Olen kateellinen kun joidenkin miehet viettävät lastensa kanssa mielellään aikaa :(

["Pöh"]

Pääsiäisenä tuli kyläiltyä useammassa paikassa jossa oli suht samanikäisiä lapsia kuin meilläkin (1,5 v) perheineen. Minun mieheni ei edes suostunut lähtemään mukaan kun lapsen kanssa on niin rasittavaa käydä missään eli minä kyläilin lapsen kanssa kaksin. Mutta ärsyttävää kuinka kateelliseksi tulin kun muut isät näyttivät vapaaehtoisesti auttavan lapsiaan ruokailussa, lohduttavan, ottavan syliin muuten vaan ja kertoivat lapsensa tempauksista yms.

Meillä saan aina perustella hyvin ja pyytää hyvissä ajoin jos toivon miehen olevan vaikka 10 min. Lapsen kanssa jos olemme yhtäaikaa kotona, ei puhettakaan, että mies vaihtaisi vaipan tai hoitaisi lapsen ruokailun, tai lohduttaisi jos minä olen kotona. Kertaakaan ei ole käynyt lapsen kanssa kaksin missään (ulkona, kaupassa, kylässä jne.) koska kokee sen niin hankalana vaikka kuinka koitan patistaa ja rohkaista. Harvoin suostuu lähtemään mihinkään edes minun ja lapsen kanssa yhdessä koska se on hänen mielestään rasittavaa. Usein sanoo kuinka ei voi enää tehdä mitään kun on lapsi joka pilaa kaiken. Tämä tuntuu minusta todella pahalta.

Lapsi oli todella toivottu enkä etukäteen olisi uskonut, että mies kokee lapsen niin rajoittavana ja hankalana koska haaveili ennen raskautta ja raskauden aikana mitä kaikkea tekee lapsen kanssa, kuinka minun pitää saada aikaa vanhoille harrastuksille lapsen synnyttyä jne. Nyt ei puhettakaan, että oma-aloitteidesti leikkisi tai hoitaisi lasta. Näin on ollut lapsen syntymästä asti. Jättää lapsen täysin huomiotta tai komentaa pois häiritsemästä jos lapsi hakee huomiota.

En tiedä näenkö vain sen puolen minkä haluan muiden isien käytöksessä koska minulle tuli niin suurena järkytyksenä miehen käytös lapsen synnytyyä viimekuukaudet olen usein miettinyt olisiko helpompi erota kun tuntuu niin pahalta lapsenpuolesta miehen käytös.

 

[vierass]

Sulla on juntti mies. Ootko koskaan jättänyt häntä lapsen kanssa kahdestaan niin, että ruokakaupassa pitäs käydä tm? En katselis tommosta. Mitä järkeä olla yhdessä jos ei yhdessä mitään voi tehdä.

 

[vierass]

Jatkanpa vielä ja kysyn että onko sun mies ainoa lapsi? Jos on ollut jotenkin liian ruusunpunaiset kuvitelmat vauva-arjesta eikä se sitten olekaan ollut sellaista kuin kuvitteli..? Ootteko tosi nuoria?

 

[hyhh]

Ikävän kuuloista. Tiesin kyllä, että oma mieheni on helmi tässä(kin) suhteessa, mutta kyllä lähes kaikki tuttavaperheen miehet nyt ainakin ulkoilevat muksujen kanssa. Oletteko kunnolla puhuneet asiasta?

 

["Pöh"]

Olen yrittänyt, että kävisivät kaupassa ja ehdotellut missä voisivat käydä kylässä mutta ei suostu lähtemään. Tilaa pizzaa jos ruoka on niin lopussa, ettei voi odottaa siihen, että minä käyn. Eli Jos minä en käy kaupassa niin sitten ei käy kukaan. Mies on kyllä muutaman kerran käynyt minun ja lapsen kanssa yhdessä ruokakaupassa mutta ei siis suostu yleensä tulemaan vaan saan sitten käydä useamman kerran jos on enemmän ostettavaa kun mitä kerralla pystyn kantamaan. Aikaisemmin kävimme usein yhdessä ruokakaupassa, kylässä, päiväretkillä lähikaupungeissa jne. Mutta lapsen synnyttyä mies menee yksin tai kavereiden kanssa ja minä lapsen kanssa.

 

["Pöh"]

Ei nyt kovin nuoria mielestäni olla eli reilu kolmekymppisiä kumpikin. Miehellä on kaksi sisarusta mutta kaikki ovat syntyneet todella isolla ikäerolla.

 

[vierass]

Syöttää lapsellekin pizzaa ennemmin kuin lähtee lapsen kanssa kauppaan? Ulkoileeko edes lapsen kanssa? Lähtee leikkipuistoon?

 

["Pöh"]

En nyt todellakaan jättäisi kaupassa käymistä niin ettei lapselle olisi ruokaa mutta jos miehelle ei ole syötävää niin sitten tilaa ettei tarvitse käydä kaupassa. Ei ole ulkoillutkaan lapsen kanssa vielä kertaakaan kun ei halua enkä voi oikein pakottaakkaan. Olen tarjoutunut usein pukemaankin lapsen valmiiksi, että lähtisivät ulos mutta ei niin ei.

 

[Vastarinta Kasvattaa Luonnetta]

Jos en saisi puhumalla miestä tajuamaan ja muuttamaan käytöstään, niin ottaisin eron.

 

[vierass]

Mä kyllä jo tossa vaiheessa pakottaisin. Ei oo normaalia ettei mies oo kertaakaan lähtenyt lapsen kanssa mihinkään. Eikö miehen sukulaiset esim. halua nähdä lasta?
Mitä mies pelkää? Nolostuuko jos lapsi saa raivarit kaupassa vai mitä? Osaako vaihtaa vaipan ja pukea?

Mä sinuna nyt pakottaisin (ensin lempeästi ja sitten jo tiukemmin) miestä osallistumaan ja jos ei, niin sitten sais muuttaa muualle. Eihän tossa oo mitään järkeä, on sinä+lapsi ja sitten mies tekee mitä tekee.
Teiniltä vielä jotenkin ehkä ymmärtäisin (en tosin noin pitkään silloinkaan) mutta aikuinen mies..?!

 

[hyhh]

Oliko vauva-ajassa tai raskaudessa jotain kummallista esim sairaudenpelko tms. Jotkuthan piiloutuvat kuoren taa esim lapsen sairauden jälkeen. Haluavat suojella itseään pettymyksiltä.

 

["Pöh"]

Sitäkin olen miettinyt, että onko jotenkin kotoa opittua koska miehen äitiä ei erityisemmin kiinnosta ainut lapsenlapsensa. Asuu samassa kaupungissa mutta on nähnyt lapsemme kolme kertaa eikä silloinkaan paljoa kiinnitä huomiota lapseen tai kysele kuulumisia. Miehen isä on uusissa naimisissa ja he kyselevät usein minulta kuulumisia ja käymme siellä lapsen kanssa säännöllisesti mutta pääasiassa kaksin (kerran mies on ollut meidän kanssa). Mieheni isä ja tämän vaimo ovat todella mukavia ja olen paljon ollut tekemisissä heidän kanssaan aina eli ei tunnu "oudolta"vierailla siellä kaksin lapsen kanssa. Miehen vanhemmat ovat eronneet kun mieheni on ollut noin 2 vuotias.

 

[Puuhippa]

Toihan on ihan perseestä.
Pakko sanoo etten ole itse koskaan törmännyt isään joka ei haluaisi olla lapsen kanssa tai kokisen yhteisen tekemisen hankalana.

 

["vierailija"]

En kyllä minäkään ole koskaan törmännyt isään joka ei halua olla missään tekemisissä lastensa kanssa. Tai olen mutta heillä ei sitä perhettä enää olekkaan.

 

["Maj"]

Ymmärrän. Minä puolestani olen iloinen, että meillä isä ja pojat viettävät niin paljon aikaa yhdessä. Jos eivät ole ulkona pelaamassa, rakentavat legoilla.

 

[alksdfj]

Exä oli aika pitkälti tuollainen. Esikoisen ollessa vauva, minä hoidin kaiken ja mies vain teki töitä ja kotona ollessa makasi sohvalla. Nyt kun ollaan erottu, niin ottaa lapset muutaman kerran vuodessa pariksi viikoksi luokseen ja en sitten tiedä kuinka paljon lasten kanssa siellä touhuaa, vai jättääkö lapset nykyisen puolisonsa kontolle pitkälti. Mutta ei exä nytkään mikään huippuisä ole, sillä näkee lapsiaan vain 3-4 kuukauden välein ja siinä välissä ei pidä mitään yhteyttä lapsiinsa ja aikanaan kun erottiin, niin muutti toiselle puolelle Suomea ja totesi, että miksi ihmeessä hän jäisi, ei hänellä ole mitään mikä pitäisi hänet entisellä paikkakunnalla, ei siis lapsetkaan olleet tarpeeksi suuri syy.

 

[ÄitifromL]

Mun mies oli innoissaan ekasta lapsesta 5 vuotta sitten. Kuitenkin lapsen syntymän jälkeen tapahtui monia huonoja juttuja. Mä en saanut nukuttua pariin vuoteen kunnolla ja olin aivan finito ja mun mies "romahti". Samalla siltä meni duuni alta ja kaikki tuntui kaatuvan päälle. Lisäksi miehen välit anoppiin menivät. Oli silti parempia jaksoja hänellä ja sai jotain pätkäduuneja. Päätettiin sitten tehdä toinen lapsi.

Mua kyllä vähän hirvitti. Mutta sitten asiat alkoivat mennä parempaan suuntaan. Mun mies sai todella hyvän duunin ja sen kautta hänen olotilansa parani ja se näkyi ihan kaikessa. Nyt lapset ovat 5 ja 3v ja isä on heidän kanssaan todella mahtavasti. Ainoastaan anoppi ei ole "antanut anteeksi" Syytän äitiäni tästä kyllä, aivan lapsellista. Hän alkoi näkemään mieheni huonona isänä (jota hän kenties 2 vuotta olikin) ja nyt haluaa pysyä tässä näkemyksessä vaikka tilanne on aivan toinen (ollut jo 2-3 vuotta).

Sitä mä vaan, että monella miehellä (ja miksei naisellakin) se menee niin, että jos muu elämä on ok, niin sitten sitä jaksaa muutenkin paremmin. Miehellä työn merkitys on aika usein iso. Jos näkee työn vittumaisena, niin sitten on sellainen ajatus, että on oikeus kotona vaan lepäillä. Ja vaikkei oliskaan, niin ei ole voimavaroja.

Nykyään mun mies tulee töistä iloisena kotiin ja on täynnä energiaa. Totta kai hänelläkin on huonoja päiviä, mutta kun kokonaistilanne on hyvä, ei ne työasiat vaikuta kotona. Työttömänä mun mies ei jaksanut yhtään mitään vaikka hänellä oli "kaikki aika maailmassa". Nyt on ihan erilaisessa tilassa...