Olen niin hukassa tulevaisuuteni kanssa,ahdistaa kun en tiedä lähdenkö opiskelemaan vai töihin..en tiedä edes mille alal

["Apua"]

Olen jo 27v. Minulla kaksi lasta toinen menee ekalle toinen toiselle luokalle. Olen ollut tähän asti töissä 7v kaupan alalla myyjänä ja somistajana. Olen hyvä työssäni mutta en jaksa loputtomiin näitä hommia. Jäin keväällä työttömäksi kun määräaikainen työsoppari loppui. Koulutukseltani olen visualisti. Tällä alalla on miinukset paska palkka. Saan samaa jopa huonompaa palkkaa kuin myyjät koska somistajat ei tee ilta ja vkloppu vuoroja. Minulla myös oma tmi. Minulla pari vakioasiakasta joille teen somistukset. Mutta noilla nyt ei elä. Mitä hittoa alan tekeen? Olen miettinyt lähteä opiskelen hoitoalaa esim sairaanhoitajaksi tms. Talous kestäisi hyvin opiskelut joten olisiko järkeä? Vai olenko liian vanha? Vaikk käymään aikuislukion ja sitte yliopistoon? Vai laajennanko yritystä ja alan panostamaan siihen täysillä..olen myös sisustustanut monia koteja ja sitäkin miettinyt. Mikähän olis kannattava ala..

 

[hjkhuio]

Parempi tilanne kuin minulla, ikää 29v. Ei luottotietoja,lapset 2v ja 3v. media-assistentin a
tutkinto on,päivääkään en ole niitä hommia tehnyt. Hain viime syksynä sairaanhoitajaksi,mutta en päässyt.. Työkokemusta vain puhelinmyynnistä ja ilmaisharjoittelusta työkkärin kautta.

Aloitin sitten ravintoa kokin opinnot viime tammikuussa, niillä kun töitä tuntuu riittävän
Ja kyllä niillä hoitsuillakin kunhan vaan pääsisi sisälle kouluun

 

["eee"]

27-vuotiaana liian vanha? Mitä ihmettä, ethän sinä ole vanhaa nähnytkään
Sisustusalalle en lähtisi, ei ole tarpeeksi varma työllistäjä.

 

["tekla"]

Olen opiskellut sun iässä uuden ammatin ja opiskelukavereina oli viisikymppisiäkin eli et ole liian vanha.

 

[Mun mielipide]

Minun mielestäni kannattaisi ekaksi yrittää laajentaa yritystään. Jos ei onnistu, niin sitten opiskelemaan.

 

[bud]

3-kympin kriisiä pukkaa? Itse olen kanssa 27v kahden äiti ja yhtä hukassa tulevaisuuden kanssa. No lisäks muutakin, mut "diagnosoitu" 30-kriisi. Toi sekavuus on normaalia, vaikka v.tun rasittavaa.

 

["hei"]

Minäkin 28v, hoitoalalle valmistuin muutama vuosi sitten, tykkään sinänsä työstä, mutta olen kokenut sen varsinkin vklopputöiden, pyhätöiden määrän ym. takia raskaaksi, ja jotenkin vaan alkoi tuntumaan, että ei oo mun juttu kuitenkaan. Jäin tilaisuuden tullen pois noista hommista alkuvuodesta, pääsin liiton rahoille ja olen raskaana, työkkärissä pyysin päästä ammatinvalintaohjaajalle. Soittelin ohjaajan kanssa, sain sieltä linkkejä ja vinkkejä aika hyvin, sovittiin että mietiskelen nyt näitä ammattiasioita hiljokseen, sitten kun vauva on syntynyt, vanhempainvapaat pidetty, voin ottaa vaikka uudelleen yhteyttä tuohon ohjaajaan, että haenko opiskelemaan, töihin eri alalle, oppisopimukseen, vai mitä teen. Koen, että tuosta ohjauksesta oli apua, sain itsekin vähän kuvaa, millaista työtä oikeasti haluaisin tehdä, vähän selkeytti sitä ajatusten sekamelskaa, mikä on ollut nyt töihin liittyen, kun ei tuo luulemani mieleinen ammatti vaan pitemmän päälle ollutkaan mulle sopiva.