Olen muuttamassa lapsen kanssa useamman sadan kilometrin päähän ja etävanhempi uhkailee..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmeissäännnn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmeissäännnn

Vieras
Eli tilanne on se, että minulla on lapsi miehen kanssa, jonka kanssa meillä ei ole mitään suhdehistoriaa. Kun lapsi syntyi yritimme kuitenkin asua yhdessä ja asuimmekin hieman yli ½vuotta. Koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa raskauden loppuaikana, kerran olin siksi sairaalassakin. Oin naivi ja luulin, että kaikki muuttuu kun lapsi syntyy, mutta ei tietenkään muuttunut.
Aloin seurustelemaan uuden miehen kanssa yli vuosi sitten ja elämässäni on kaikki ollut sen jälkeen todella hyvin. Nyt tilanne on se, että joudumme muuttamaan useamman sadan km päähän miehen kotipaikkakunnalle (pienelle paikkakunnalle) hänen vaativan työnsä takia. Meille syntyy myös vauva ja olemme menossa naimisiin loppuvuodesta, myös minulle on hyvä työ luvassa, mikäli en jää hoitovapaalle.
Olen kertonut tästä lapsen isälle jo alkuvuodesta ja hän sai massiivisen raivokohtauksen ja alkoi uhkailemaan, että alkaa tekemään minusta lastensuojeluilmoituksia yms. ja mustamaalaa minua sosiaaliviranomaisille ja hakee itselleen lähihuoltajuuden.. En tiedä mitä valheita minusta voisi keksiä sillä en käy viihtellä, en käytä alkoholia/muita päihteitä, ei ole mielenterv.ongelmia ja muutenkin olen terve, lapsella on kaikkea (minun ansiostani) ja lapsen asiat olen muutenkin hoitanut aina yksin, lapsi on iloinen, reipas ja touhukas, onnellinen.
Asumme nyt 40km päässä toisistamme ja lapsi näkee isäänsä keskimäärin jokatoinen viikonloppu ja välillä lisäksi 1-2 arkipäivänä kuukaudesta. Olen asunut lapsen kanssa kaksin nyt vuoden ja lähivanhemmuus on minulle vahvistettu lastenvalvojalla viime vuoden loppupuolella, tapaamissopimusta meillä ei ole, koska lapsen isä jätti tulematta ja istuin siellä lastenvalvojan kanssa kaksin. Olen 30v ja lapseni isä lähemmäs 50v, lapsi on hieman alle 2v.

Lastenvalvoja sanoi, että lähivanhempana voin muuttaa ja tapaamisetkin saisin järjestettyä, mutta lapsen isälle ei mikään käy.
Onko muilla kokemuksia vastaavista tilanteista ja hankalasta etävanhemmasta?
Ja onko etävanhemman mahdollista saada lähivanhemmuus mustamaalaamalla lähivanhempaa?
 
Hmm... kolikola on aina kaksi puolta.

Sinulla on lapsi ja uusi mies ja vauva tulossa eli elämä on menossa eteenpäin.

Tällä miehellä, jonka lapsen olet viemässä kauas on tunteita lastaan kohtaan, kuten kaikilla melkein kaikilla vanhemmilla on ja jos mies kerran tapaa lastaan joka toinen viikonloppu ja arkisinkin, niin hän pitää tästä lapsestaan ja lapsi on hänelle tärkeä.

Mieti, mitä jos olisi niin, että sinä lisit se joka tapaisi lasta muutaman ja lapsi asuisi muuten isänsä kanssa.
Odottaisit tapaamisviikonloppua ja arkipäiviä, jolloin voit olla lapsen kanssa ja sitten mies ilmottaisi, että lapsi muuttaa sinusta kauas. Miltä se tuntuisi sinusta.

Kirjoitit, että teillä on ollut vaikeeta ja n ollut väkivaltaa.
Tämä on teidän välistä ja tekstistäsi sain kuvan, että lapselle mies on hyvä isä.
Joten ajattele tätä miestä myös.

Itse olen eronnut ja minulla on 4v tyttö, joka on isälleen ihan kaikki kaikessa.
Vaikka me ei olla kuin tuttavallisissa väleissä tällä hetkellä, niin lapsen takia yritän olla suht sovussa, jotta lapsen ja isän suhde ei kärsi.
 
Lapsen isä ei ole mikään huippuisä, kiinnostunut lapsestaan vai kun on muita silmäpareja ympärillä, jättänyt lasta yksin tunniksi nukkumaan ja lähtenyt lenkillle, viime viikolla toi lapsen pelkässä fleeceasussa, kun ei ollut jaksanut pukea ulkovaatteita, lapsi heräilee pitkin öitä kun tulee isältää (luulen, että isänsä ei ruoki tarpeeksi) ja listaa voisi jatkaa loputtomiin, näihin asioihin muunmuassa olen joutunut puuttumaan ja näistäkin tulee aina riita aikaiseksi, koska ei koe tehneensä mitään väärin. En ole riistämässä lasta häneltä, vaan jatkamassa minun ja lapseni elämää. Mikäli minulla olisi ollut rakkaussuhde lapseni isään varmasti ajattelisin montaa toisin jo ihan keskinäisen kunnioituksenkin takia, mutta niiden kamaluuksien jälkeen mitä hän on minulle tehnyt ajattelen asiaa erilailla, enkä osaa pois sulkea mahdollisuutta etteikö voisi tehdä pahaa myös lapselle ja sekös huolestuttaa.
 
Olisko isä narsisti?

Kannattaa olla varovainen. Voi hyvinkin saada sos.viranomaiset uskomaan itseään. Narsistit osaavat olla hyvin vakuuttavia halutessaan.

Mitä jos ottaisit nyt heti yhteyttä sosiaalitoimistoon/lastenvalvojaan ja kertoisit miehen uhkailuista ja muutenkin hänen käytöksestä. Lapsen pelosta kun hän tulee isältä jne. Mitähän isä hänelle tekee kun on niin peloissaan öisin isän luona oltuaan? Jos toimisit ennenkö isä ehtii..

Minä en kyllä varmaan antaisi edes lasta isälle jos ei aivan pakko ole
 
Kerropa välittömästi lastenvalvojalle tuosta uhkailusta ja lapsen hoidon laiminlyönnistä kun hän on ollut isällään. Tee se heti, älä jää odottamaan mitä kiusaa mies mahdollisesti keksii.
 
Et osaa nähdä asiaa lapsen isän kannalta. Aika itsekkään ratkaisun olet tekemässä. Hän ei liene mikään helmi, mutta isäksi voi kasvaa. Sinä otat tuon mahdollisuuden häneltä pois kokonaan. Aika karua.
 
[QUOTE="vieras";23504583]Et osaa nähdä asiaa lapsen isän kannalta. Aika itsekkään ratkaisun olet tekemässä. Hän ei liene mikään helmi, mutta isäksi voi kasvaa. Sinä otat tuon mahdollisuuden häneltä pois kokonaan. Aika karua.[/QUOTE]

Exän kanssa ei olla naimisissa. Ei ole mitään pakkoa asua naapureina tai samalla paikkakunnalla. Vai miten itse toimit parisuhteissasi? Elämää ei suhteen jälkeen enää ole, vaan jäädään roikkumaan exän helmoihin, uhkailemaan yms. naurettavaa?
 
Luultavasti voittaisit oikeudessa johtuen siitä että asutte nyt jo niin kaukana (lapsen elinympäristö joka tapauksessa vaihtuisi) ja tapaamisia ei ole ollut kovin paljon. Tilanne olisi eri jos asuisitte lähekkäin ja luonapito olisi ollut laaja.
 
Lapseni isä latelee näitä uhkauksia puhelimessa, kun emme pahemmin tekstareita tai meilejä lähettele..
Hirveän stressaavaa, kun joutuu miettimään mitä uskaltaa omassa elämässään tehdä ettei vaan menetä lastaan hänen isälle. Varminta tietenkin olisi, että jäisin tänne asumaan ja asun sitten etäsuhteessa myös syntyvän lapsen isään.. mielestäni sekin on vääryys kaikkia kohtaan, syntyvällä lapsella olisi kuitenkin kaikki edellytykset ehjään perheeseen ja samalla esikoisenikin pääsisi elämään ehyttä perheelämää, vaikka oikea isänsä asuukin toisaalla.
 
Yrittäkää seuraavaa: Muuttakaa, hae sitten oikeudessa yksinhuoltajuutta ja uusi miehesi voisi adoptoida lapsen omakseen ja omalle nimelleen. Olettehan jo pitkään yhdessä ollut, vakiintunut perhe, joten tällainen ratkaisu olisi ihanteellinen.

Näin saisitte epätoivotun henkilön eliminoitua elämästänne ja voitte elää onnellista perhe-elämää. Myös lapselle tämä olisi parasta, että hänen ei tarvitsisi enää koskaan tavata ikävää "isäänsä".
 
[QUOTE="vieras";23504583]Et osaa nähdä asiaa lapsen isän kannalta. Aika itsekkään ratkaisun olet tekemässä. Hän ei liene mikään helmi, mutta isäksi voi kasvaa. Sinä otat tuon mahdollisuuden häneltä pois kokonaan. Aika karua.[/QUOTE]

Kyllähän se vain näin juurikin on.

Lisäksi, jos äidillä ja isällä on lapsesta yhteishuolto, niin LAIN mukaan lapsen vanhemmat yhdessä päättävät mm. lapsen asuinpaikasta. Eli LAIN mukaan paikkakuntaa ei saa vaihtaa ilman toisen suostumusta. Äiti kyllä saa muuttaa, mutta lasta ei saa viedän ilman isän lupaa.

Tätä lakia tosin luistetaan paikassa jos toisella. Maistraatti ja lastenvalvojat katsovat tätä lakia läpi sormien.
 
Lastenvalvoja sanoi isän kuullen, että Suomen rajojen sisällä ketään ei voi estää muuttamasta, eikä voida olettaa, että esim.lähivanhempi pystyy elämään koko elämänsä samalla paikkakunalla. Lastenvalvoja totesi perään, että toki isä voi hakea siinä tapauksessa lähihuoltajuutta.
Tuntuu hassulta tuo isä-lapsisuhde hössötys.. niille jotka sitä tekee ei ole vertauskohtaa, vaan peilaatte oman lapsenne isään, joka varmasti on "hyvä" isä. Minut ja lapseni on yhdessä asuessamme isän toimesta heitetty n.2-3vkon välein ulos, kun lähdin isä sanoi omaa lastaan äpäräksi ja kysyi miksi en tehnyt aborttia, isä ei myöskään ole osallistunut lapsen menoihin, vaikka varallisuutta on, haukkui minua koko lapsen syntymän jälkeen läskiksi (painoin 64kiloa /167cm raskauskiloineni) ja ristiäisissä sanoi vanhempieni kuulleen ja vielä hymyssäsuin, että minun pitäisi käydä kurkkaamassa peiliin ennen kuin otan toisen kakkupalan ja muuta mukavaa, joten mitään super-iskää en hänessä näe.
 

Uusimmat

Yhteistyössä