Olen miettinyt (masennuksesta ja netistä)

[mami masennus]

Kun sitä etsii masennukseen ja mielenterveysongelmiin sairastuneena ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia. Joitain tai jonkun joka kuulisi ja näkisi sinut yhä ihmisenä sairaudesta huolimatta. Ymmärtäisi edes jotenkin päin sen näkymättömän vankilan näkymättömine muureineen ja rautaristikkoineen, johon on vangiksi jäänyt ja joka on ympärille rakentunut. Sitä kaivaa netistä tukisivustoja, lukee ihmisten tarinoita, seuraa blogeja, jotka kertoo masennuksesta, lukee nettiartikkeleita, juttelee muiden masennuksesta kärsivien kanssa virtuaalimaailmassa jne. Nyt mietin, että voiko se kääntyä itse itseään vastaan. Sitä joutuukin syvemmälle ollessaan niin syvällä muiden elämässä, vaikkakin virtuaalisessa. Onkohan tässäkään ajatuksessa mitään järkeä

 

[lotta]

Ajatuksessa on järkeä. Pois netistä kaikki masentuneet ja ahdistuneet!
T. kaiken läpi käynyt

 

[ap]

Ajatuksessa on järkeä. Pois netistä kaikki masentuneet ja ahdistuneet!
T. kaiken läpi käynyt

Toisaalta taas. On niistä virtuaalisista tukiryhmistä varmasti apuakin. Vai onko ihan oikean elämän tukiryhmät parempi?

 

[Aamuäree]

Mulle aikanaan tuli suuri apu yhdestä pienestä ryhmästä. Ryhmä pyörii edelleen, enemmän ja vähemmän masennuksen ja siitä toipumisen ympärillä.
Mulle tärkeä kokoonpano edelleen, tukea ja ymmärrystä tulvillaan, ehdotuksia omiin ongelmakohtiin yms.

Mulle oli helpompaa kertoa asioista ensin anonyymisti ja 'ilman kasvoja' se kuin olisin mennyt (pienellä paikkakunnalla) johonkin ryhmään mukaan. Tokko täällä silloin edes sellaista oli, nyt olis.