliä sillä on, ei tartte olla noin utelias". Ja tuota rataa. Kääntää siis uteluksi kaiken mikä minusta on ihan sellaista normaalia juttelua. Itse usein sanon, kun lopetan puhelun, että "xxx soitti ja kertoi plaaplaaplaa" vaikka asia ei olisi mitenkään tähdellinen, mutta ihan noin muuten vain kerron.

Ja korostan, että minä en tosiaa utele ja kyttää, mutta miehen mielestä minun ei tarvitse kysellä että mitä jollekin kuului tms.

Tätä on nyt jatkunut jo joitakin vuosia, välillä vähemmän ja välillä on taas tosi raskasta kun tuntuu että olen pelkkä häiritsevä paskiainen miehen elämässä joka ei edes tee kaikkia kotitöitä sitä tahtia mitä mies tykkäisi.

Hei, jos vähän hengittäisit välillä syvään. On kuitenkin niin, että mies haluaa olla se "johtaja" talossa, ja miehelle tosi noloa olla tossun alla. En sano, että hän olisi, ei tuon kirjoituksen perusteella sitä ole - pohjustan vain tekstiäni. Mies myös kaipaa todella pajon arvostusta.

Antaisitko miehellesi tilaa? Mielestäni kysymyksesi siitä, kuka soitti, on kohtuullinene, mielestäsi käytöksessäsi ei ollut mitään kummallista tai moitittavaa, ymmärrän hyvin, kyllä mustakin tuntuisi ihan samalta, olis todella kurjaa.

Mutta kuten oletkin jo huomannut ei sanoillasi ole minkäänlaista arvoa, se ei miestäsi muuta mihinkään suuntaan vaikka jankkaisit hänelle kuinka paljon asioista tahansa. Joten anna olla. Anna hänen lässyttää lapsille ja puhua sinullekkin ärsyttävästi. Älä kommentoi, puhu sinä hänelle asiallisesti

Anna hänelle tunnustusta siitä, miten ihana isä hän on, ja arvostat hänessä sitä paljon kuinka perheelle omistautunut hän on. Ole oikein kultainen.
Älä välitä hänen motkotuksista kotitöistä, sano vain että no kun olen tällainen hidas, etten ehdi kaikkia asioita tekemään niin nopeasti, mutta teen kyllä -se vaan vie enemmän aikaa kuin sinulta.

Monesti kun ite muuttuu, se haastaa myös toistakin muuttumaan. Se on kaikkein voimakkain tapa saada aikaan toisessa muutosta, kun muuttuu ite, se vie toisen tietynlaiseen puristukseen ja haastaa miettimään asioita toiselta kantilta.

Voisit joskus myöhemmin sitten salaa videoida kun hän leikkii ja juttelee lasten kanssa..ja sitten näyttää hänelle muina naisina..et vinkkaa hänen puhetyylistään mitään..mutta itse joutuisi sitten kasvotusten asian kanssa

 

[oisko]

narsisti?

 

[pah]

veikkaisin kans että jotain ongelmia itsetunnon kanssa. puhukaa. auttoi tai ei. jonain päivänä se ehkä tajuaa, ei tosin välttämättä heti ensi viikolla.

 

[lissu]

Meil on varmaan sama mies. Kuulostaa niin tutulta Meilläkin ajoittain parantaa tapojaan, mutta heti kun työasiat tms. painaa mieltä, niin kyllä me kotona saadaan kärsiä. Ja just nyt on meneillään semmoinen pitkähkö kausi, että musta tuntuu kodin olevan miehelle vastenmielisin paikka maan päällä..

 

[endie]

Mulla vähän samoja kokemuksia, ei auttanu vaikka yritin puhua asiasta useaan otteeseen. Nautti selvästi jonkinlaisesta nöyryyttämisestä

No mihin te päädyitte?

Meillä oli viikonloppunakin tosi typerä riita. TUli grillaamisesta. Miä grillasin ja tapani ei miellyttänyt miestä ja sanoi, että "käy sitten itse pesemässä pihtis". Otin pihdit ja menin keittiöö viruttamaan niitä hanan alle ja mies tuli ja löi hanan kiinni ja sanoi, että "ei sitä saatana tartte noin paljoa päästää kerralla". Ja laittoi hanan liruttamaan hiljaa. Ja minä en siis ollut laittanut hanaa täysille vaan ns. normaalipaineelle, mutta miehen mielestä kaikki pitäisi tehdä sellaisen pienen vesiliruvanan alla. Huutaa tuosta vedenkäytöstä ihan jatkuvasti minulle.

ja te olette siis onnellisia ja rakastatte toisianne

 

[ap]

Sellainen... dissaava tapa puhua. EI nyt ihan joka hetki tee sitä, mutta välillä tosi useinkin. Olen huomauttanut asiasta ja sitten hetkeksi petraa, mutta jatkaa taas.

Lasten kanssa on tosi kärsimätön ollut taas viime aikoina ja laskeutuu sinne lapsen tasolle yhdessä sekunnissa. Kurjaa kuunneltavaa. Ja siitäkin olen sanonut useita kertoja. En ymmärrä miksi tekee niin, koska on kuitenkin hyvä isä ja tykkää tehdä kaikenlaista lasten kanssa. Hermot vaan ei meinaa riittää aina.

Lisäksi minua vituttaa mieheni tapa syyttää minua utelusta. Minä en siis pidä sitä uteluna vaan ihan normaalina jutteluna ja parisuhteeseen kuuluvana. Eli esim. jos mies juttelee jonkun kanssa puhelimessa niin saatan kysyä, että kuka soitti ja mies vastaa että "Kuka ja kuka, mitä väliä sillä on, ei tartte olla noin utelias". Ja tuota rataa. Kääntää siis uteluksi kaiken mikä minusta on ihan sellaista normaalia juttelua. Itse usein sanon, kun lopetan puhelun, että "xxx soitti ja kertoi plaaplaaplaa" vaikka asia ei olisi mitenkään tähdellinen, mutta ihan noin muuten vain kerron.

Ja korostan, että minä en tosiaa utele ja kyttää, mutta miehen mielestä minun ei tarvitse kysellä että mitä jollekin kuului tms.

Tätä on nyt jatkunut jo joitakin vuosia, välillä vähemmän ja välillä on taas tosi raskasta kun tuntuu että olen pelkkä häiritsevä paskiainen miehen elämässä joka ei edes tee kaikkia kotitöitä sitä tahtia mitä mies tykkäisi.

Hei, jos vähän hengittäisit välillä syvään. On kuitenkin niin, että mies haluaa olla se "johtaja" talossa, ja miehelle tosi noloa olla tossun alla. En sano, että hän olisi, ei tuon kirjoituksen perusteella sitä ole - pohjustan vain tekstiäni. Mies myös kaipaa todella pajon arvostusta.

Antaisitko miehellesi tilaa? Mielestäni kysymyksesi siitä, kuka soitti, on kohtuullinene, mielestäsi käytöksessäsi ei ollut mitään kummallista tai moitittavaa, ymmärrän hyvin, kyllä mustakin tuntuisi ihan samalta, olis todella kurjaa.

Mutta kuten oletkin jo huomannut ei sanoillasi ole minkäänlaista arvoa, se ei miestäsi muuta mihinkään suuntaan vaikka jankkaisit hänelle kuinka paljon asioista tahansa. Joten anna olla. Anna hänen lässyttää lapsille ja puhua sinullekkin ärsyttävästi. Älä kommentoi, puhu sinä hänelle asiallisesti

Anna hänelle tunnustusta siitä, miten ihana isä hän on, ja arvostat hänessä sitä paljon kuinka perheelle omistautunut hän on. Ole oikein kultainen.
Älä välitä hänen motkotuksista kotitöistä, sano vain että no kun olen tällainen hidas, etten ehdi kaikkia asioita tekemään niin nopeasti, mutta teen kyllä -se vaan vie enemmän aikaa kuin sinulta.

Monesti kun ite muuttuu, se haastaa myös toistakin muuttumaan. Se on kaikkein voimakkain tapa saada aikaan toisessa muutosta, kun muuttuu ite, se vie toisen tietynlaiseen puristukseen ja haastaa miettimään asioita toiselta kantilta.

Voisit joskus myöhemmin sitten salaa videoida kun hän leikkii ja juttelee lasten kanssa..ja sitten näyttää hänelle muina naisina..et vinkkaa hänen puhetyylistään mitään..mutta itse joutuisi sitten kasvotusten asian kanssa

Sinä et tainnut ihan ymmärtää asiaa. Ja täällä talossa ei kukaa ole tossun alla eikä ketään olla sinne yritettykään laittaa. Siitä tässä ei ole kyse. Minä sen sijaan menen sinne tossun alle, jos mukisematta alan nöyrtyä sille tavalle miten minua kohdellaan.

Eikä mies lasten kanssa leikkiessä sinne lapsen tasolle alennu vaan lapsen kiukutellessa. Kyse ei siis ole lässyttämisestä sinänsä vaan siitä, että alkaa matkia lapsen narinaa ja puhuu lapselle tosi typeriä. Eilenkin sanoi kipeälle lapselle, joka kiukkusi ettei voikävellä että "täytyy sitten lähteä sairaalaan, jos on niin kipeä ettei voi kävellä". Teki mieli sanoa, että mietippä kuinka saatanan sairas itse olet pelkässä nuhassa.

 

[ap]

Meil on varmaan sama mies. Kuulostaa niin tutulta Meilläkin ajoittain parantaa tapojaan, mutta heti kun työasiat tms. painaa mieltä, niin kyllä me kotona saadaan kärsiä. Ja just nyt on meneillään semmoinen pitkähkö kausi, että musta tuntuu kodin olevan miehelle vastenmielisin paikka maan päällä..

Juu meillä mies kans käyttää tuota työtä verukkeena usein. Tiedä sitten, johtuuki ehkä siitä mutta en silti käsitä tuota käytöstä. Inhoan sitä miehen tapaa sanoa aina että "voi vittu kun olis pitänyt jäädä töihin" tai viikonloppuna/lomalla että "pääsispä pian töihin ettei tartte katella tätä". Ja tarkoittaa lähinnä siis jotain lasten kiukuttelua tuolla.

 

[ap]

narsisti?

Juu kuule ei ole. Tunnen ihan oikean narsistin ja selvästikään sulla ei ole pienintä hajua mikä on narsisti.

 

[.]

Mun äiti oli samanlainen kun mä olin lapsi, ja ajoittain vieläkin. Mulla kesti tosi kauan tajuta, että se johtui masennuksesta. Masennus näkyy joskus ulospäin ärtyisyytenä, kireänä pinnana ja"vittupäisyytenä", kun on vaan niin hirveän väsynyt ettei jaksa mitään ja kaikki pienetkin jutut tuntuu katastrofeilta. Ja sit ollaan ilkeitä toisille, kun ei osaa itsekään oikein määrittää avuntarpeitaan, mutta olo on ihan paska. Nojoo, tietysti nää jutut on aina tosi tilannekohtaisia, mutta aika harva on inhottava vaan siksi että nauttisi siitä.

 

[ap]

Eniten minua vituttaa se, että jos mainitsen joskus tästä jollekin kaverille niin kukaan ei usko. Kukaan ei ole koskaan nähnyt miehestäni sitä puolta minkä minä näen. Edes hänen vanhempansa eivät ikipäivänä uskoisi, että mies jopa korottaa ääntään lapsille saati että huutaisi. Kuolisivat varmaan, jos joskus näkisivät. Kaikki aina sanoo, että miehestäni ei ikinä uskoisi että voi hermostua mistään, kun on aina niin tasainen ja hyväntuulinen ja mukava ja kaikkea. Mieheni on siis sellainen, jonka kanssa kaikki tulee aina hyvin toimeen, miehet ja naiset. Opiskellessa oli opettajien suosikki ja paljon kavereita ja työyhteisössä on pidetty ihminen.