Olen N27 ja näin otan oman tilan haltuun mm. jalkakäytävällä – seurauksena setämiesten passiivisaggressiiviset mikroaggressiot

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Helsingin keskusta tänään n klo 9.30. Kävelen jalkakäytävällä vesilammikoita ja sulavia aurauskinoksia vältellen. Raahaan myös neljää (4!) kangaskassia ja selkäreppua, koska olen matkalla kirpparille kierrättämään. Olen siis täysin legit ja halal.

A wild setämies appears

Pitääkö siihen samalle jalkakäytävälle ihan oikeasti tunkea ja punkea niissä hikisissä tuulipuvuissa ja Kuomissa. Hyi yök!

En aio väistää, tää on mun tila tää on mun oikeus.

Setämies lähestyy, näen että sillä on harmaassa pipossa mersun logo. Siis ihan epäironisesti. Ei oo todellista. I’m so gonna puke

Jatkan määrätietoisesti eteenpäin. Puristan tiukempaa kangaskassia. Tää on mun tila tää on mun oikeus.

Mielessä käy miksi mun pitää vielä vuonna 2021 vakuutella itselleni et mullakin on oikeus kävellä täällä - ilman pelkoa et mua tönäistään tai jotain pahempaa?

Mut en aio katsoa maahan enkä myöskään boomeria silmiin (intersectional feminism in practice 101: don’t validate your oppressor) vaan katson tiukasti eteenpäin: tää on mun tila tää on mun oikeus.

Sitten kun ollaan melkein kohdakkain setämies astuu sivuun lumikinokseen ja mä menen ohi. Odotan et se huutaa kohta mun perään ja tytöttelee tai jotain pahempaa.

Mut ei!!! Se ei huuda mitään!

Ja mä tajuun. Se hiljaisuus on niin alleviivaavaa. Niin semanttisesti painavaa. Se setämies tietää ettei sen tarvii sanoa mitään, koska yhteiskunnan rakenteet ja epätasa-arvo. Pelkkä väistöliike riittää laitamaan mun ruotuun sen mielessä. ”Omalle paikalle”. Nyrkin ja lumikasan väliin.

Tulee kyyneleet silmiin. En pysty hengittää.

But I’ve been through worse

Niin tod en käänny ja kato sitä läskimahaa. What doesn’t kill you only makes you stronger

Niin teen salamannopeen muuvin ja vedän oikean käden suoraksi taakse ja näytän setämiehelle keskisormea mun jämälangoista kudotulla sormikkaalla.
#upyours

Ok boomer, miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Kun pääsen kirpparille teen siitä heti safe placen. Intersektionaalit ystävät lohduttaa mua:

”That was like the worst mikroagression ever!” Ja kehuu miten hyvin mä sen sanoitin: ”you go riotgurrrrrrl!!!!”

Sitten katottiin ipadiltä my little pony fim:iä. Syys-Myrsky lämmitti mulle reilua soijakaakaota.

Safe place ympäröi ja parantaa #thathealingfeeling
<3 <3 <3
 
  • Haha
Reactions: m1es ja Lispetti
vierailija
Näinhän se menee.
Olen kai setämies, keskiäkäinen lihaa syövä valkoinen hetero, jolle äiti opetti että kannattaa olla kohtelias ja kohdella ihmisiä ystävällisesti.
Nuoresta pitäen olen avannut naisille oven ja päästänyt heidät edelläni, pitänyt ovea avoinna takana tulleílle miehille, auttanut lastenvaunuja pois busseista ja ainakin yrittänyt suojella ja varjella heikompia vaarojen uhatessa.

Mutta elämme outoja aikoja.
Pidän ovea auki jollekin naiselle, sillä hän tulee takaani samaan aikaan suurta kassia kantaen ja mennessään ovesta sisään hän tiuskaisee möreällä äänellään "vittuako kyyläät sika".
Oli kai sitten niitä muunsukupuolisia ehkä tai infernaalisen feminismin kannattajia.

Noudatan vanhoja kohteliaisuussääntöjä menen portaisiin ennen naisoletettua ja ennenkuin huomaankaan, 100 kiloa kehopositiivisuutta taklaa minut seinään, kaide murtaa kylkiluuni ja saan kuulla olevani etuoikeutettu sika joka yrittää estää naisia käyttämästä etuoikeuttaan kulkea portaissa ennen kusipäitä.
Terveyskeskuksessa käynnin jälkeen palaan hissuksiin kotiin, kuljen seinävieriä, välttelen katsekontaktia vastaantulevien naisten kanssa ja hypähtelen puolelta toiselle kuin säikky kani, sillä kylkiluuni, josta vanhan kertomuksen mukaisesti naiset on rakennettu, minulle ystäväksi ja kumppaniksi, muistuttelee olemasso-olostaan enkä haluaisi enää uudelleen törmätä aikaan jota en enää ymmärrä.
 
vierailija
Näinhän se menee.
Olen kai setämies, keskiäkäinen lihaa syövä valkoinen hetero, jolle äiti opetti että kannattaa olla kohtelias ja kohdella ihmisiä ystävällisesti.
Nuoresta pitäen olen avannut naisille oven ja päästänyt heidät edelläni, pitänyt ovea avoinna takana tulleílle miehille, auttanut lastenvaunuja pois busseista ja ainakin yrittänyt suojella ja varjella heikompia vaarojen uhatessa.

Mutta elämme outoja aikoja.
Pidän ovea auki jollekin naiselle, sillä hän tulee takaani samaan aikaan suurta kassia kantaen ja mennessään ovesta sisään hän tiuskaisee möreällä äänellään "vittuako kyyläät sika".
Oli kai sitten niitä muunsukupuolisia ehkä tai infernaalisen feminismin kannattajia.

Noudatan vanhoja kohteliaisuussääntöjä menen portaisiin ennen naisoletettua ja ennenkuin huomaankaan, 100 kiloa kehopositiivisuutta taklaa minut seinään, kaide murtaa kylkiluuni ja saan kuulla olevani etuoikeutettu sika joka yrittää estää naisia käyttämästä etuoikeuttaan kulkea portaissa ennen kusipäitä.
Terveyskeskuksessa käynnin jälkeen palaan hissuksiin kotiin, kuljen seinävieriä, välttelen katsekontaktia vastaantulevien naisten kanssa ja hypähtelen puolelta toiselle kuin säikky kani, sillä kylkiluuni, josta vanhan kertomuksen mukaisesti naiset on rakennettu, minulle ystäväksi ja kumppaniksi, muistuttelee olemasso-olostaan enkä haluaisi enää uudelleen törmätä aikaan jota en enää ymmärrä.
Suomi vuonna 2021...
 
vierailija
Ap. sai hymyn huulilleni. Minäkin kierrätän pienemmässä mittakaavassa. Kirpparit ovat minulle jo mennyttä aikaa.
Opin vähän aikaa sitten mitä sana boomeri tarkoittaa. Hesarista luin z-sukupolvesta ja tulevaisuuden ammateista.
Kirja-arvostelussa puhuttiin Märta Tikkasesta.
Olen lukenut hänen kirjansa.
En pelkää kadulla vastaantulevia miehiä. Korona-aikaan on mukava lymytä maskin takana.
Pariisin lentokentältä oli helpotus vihdoin päästä kotimatkalle. Checck-in mies sanoi Bonjour, johon vastasin ranskaksi. Mies vilkaisi passiini ja sanoi Thank you. Ehdin jo olla seitsömännessä taivaassa ja kuvitella näyttäväni ranskalaiselta.
Lentojumin jälkeen on ollut mukava palata takaisin alepa-täti habitukseeni.
Otetaan ilo irti elämästä. Huumori auttaa.
 
  • Haha
Reactions: ForeverMulan
vierailija
Louin apn kirjoituksen heräsi ajatus miten tämän päivän äidit kasvattavat tyttärensä? Mee too, seksuaalinen ahdistelu.... Missä on ne vahvat naiset joidenka ei tarvitse pelätä tai kumarrella, ne jotka niittaavat työpaikoilla ja muuallakin toiminnan jota eivät hyväksy? On järkyttävää jos tytön/naisen täytyy tietoisesti löytää paikkansa ja sopeutua ympäröivään maailmaan ja erityisesti vastakkaiseen sukupuoleen. Laittakaa tyttärenne itsepuolustuskursseille, opettakaa ja ohjatkaa kuinka toimitaan tilanteissa joissa ylitetään sopivuuden rajoja. Sama pätee poikiin kasvattakaa fiksuja miehiä, jotka osaavat käytöstavat.
 
vierailija
Missä on ne vahvat naiset joidenka ei tarvitse pelätä tai kumarrella, ne jotka niittaavat työpaikoilla ja muuallakin toiminnan jota eivät hyväksy?
Saavatko vahvat miehet vastaavasti niitata sellaisen naisten toiminnan jota eivät hyväksy? Ja entä jos naisen ja miehen niittaukset ovat ristiriidassa keskenään, niin kumpi vetää pidemmän korren?
 
vierailija
Ap:n kirjoitus oli ironiaa, mutta mielestäni erittäin oivaltavaa ja ajan henkeen sopivaa.
Aika on mennyt sellaiseksi, että jopa katseet voivat olla rasistisia tai seksuaalista häirintää.
Tämä ei kerro mitään katseiden muuttumisesta toisenlaisiksi viimeisen viiden vuoden sisään, vaan siitä kuinka katseiden kohteet ovat alkaneet kokea omaa todellisuuttaan, riippumatta siitä kuinka muut sen todellisuuden näkevät.
Yksilöllisestä tunteesta on tullut hyväksyttävä keino kertoa oma totuus, jonka täytyy olla totuus myös muille jos yksilö sitä tunnetta kokee.
Kun yksilöitä jotka tuntevat samoin, alkaa kerääntyä riittävästi yhteen, he alkavat ruokkia toistensa tunteita ja kokemuksia ja jopa boomerin väistöliike kapealla kadulla voidaan alkaa tuntemaan väkivaltaisena tekona, hiljaisena vittuiluna, minäkö olen niin iso, että täytyy oikein väistää ja hypätä sinne lumihankeen.
Ja väistämättömyys, prkele eikö se kunnioita minua tasa-arvoisena sorrettuna naisena ja väistä ja vittuako sen tarvitsee noita kottikärryjä työntää kun on muutenkin ahdasta. Menisi omaa kotipihaansa putsaamaan.
Lopulta ollaan tilanteessa että ensin loukkaannutaan sanoista, sitten katseista, ei ehkä enää uskalleta edes katsoa kun pelätään loukkaantujan reaktioita.
Usan yliopistoissa loukkaantujat ovat alkaneet puolustamaan omaa safespaceaan väkivaltaisesti ja kokevat sen oikeutetuksi, ennen kuin se alueelle eksynyt, tai luennoitsijaksi palkattu ehtii tehdä pahaa heille ja kertoa siitä kuinka ulkoinen maailma toimii.
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
vierailija
Tämä näkyy myös lastenkasvatuksessa missä on keksitty "tunteiden sanoitus".
Uskoisin että osaltaan lasten kasvatuksen/kasvattamattomuuden seurauksista uudessa normaalissa on kyse.
Tunteita on nyt sanoitettu niin monta vuotta, eikä annettu lapsille riittävästi niitä rajoja ja rakkautta, lyhytnäköisesti enemmän lyhytaikaista rakkautta/periksiantamista, joka kääntyy pitkällä tähtäimellä rakkaudettomuudeksi, eikä lapsi enää enää tiedä omaa paikkaansa perheessä, sen enempää kuin yhteiskunnassakaan.
Äärimmäisissä tapauksissa, yhä enemmän yleistyvissä, lapsen annetaan terrorisoida ympäristöään mitä moninaisimmilla tavoilla, vanhempien tutkiessa puhelimistaan uusimpia somepäivityksiä ja antaessaan lapsen riehua ja perseillä piittaamatta muista. Kyseessä ns. toisessa polvessa jatkuva vapaa kasvatus, joka näyttää pahenevan sukupolvesta toiseen.
Eihän ilman rajoja kasvavista lapsista, pikku keisareista voi tulla nuorta ihmistä joka osaisi/kykenisi/haluaisi ottaa huomioon muiden tunteita.
Kaikessa valinnat suosivat hetkellisen tyydytyksen saamista, ilman pitkäjänteistä toimintaa ja niinpä lapsi saattaa jo hyvin nuorena laittaa someen herutuskuvia tai laittaa yleiseen jakoon pahoinpitelyvideon jossa pätkii koulutoveriaan turpaan.
AIna pahemmaksi tämä tulee muuttumaan, seuraavan sukupolven ehkä oppiessa, kuten vasemmistolaiset Usan yliopistojen spacesafien kannattajat jo nyt, kannattaa lyödä ensin ennen kuin joku uskaltaa kertoa oman näkemyksensä "totuudesta".
Kuplaa ei saa rikkoa.
 

Yhteistyössä